Mä oikeesti ymmärrän kuinka äidit tappaa lapsiaan
Olen nyt vuoden ollut lapsen kanssa lähestulkoon yksin. Lapsi on uhmaiässä, ei usko siis yhtään mitään.
Lapsi on noin 1-2 kertaa kuussa hoidossa mummolla tai kummilla, mutta eipä se juuri oloani helpota. Muutaman päivän on taas ollut päässä ruuvit niin tiukalla että kohta napsahtaa.
Muutaman kerran olen lasta lyönyt, seurauksena se että ollaan molemmat itketty. Muutama viikko sitten yksi ilta riepottelin lasta käsistä, jolloin lasta sattui, hän itki, minä itkin. Ja soitin ex-miehelle että en jaksa, hän otti lapsen muutaman päivän päästä yöksi. Sitä ennen lapsi on ollut isällään puoli vuotta sitten viimeksi yötä. Näkee kyllä isäänsä, mutta isän elämäntilanne hieman hankala, eikä kiinnostusta ole olla lapsen kanssa pidempiä aikoja.
Tiedän että pitäisi hakea apua, mutta kun se ei ole niin helppoa. Jos soitan neuvolaan, niin sitten leima seuraa pitkän aikaa, sitä en halua.
Päivisin asiat on ihan hyvin, illat on raastavia kun minä olen väsynyt ja lapsi on väsynyt.
Kommentit (45)
siis että jotenkin ymmärrän, jos joku äiti on tappanut lapsensa. Sitä raivon määrää, joka mielessä jyllää, kun uhmaikäinen sen sadatta kertaa veivaa samaa jankutustaan, eikä mikään mene perille. Ja molemmat ovat väsyneitä. Itse en ole VIELÄ tehnyt mitään fyysistä, vain huutanut (sekin lienee tarpeeksi paha juttu...), mutta kuten sanottua, en ihmettele, jos jollain napsahtaa yli kohtalokkaalla tavalla.
Aikuinen on aikuinen, ja vaikka joskus huutaisi lapselle tai pikkasen nykäisisi tukasta täytyy muistaa että vain pahasti häiriintynyt ihminen surmaa oman lapsensa.
Hirvittää ajatella tuota ap:n tilannetta lapsen kannalta! ANNA LAPSI PAREMPAAN KOTIIN JOSSA HÄN SAA RAKKAUTTA JA YMMÄRRYSTÄ!!!!!!Et selvästikään pysty huolehtimaan lapsestasi kun olet jo hakannut useamman kerran. Ja se hakkaaminen vain pahenee koko ajan, kunnes joku päivä saamme lukea lehdestä taas kuinka äiti surmasi lapsensa!
Nyt tässä koneen ääressä istuessa en ikinä voisi ajatella että oikeasti tappaisin lapseni, rakastan häntä todella paljon, mutta sitten kun lapsi saa kohtauksen jostain asiasta, ja itse napsahtaa niin se raivo on jotain järkyttävää ja pelottavaa, enkä voi sille mitään.
Pitäisi varmaan yrittää lähteä itse tilanteesta pois, mennä rauhoittumaan ja palata sitten takaisin.
Elämäntilanne on muutenkin todella stressaava, tuntuu että mikään ei suju. On vaan häpeällistä tunnustaa että ei jaksa, ei jaksa olla hyvä äiti, vaikka tuntuu siltä että minusta ei ole äidiksi.
jos ei tukiverkkoa saa tiiviimmäksi niin ota yhteys neuvolaan.
Kyllä he ymmärtävät, että yh:n arki on todella raskas ja sanot, että pelkäät että teet jotain tyhmää.. olet niin väsynyt.
Et saa mitään leimaa. Pääasia, että haet itsellesi ja lapsellesi tukea kun sitä tarvitsette.
T. itsekin yh nyt lapsi jo iso. Voimia avun hakemiseen!
Olen kysynyt lapsen isältä haluaisiko hän asumaan lapsen luokseen, mutta hän ei pysty lasta ottamaan. Tuntemattomille en halua lasta antaa, koen että hänen on parempi olla minun kanssani, vaikka toisinaan menen liian pitkälle, ja käyn lapseen käsiksi.
Sikäli olet hyvä äiti, tiedät että olet toiminut väärin ja tahdot muuttaa käytöstäsi.
Seuraava tehtäväsi on hakea itsellesi apua, neuvolasta, mielenterveystoimistosta, ystäviltäsi.
Tarvitset jonkun, jonka kanssa puhua ja jonka kanssa voit purkaa huoliasi.
Tiedän monen saaneen apua niistä vaikeissa elämäntilanteissa.
Mielialalääkkeitä syö yli puoli miljoonaa suomalaista, voit ihan hyvin kokeilla, ei ne mitään pahakaan tee, jos ei auta niin sitten ei.
Kannattaa testata.
T. se äskeinen yh
Onko kellään ideoita miten pitäisi toimia?
