Voi helvetti, että järki lähtee tuon kohta 5-vuotiaan kanssa!!!
Täältäkin lukenut paljon aloituksia samanikäisten kanssa olevista vaikeuksista, joten kai tämä joku aivan saatanan hermoja riipivä kausi " vain" on.
Mutta silti meinaa älli lähteä päästä (ja välillä lähteekin), kun alkuvuodesta 5 täyttävä lapsi ei usko mitään!!
Joka ikinen asia on niin helevetin vaikea tehdä, milloin pukeminen, milloin riisuminen, milloin syöminen, milloin vessassa käyminen jne. Lista on loputon. Tai siis siihen sisältyy KAIKKI elämän osa-alueet!
Ja 95 % kommunikoinnista lapsen puolelta tapahtuu huutamalla, rääkymällä, volisemalla ja vinkumalla. Normaali puhe on unohtunut lähes täysin.
Välillä rääkyy yhtäkkisesti ilman mitään näkyvää syytä, ilmeisesti vain ärsyttääkseen.
Mikään ei tehoa, ei kaunis puhe ainakaan, korvat ovat kuin puuta, vähintään kerran saa korottaa ääntään tai jotenkin muuten ikävästi kehoittaa tekemään jotain (mikä nyt kyseessä onkaan), ennen kuin menee jakeluun, eikä välttämättä silloinkaan.
Lapsi monesti on pitkään kuin ei kuulisikaan, vaikka sanoisin " nätisti" kuinka monta kertaa.
Olen yrittänyt puhua rauhallisesti ja perustella järjellä miksi jotain pitää tehdä ja miksi jotain ei saa tehdä ym., mutta ei, kolmessa sekunnissa taas kaikki mennyt toisesta korvasta ulos.
Todella paska fiilis, kun joka päivä menee tappeluksi ja huutamiseksi, kiristämiseksi ja uhkailuksi. MENEEKÖ TÄMÄ KOSKAAN OHI? On nimittäin kestänyt jo hyvän aikaa :(. Mitä ollaan tehty väärin??
Kommentit (7)
Kyllä se ohi menee, mutta tosiaan itseltä voi mennä järki sitä ennen :)
Ihan normaalia tossa iässä, ja tosiaan...siihen ei välttämättä auta mikään muu kuin aika. Yritä pysyä rauhallisena, mutta älä kuitenkaan anna periksi asioissa!
Kolmelta 5-vuotiaan äidiltä olen samaa kuullut, meno on joskus tosi hurjaa... Ja mun 4-vuotias on jo vähän tommonen, pahenee kuukausi kuukaudelta :(
TÄMÄ se vasta uhmaa on, se parin kolmen vuoden takainen ei ollut yhtään mitään tähän verrattuna!
Vierailija:
lapsi luulee tietävänsä kaiken, itsepäinen muuli. Keneen toi on tullut?
Välillä on tuntunut olevan hiukan iisimpiä jaksoja (lyhyitä), mutta sitten taas tulee uudella voimalla :(..
Keväällä vauva tulossa ja pelkään tilanteen vain pahenevan silloin :(.
ap
Eli kerroin pojalle että homma täytyy lähteä liikkeelle kunnes lasken viiteen. Aluksi tietenkin piti opetella ja kun olin laskenut viiteen eikä ollut mitään tapahtunut niin silloin seurasi rangaistus. Tyyliin " ellei nuo vaatteet ole korjattu kun lasken viiteen, niin et saa rastia tänään vaatteiden korjaamisesta"
Opettelimme tätä noin 1½-2v sitten kun poika oli 4v (pikkusisko oppi siinä samalla) ja se toimii meillä edelleen niin ettei tarvitse sanoa ääneen kuin Yksi... Aivan loistava keino myös kaupassa, kylässä, pihalla jne... Mua välillä naurattaa miehen kanssa kun emme ole edes puhuneet puoleen vuoteen seuraamuksista niin lapset tietää kuitenkin että JOTAIN seurauksia on.
Tai no joo, kaupassa sanon välillä että jo et lopeta mankumista niin menet autoon odottamaan...
tosin meillä lasketaan hitaasti kolmeen:)
normaali puhe vain kun ei tunnu uppoavan ollenkaan, ja nimen omaan lapseen huutoon ja kiljumiseen olen lopen kyllästynyt :(.
Mutta ei kai se auta kuin laskeskella ja toivoa, että vaihe menee joskus maailmassa ohi :(.
ap
Mut menee ohi. Meillä sitä kesti muutaman kuukauden. Itsellä oli usein tosi paskat fiilikset, kun ääni tuntui kohoavan tiukasta yrityksestä huolimatta.
Yksi tepsivä keino oli se, että " Tästä asiasta EN keskustele. Minä sonan, että nyt LAITAT vaattaat päälle, ja sillä hyvä" ...
Toinen hyvä oli se, että kun olin muutaman kerran käskenyt kauniisti pukea, pestä hampaat tms, niin sitten tuli " viimeinen rauhallisesti annettu käsky" . Yleensä seuraavaa ei jääty odottamaan, vaan lapsi jo toimi.
Kolmas oli se, että kun muutaman kerran oli jostain kieltänyt, sitten tuli " viimeinen varoitus" . Jos jumpittelu jatkui, joutui omaan huoneeseen.
Mut oikeesti, menee ohi! TSEMPPIÄ!!!!!