neljättä yrittämään!

Minä vielä jään odottelemaan josko joku kokeneempi meistä sen esittelypinon ilomoittautuisi tekemään ja katsotaan vähän millainen porukka tästä kehittyy. Teen sen toki kuten lupasinkin mutta älkää tosiaan odottako suuria sen suhteen.

Nala II - en edes ymmärtänyt mikä se pitsikuvio on, kuulosti kyllä aika karsealta, myönnettäköön.



Olen myös kuullut että heti saa antaa luvan raskaudelle keskenmenon jälkeen tai sitten että yhdet menkat pitäisi odottaa. Kai siinäkin on yhtenä perusteena se että se l.a on helpompi selvittää. Mutta kai se luonto tietää että milloin on valmis uudelle raskaudelle, eikö sitä näin sanota ? Tiedän yhden naisen joka synnytti maaliskuussa rv 38 kuolleen lapsen ja toukokuussa oli taas raskaana ja tämä raskaus päättyi onnellisesti. Lääkärit olivat varoitelleet että voi mennä pitkään ennekuin raskaus alkaa mutta toisin kävi. Tuossa oli myös vaarana että tämä nainenkin olisi menehtynyt siihen synnytykseen voimakkaan verenvuodon vuoksi joten siitäkin toipumiseen meni oma aikansa.



Minä olen terveydenhuoltoalalla ja vakituinen työpaikka odottaa ja toivottavasti saakin odottaa vähän pidempään ;)

On meitä siis muitakin jotka vasta kuumeilee ja vielä itseksensä.

Toivossa on hyvä elää :)



Kyllähän se taitaa olla niin että nelilapsinen perhe on aika harvinaisuus. Minun mieheni on tosin neljälapsisesta perheestä ja hänen isoveljellään on neljä lasta ja hänkin ennen haaveili neljästä lapsesta kunnes kolmannen syntymän jälkeen muutti mielensä :(



Hänen mielestään se raskausaika oli niin rankka vaikkei meillä siinä mitään ihmeellistä ollutkaan. Minulla tuli tosin tämän kuopuksen kanssa lievä raskausdiabetes joka todettiin vasta rv 36 ja siinä vaiheessa vauvan painoarvio oli 3.6-4.0 kg. Meidän lapset ovat olleet 2820 g, 3600 ja 4400g, joten melkoisen erikokoisia. Seuraava olisi tuolla laskukaavalla 5200g :D. Niin, ja minä olen 155 cm.



Mutta tämä viimeinen päätettiin laskettuna päivänä leikata seuraavana päivänä koska tuolloin painoarvio oli 4.2-5.0 kg ja nimenomaan tuo vartalonmitta antoi tuon isoimman kokoarvion. Poika päätti vielä samana iltana lähteä syntymään ja leikattiin sitten päivystyksenä yöllä. Kaikki meni tosi hyvin ja leikkaava lääkäri oli sama joka oli tehnyt leikkauspäätöksen ja sanoi heti kun poika syntyi että tämä oli oikea päätös, ei olisi muuten mahtunut. Päänympäryskin oli vaatimaton 39 cm. Mutta tästä jäi sitten sellainen fiilis että olisi niin ihanaa päästä vielä kerran synnyttämään alateitse, niin hullulta kuin se kuulostaakin ;)

Täällä on kuumeiltu nelosta jo useamman kuukauden, mutta mies antoi asialle " siunauksensa" vasta noin 1,5 kk sitten. Nyt olen ollut ilman ehkäisyä (kuparikierukka) yhden kierron ja tänään tein haalean. mutta selvän plussan apteekin testillä =) Kärsin myös aika " kovista" mahakivuista (jo pari viikkoa) ja lääkäriin mukaan kaikki on kunnossa. Myös labrassa pissasta otettu näyte näytti positiivista. Että varovasti jo uskallan iloita vaikka viikkoja onkin vasta 3+6.

