Onko sellainen oikeaa ystavyytta, jos kaveri on AINA niin kiireinen ja elamantilanne on aina niin hankala ettei ole aikaa eika energiaa pitaa yhteytta??
Aina on vaan hyviä syitä miksi ei ole pitänyt yhteyttä, ei vastaa mihinkään hauskoihin ketjuviesteihin (koskaan), ei sähköposteihin, jos kysyn jotain tekstiviestillä niin vastaa lyhyesti ja usein aika tylysti.
Ihmettelen mihin ystävyytemme perustuu. Ei kai mihinkään. Tai no, onhan hän lapsemme kummi.
:oS
Kommentit (9)
mulla on monta muka-kiireistä ' ystävää' , oikeastaan he ovat deletoituneet ystäväverkostosta, koska aina sitä samaa kiirep---kaa jauhavat jos jossain sattumalta tapaa. Pitäis nähdä ja tavata- kun sanon että joo ilmoittelkaa milloin sopii, niin mitään ei kuulu, tai jos itse ehdotan ei sovi. Ja olen vielä aika joustava, enkä mielestäni kiireinen ihminen, mulle sopii melkein milloin vaan.
Totuus on se, että ne eivät vain oikeasti halua tavata, en vain ymmärrä sitä lipevää p---kanjauhantaa kun niitä joskus näkee.
En tykkää ketjuviesteistä, mulla on oikeasti niin paljon tekemistä, että en jaksa keskittyä niihin.
Mulla ei ole ikinä omaa aikaa päivällä, kuskaan lapsia, teen ruokaa, korjaan niitä pois, siivoan, pyykkään... Myös silloin kun pienempi nukkuu. Iltaisin sama jatkuu, mies ei osallistu kotitöihin.
Joskus oikein ihmettelen miten tätä työtä riittää ja miten muilla on aikaa kaikenlaiseen päivällä. Anteeksi.
Vierailija:
Aina on vaan hyviä syitä miksi ei ole pitänyt yhteyttä, ei vastaa mihinkään hauskoihin ketjuviesteihin (koskaan), ei sähköposteihin, jos kysyn jotain tekstiviestillä niin vastaa lyhyesti ja usein aika tylysti.Ihmettelen mihin ystävyytemme perustuu. Ei kai mihinkään. Tai no, onhan hän lapsemme kummi.
:oS
kaarella. Yhtäkkiä huomaakin ettei ole enää mitään sanottavaa... tulee vaihe, jolloin omat prioriteetit muuttuvat mutta eihän ne muutu ystävällä.
Oikea ystävyys jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Enkä muuten minäkään vastaa ketjuviesteihin KOSKAAN, en voi ymmärtää että joku jaksaa niitä... yritän siirtää paljon suoraan roskaposteihin ja loput deletoin itse.
Mutta hienovaraista vihjailua kannattaa uskoa ja olla pommittamatta jos tuntuu siltä ettei nyt nappaa. Ottaa sitten yhteyttä kun taas on sen aika, kummius on kuitenkin sen verran sitovaa ettei nyt luulis lopullisesti yhetyden katkeavan
Kaverini laittoi joulukortin ”ihanalle ystävälle”. Kiirettä kuitenkin pitää ja olen aina se joka ensin ottaa yhteyttä. Miksi tuo synttärilahjoja ja lähettää kortteja kun on aikaa vain muille ystäville. Ollaan nähty n. 2 kk sitten viimeksi.
Ei mulla vaan ole aikaa sellaiseen ylellisyyteen kuin ystävien kanssa rupatteluun. En ehdi vastata edes työposteihin ajallaan. Sori, sitä se on kun töissä ja on yt:t vähän väliä, ja työ on pakko säilyttää ja koti ja lapset on hoidettavana.
Mä oon just toi kiireinen kaveri. Päivätyö, opinnot ja oma perhe vie älyttömästi aikaa ja voimia. Nää on kuitenkin kaikki olleet ihan tietoisia valintoja ja oon tiennyt että jostain pitää karsia. Olis ihanaa nähdä ystäviä enemmän, mutta niin mun kuin heidän pitää hyväksyä että se ei oo nyt just aina mahdollista. Toki yritän järjestää heillekin aikaa, mutta rehellisesti sanottuna jos mulla on vaikka vapaa ilta niin vietän sen kaikista mieluiten ihan yksin. Työ sosiaalialalla jo yksistään kuormittavaa.
Nää on just näitä mukamas kavereita.. mulla muutama joka aina hokee että pitäis tavata ja mikset pidä yhteyttä ja sit kun niille on laittanut viestiä ja ehdotuksia tapaamisesta niin aina on joku seklitys ettei nyt sovi jne..sit taas laittavat viestejä ja sydämiä ja "miss you -viestejä". Säälittävää.
Nämä olen deletoinnut elämästäni. Aikani on liian arvokasta tällaisille pskanjauhajille.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just toi kiireinen kaveri. Päivätyö, opinnot ja oma perhe vie älyttömästi aikaa ja voimia. Nää on kuitenkin kaikki olleet ihan tietoisia valintoja ja oon tiennyt että jostain pitää karsia. Olis ihanaa nähdä ystäviä enemmän, mutta niin mun kuin heidän pitää hyväksyä että se ei oo nyt just aina mahdollista. Toki yritän järjestää heillekin aikaa, mutta rehellisesti sanottuna jos mulla on vaikka vapaa ilta niin vietän sen kaikista mieluiten ihan yksin. Työ sosiaalialalla jo yksistään kuormittavaa.
Ei ehkä sitä kannata ihmetellä jos nämä ”ystäväsi” eivät ole paikalla kun heitä tarvitset.
Deletoin suurimman osan niistä lukematta...