Lue keskustelun säännöt.
taivaslaulu-kirja
28.10.2013 |
Olen vl-nainen ja luin taivaslaulu-kirjan. Se antoi kyllä todella ahdistavan kuvan uskosta. En kyl ite ja kovin moni muukaan jaksaisi tuollaista elämää. Moni asia oli sellaisia mistä en oo kuullutkaa. Että aika ihmisraunio oli kirjan päähenkilö!! Enkä kyllä koe noin ahdasmielistä painostusta kenenkään taholta.
Jos henk.koht. koen etten ole valmis raskauteen, hoidan asian niin etten myös tule raskaaksi.
Mutta tahdon lapsia monta, niin että ovat kaikki toivottuja omalta taholta, en muiden. Kukaan ei minulle voi tulla sanomaan ja tuomitsemaan. Näin olen muidenkin vl- ihmisten kanssa puhunut. Ihminen on inhimillinen eikä voi jaksaa loputtomiin.
Kirjassa ei kuvata vuosia eteenpäin kun ehkäisykin on jo arkea, kun parisuhde ei välttämättä suju niin kuin toivoisi, eikä lasten tulo pilaa kaikkea.
Ei puhuta siitä että elämä ei ole onnellista silloinkaan vaikka ei olisi lestadiolainen. Aina tulee asioita mille ei vaan ihminen voi mitään.
Moni asia kirjassa oli kyllä ihmisten omaa pahuutta, ei uskon oikeaa pyhyyttä. Sitä pahuutta on aivan liikaa viljelty ja kuulutettu.
Kirjassa oli pilkallsesti ja rumasti kuvattu lest. kulttuuria.
Paljon oli myös totta ja voin kuvitella että jotkut ovat kokeneet kauheita asioita.
Itse koen rakkautta paljon ja armollisuutta ja niin kauan haluan tässä uskossa elää kun pystyn nauttimaan elämästä.
Kommentit (53)
Luin eilen kirjan ja Se oli todella kauniisti kirjoitettu, vaikkakin rankasta asiasta. On sääli että niin monet naiset (ja miehet) joutuvat kärsimään ja kipuilemaan kun ei voida ehkäistä. Sillä en voi uskoa, että jonkun ihmisen taivaspaikka olisi kiinni siitä, että on käyttänyt ehkäisyä kun emon kokenut että ei ole voimia kasvattaa enempää lapsia. Se jos jokin on Jumalan luomistyön kunnioittamista ja rakkautta Häntä kohtaan, että kasvattaa ne lapset jotka on jo saanut rakkaudella. Niin kauan kuin hedelmöittyminen ei ole tapahtunut, ei ihminen estä toimillaan Jumalan luomistyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivaalaulu on ihanan koskettava kirja.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 12:26"]
ja paskat oo miesten keksimä juttu. Kai se nyt koskee miehiäkin jos lapsia tulee!! kuka hullu hyväksyy sellasen että yksin hoitaa lapset.
Oon kolmekymmentä ja neljän lapsen äiti.
ehkäisemöttömyys on nähty hyväksi siksi että se pitää lähellä jumalaa,on tarvetta tavallaan turvautua johonkin, pitää elämässä kauneuden ja herkkyyden, jotain aitoa. Aina se ei vaan mene niin vaan on turvauduttava ehkäisyyn. Ja minusta siinä ei ole vääryyttä vaan viisautta. kaiken perusajatus on kuitenkin pitää huolta itsestä että muista läheisistä.
Tiedän varsin hyvin millaista on taannoin ollut lest. piireissä mutta sanonkin että se on ihmisten sairasta mieltä. Ja olen onnekseni saanut nähdä uskon kauneuden enkä ole katkeroitunut muiden ihmisten kierosta mielestä.
ap
[/quote]Eikö tämä ole sen Lestadiuksen uskonto ja sehän oli mies. Eli on miehen keksimä juttu tämä ehkäisemättömyys.
Miksei kirjassa Taivaslaulu esiintyvä Vilja vaihtanut sukupuoltaan mieheksi tai muunsukupuoliseksi?
(Jos joku mies vaihtaa sukupuolensa välttääkseen armeijan, niin Miksei nainen voisi vähän samalla tavalla vaihtaa sukupuolensa mieheksi välttääkseen uskonnon asettamat vaatimukset " jatkuvasta synnytyttämisestä."