Sen asetin miehellenikin ehdoksi, että jatkan suhteessa sen jälkeen kun löi, eli haet apua jottei tilanne toistu.
Nyt syö mielialalääkkeitä ja käy terapiassa, kuten minäkin.
Lapsi ei tee sitä mitenkään tahallaan tai kiusallaan ja vaikka tekisikin, hänen on saatava luottaa siihen, että vanhempi on aina se joka kykenee tilanteen käsittelemään! Vanhemman on pystyttävä ja kyettävä hillitsemään itsensä, oli henkisesti loppu tai ei. Hae hyvä ihminen apua ennen kuin on myöhäistä, haluatko että lapsesi vihaa ja pelkää sinua? Kyseessä on sinun pieni, avuton lapsesi. Miksi haluat satuttaa häntä pahimmalla mahdollisella tavalla? Mene vaikka vessaan lukkojen taakse kun meinaat lyödä tai tee mitä tahansa muuta = lyö seinää. Älä pilaa lapsesi elämää enempää.
Toki lupaus täytyy pitää. Ajan kanssa lapsi usein unohtaa yksittäisen tapahtuman, vuosia jatkunut pahoinpitely on eri asia. Jos lapsi vanhempana ottaa asian puheeksi, tulee olla rehellinen ja kertoa miksi löi.
Vierailija:
Onko kellään ideoita miten pitäisi toimia?
Lapsi on sen verran pieni että tuskin tulee muistamaan noita lyömisiä (joita muutama kerta), enkä koskaan ole lyönyt todella kovaa, läppäisy kuvaa ehkä paremmin, ja muutaman kerran olen repinyt kädestä.
Puhuin äsken ex:n kanssa puhelimessa, ja se helpotti jonkun verran, samoin vestit täällä. Lasta taitaa vahingoittaa eniten se että äiti itkee, ainakin pieni siitä on tosi surullinen, mutta selitin kyllä että äidillä on paha mieli.
En halua mielialalääkkeitä, todennäköisesti taustalla on myös jonikinasteista masennusta, mutta toistaiseksi olen päättänyt pärjätä. Nyt lähdetään tytön kanssa nukkumaan, niin huomenna on taas hyvä päivä (ainakin iltaan saakka).
Täytyy pyrkiä siihen että kun raivostuu niin tulee tänne av:lle purkamaan ajatuksia, eikä kohdista raivoa lapseen. Kiitos teille.
Ap
Olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa. Nämä tuomitsijat täällä eivät hoida lapsiaan /lastaan yksin.
Jokatapauksessa tuon lyömisen pitää jäädä tuohon. Joten sinun pitää hakea apua lapsen hoitoon. Vaikea on vastuutonta lapsen isääkään vastuttaa , jos hänellä ei ole kiinnostusta.
Puhuisitko asiasta mummoille , voisivatko he hoitaa enemmän , ainakin nyt uhmaiässä , joka on todella rasittavaa aikaa. Joillakin lapsilla uhma vaatiii tiukan järjestyksen ja on syytä puhua yhteisistä pelisäännöistä kasvatuskentällä isän ja mummojen kanssa.
Tässä ensi hätään ehdotuksia.
koska täältä ei aina saa kovin ystävällisiä vastauksia ja miten se raivo sitten, ei ainakaan tyynny?
Kyllä sun nyt pitää vaan hakea apua joko tukiverkolta tai neuvolasta tai muulta taholta kunnassasi/kaupungissasi.
Vakavasta asiasta on kuitenkin kyse.
Vierailija:
Nämä tuomitsijat täällä eivät hoida lapsiaan /lastaan yksin.
Sen vaan puit sanoiksi " saan leiman" .
Niele se ylpeytesi ja hanki apua!!
T: äiti jonka perheen arjessa on mukana kriisikeskuksen Taru-projekti.
- Ollaan lasten psykiatrian asiakkaita ja lapsellamme diagnosoitiin vakava masennus.
kaikki on hienosti paitsi silloin kun uhma iskee.. ja jatkuu ja jatkuu.. pelkää itseäni kun raivo yltyy, mutta kun ei saisi lasta jättää yksinkään nii olo on aivan järkyttävä. en ole lyöny.. sänkyyn olen nakannut vauhdilla useampaan kertaan ja luunapin antanut sormille. en haluaisi olla tälläinen mutta en vaan jaksa. ei ole helvetti omaa aikaa..
Isäni antoi selkään, tukkapöllyä ja istuttu pimeäsä komerossa arestissa.
Ikuisesti pelkään pimeää, aina valo eteisessä yölläkin.
Ystäväni tietävät tämän ja heillä myös yökylässä valo päällä.
Ikuisesti kutsun kuollutta isääni ukoksi, hän ei minulle ole isä vaan irvikuva, narsisti!
Puhumattakaan siitä, että jos jatkat lapsen pahoinpitelyä, miten vaikutat hänen kehittyvään mieleensä! Avun hakeminen ei ole häpeällistä, mutta lapsen pahoinpitely tai tappaminen on anteeksiantamatonta!