Vierailija kirjoitti:
Kirja on kaunokirjallisena teoksenakin upea, mutta myös kipeiden asioiden totuudenmukaisina kuvaajana uskomaton urotyö.
Olen omassa elämässäni ollut noin puolet ajasta lestadiolainen, ja puolet ajasta liikkeen ulkopuolella. Ulkopuolella on parempi elää. Jumala on sydämessäni, en tarvitse saarnaajia sanomaan miten minun pitää elää.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 20:11"]
En ole lukenut kirjaa, koska sen aihepiiri ei kiinnosta minua. Toisaalta sen kieltä on kehuttu kovasti, niin sen takia saattaisin kyllä lukea.
Olen siis itsekin vl, mutta en kipuile ehkäisykiellon kanssa eikä raskaus ole minulle kauhistus. En nimittäin tunnusta ehkäisykieltoa ja meille jokainen lapsi on rakastettu ja toivottu jo kun teen sen positiivisen raskaustestin. Taivaslaulun kaltaista elämää näen valitettavan paljon ympärilläni (kirjasitaattien perusteella): kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana. Olen kohtuni vanki jne. Sydän särkyy kun ajattelee, miksi ihminen kaivaa itselleen tuollaisen kuopan.
[/quote]
Jos olet vl, niin todellakin sitten tiedät että ehkäisy ON syntiä. Toiset pyrkivät elämään syntiä välttäen ja näin ollen ottavat vastaan kaikki lapset jotka heille annet
Ihminen ei ole sukupuolensa vanki.
Nainen ei ole kohtunsa vanki.
Osa naisista ei voi saada biologisia lapsia...
Maailmassa on tosiaan lapsettomuudesta kärsiviä aviopareja.
Lapsettomuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Olen pahoillani jos tämä kuulostaa kauhealta,mutta tuollaisessa kauheassa uskonnollisessa yhteisössä lapsettomuus" saattaa olla ihan hyvä asia.
Kirjassa esiintyvä Vilja nimittäin vaikutti kärsivän "jatkuvan synnyttämisen" takia.
Joten ehkä lapsettomuus saattaisi olla Viljalle helpompaa.
Ainakaan hänen ei tarvitsisi jatkuvasti synnyttää, sillä hän ei pystyisi saamaan lapsia ..
Suurimmalle osalle ihmisistä Lapset on kuitenkin ihana ja kaunis asia. Vanhemmat rakastavat lapsiaan.
Minullekin lapset ja sukulaislapset ovat rakkaita ja tärkeitä.
Mutta tuollainen uskonnollinen yhteisö on kauhea.
On täysin eri asia hankkia yhden tai kaksi lasta omasta tahdostaan, kuin kymmenen lasta uskonnon painostuksesta...
P.s.
Onko kohdunpoisto sama asia kuin sukupuolen vaihto?
Jos nainen poistaa kohtunsa, vaihtaako hän samalla sukupuolensa mieheksi?
Kirjan Taivaslaulu Vilja voisi periaatteessa halutessaan vaihtaa sukupuolensa mieheksi tai muunsukupuoliseksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirja on kaunokirjallisena teoksenakin upea, mutta myös kipeiden asioiden totuudenmukaisina kuvaajana uskomaton urotyö.
Olen omassa elämässäni ollut noin puolet ajasta lestadiolainen, ja puolet ajasta liikkeen ulkopuolella. Ulkopuolella on parempi elää. Jumala on sydämessäni, en tarvitse saarnaajia sanomaan miten minun pitää elää.
Tämä.
Jos kirjassa käsitellään kauheita kipeitä asioita, niihin pitäisi yrittää löytää mielestäni ratkaisuja.
Sellaisen kirjan olisi hyvä olla samalla myös lohdullinen ja toivoa antava, jottei se tuntuisi liian kauhealta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up
Voiko lestadiolainen nainen edelleenkään käyttää edes värillistä kynsilakkaa? Kirjassa päähenkilö siitäkin ahdistui. Kyllä on pikkumainen heidän Jumalansa. Aivan naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Up
Voiko lestadiolainen nainen edelleenkään käyttää edes värillistä kynsilakkaa? Kirjassa päähenkilö siitäkin ahdistui. Kyllä on pikkumainen heidän Jumalansa. Aivan naurettavaa.
Jos tuota ajattelua vie yhtään pidemmälle, niin sittenhän kaikki värit ja vaatteet ovat ylimääräistä ja turhaa koreilua ja päädytään siihen, että ainoa kelpaava ulkomuoto naiselle on nunnan ulkomuoto eli sama, väritön asu kaikille ja huntu päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up
Voiko lestadiolainen nainen edelleenkään käyttää edes värillistä kynsilakkaa? Kirjassa päähenkilö siitäkin ahdistui. Kyllä on pikkumainen heidän Jumalansa. Aivan naurettavaa.
Jos tuota ajattelua vie yhtään pidemmälle, niin sittenhän kaikki värit ja vaatteet ovat ylimääräistä ja turhaa koreilua ja päädytään siihen, että ainoa kelpaava ulkomuoto naiselle on nunnan ulkomuoto eli sama, väritön asu kaikille ja huntu päähän.
Jos olet ehkä sitä mieltä, että eihän nyt sentään noin pitkälle pidä tai tarvitse mennä, niin miten sitten perustelet mitään ulkonäköön liittyviä sosiaalisia normeja eli yhteisön sääntöjä? Sama perusidea niissä on. Joko on vapaa tuollaisista uskontoon kytketyistä "nunnasäännöistä" tai sitten ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up
Voiko lestadiolainen nainen edelleenkään käyttää edes värillistä kynsilakkaa? Kirjassa päähenkilö siitäkin ahdistui. Kyllä on pikkumainen heidän Jumalansa. Aivan naurettavaa.
Jos tuota ajattelua vie yhtään pidemmälle, niin sittenhän kaikki värit ja vaatteet ovat ylimääräistä ja turhaa koreilua ja päädytään siihen, että ainoa kelpaava ulkomuoto naiselle on nunnan ulkomuoto eli sama, väritön asu kaikille ja huntu päähän.
Tuon ajattelun taustalla on ajatus ettei kehoa kuulu muokata. Vaatteet tulevat kehin päälle niin ne ovat eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ehkäiset tai edes hyväksyt ehkäisyn, et ole oikea lestadiolainen. Ehkä jokin moderni jälki-vl?
Olen seurannut tätä herätysliikettä ihan lapsuudesta asti, tosin sen ulkopuolelta, naapurina.
Sen idea on juuri se, että kaikki lapset otetaan vastaan mukisematta. Äidit ja isät ovat väsyneitä, lapset pitkin teitä ja peltoja, mutta sieltä se usko kumpuaa ja se ehkäisemättömyys erottaa oikean uskovaisen meistä "väärään rauhaan tuudittautujista" tai "uskottomista".
Mun lapsuudessa ehkä selkeä kuolemanuhka oli syy ehkäisyyn, ei mikään muu. Ei äidin vammautuminen onnettomuudessa, ei erityislapsi, ei 8. keisarinleikkaus. Vielä 70-luvullahan Jumala antoi uuden vaimon jos edellinen kuoli synnytykseen. Lähde: Päivämies.
Taivaslaulu kuvaa lestadiolaisuutta sellaisena kuin minä olen sen ulkoapäin nähnyt. Siinä takerrutaan juuri tähän ehkäisyyn ja vaikkapa kynsilakkaan. Olet tai et ole uskomassa ja kynsilakka tai korvakorut on merkki siitä, ettet ole.
Mulla ois monta vastaavaa esimerkkiä. Jos joku laittoi vahingossa väärän radiokanavan päälle ja sieltä tuli maallista musiikkia, niin lapset osasivat huutaa "HYII! Uskottomien musiikkia!"
T. Oulunsalolainen
Kirja on kaunokirjallisena teoksenakin upea, mutta myös kipeiden asioiden totuudenmukaisina kuvaajana uskomaton urotyö.
Olen omassa elämässäni ollut noin puolet ajasta lestadiolainen, ja puolet ajasta liikkeen ulkopuolella. Ulkopuolella on parempi elää. Jumala on sydämessäni, en tarvitse saarnaajia sanomaan miten minun pitää elää.