Nyt olen testannut uudestaan, ja kyllähän se plussaa näytti. Edelleen viiva oli kyllä haalea, mutta selvempi kuitenkin kuin viimeksi. Joten taidanpa etsiä tuolta odottajien puolelta sopivan joukon johon liittyä :) Kiitos teille siis seurasta!

taidanpa ilmottautua mukaan minäkin, ennen kun kaikki ehtivät siirtyä odottajiin. Onnea vaan kovasti oikee.enkeli ja tatjana80



meillä lapset syntyneet -96, -02 ja -04 itse olen 3-kymppinen. yritystä on takana nyt jo reilu vuosi.



kirjoittelin aikaisemmin entisiin neliapiloihin (vajaa kaks vuotta sitten)eri nimellä mutta se ryhmä ehti loppua ennen kuin pääsin edes yrityspuolelle. nyt olen taustalta seuraillut suurperhekuumeilijoita. rekisteröityä en ole viitsinyt, kun se ei oikeen ole multa onnistunut (pari yritystä ja aina saan jotenkin sen epäonnistumaan, kone jumii tai jotain) mutta nyt kun taas nousee pystyyn ryhmä, joka sopii kuin nappi otsaan, niin pakko oli vielä kerran yrittää...



jospas minäki nyt vihdoin plussaan, kun ihan virallisesti täällä kaiken kansan edessä kuumeilen ;)

Ennen kun kaikki siirtyy suoraan odottajien puolelle :-) Onnea plussanneille! Ja plussatuulia muillekin!



Itsellä tilanne on hieman sekava... Meillä lapset on 02, 04 ja 06 syntyneet, itse olen 30v. Olin kolmennen jälkeen jo varma etten enempää lapsia haluakaan, mutta nyt kuume on noussut loppukesästä asti tasaiseen tahtiin. Mies haraa vastaan, vaikka välillä vihreääkin valoa jo vilautti. Eniten sitä arveluttaa oma jaksamisensa, ja kaiketi munkin. Itselläkin ajatukset sahaa suuntaan jos toiseen, välillä ajatus nelosesta tuntuu täysin järjettömältä, välillä taas tiedän varmaksi että ainakin 1 lapsi meille vielä " kuuluu" . Kuumeilijaksi siis kuitenkin itseni nyt virallisestikin lasken, vaikka voi olla että meidän yrityksenkin alkua joudutaan odottamaan joko pitkään tai ikuisesti. Mutta eihän sitä koskaan tiedä... ;-) Toistaiseksi minulla kuitenkin hormonikierukka on.



Sen verran vielä esittelyä, että olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä asti, ja haluaisin ollakin vielä vaikka kuinka pitkään. Rahatilanteesta sitten riippuu kuinka pitkään pystyn olemaan kotona. Ja siitäkin tietysti tuleeko meille vielä vauva :-)

Ja tervetuloa uudet kuumeilijat!



Mustakin tuntuu, että kolme lapsisia perheitä on paljon, mutta neljä tai siitä ylöspäin on jo harvinaisempaa. Ei tosin kovin harvinaista sillä tuttavapiirissäni on paljon suuria perheitä. Itse en jotenkin pidä meidän perhettä suusperheenä vielä, mutta jospa sitten jos meille neljäs suodaan. Ihana kuitenkin, että uskalletaan kaikki edes haaveilla niinkin suuresta perheestä.



Kiirettä alkaa tulla näin joulun alla vaikka kiirettä en kyllä haluaisi. Nyt tullut kutsua eskarin ja kerhojen joulujuhliin, itsenäisyyspäiväjuhliin ym. ja pidän kaikkia noita niin tärkeänä että mentävä on. Lisäksi olisi pikkujoululounaita pari kappaletta, mutta molemmat osuvat päällekkäin muiden juhlien kanssa joten taitavat jäädä väliin. Eikö noita juhlia voisi suunnitella minun allakkaan sopiviksi :)



Joka tapauksessa ihanaa, että joulu tulee. Ja pääsee laittamaan joulujuttuja...olenkohan minä jouluihminen...ehkä näin lasten myötä minusta on tullut.



Nyt välipalalle. Pienimmän onneksi sain nukkumaan, niin illasta tulossa kivempi.

Moi! Täällä myös haaveet neljännestä lapsesta korkealla. Meillä on tyttö 6/00 ja pojat 1/03 sekä 2/06. Mulla taitaa olla aika krooninen tämä vauvakuume kun aina vaan toivoisin lisää lapsia. Mutta musta neljä olis sopiva lasten lukumäärä:)

Mies on vähän kahden vaiheilla mutta uskon ja toivon että oikeesti haluaa myös sen neljännen.

Itse olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä lähtien ja nyt kun esikoinen aloitti koulun niin mielestäni on tosi hyvä että äiti on kotona. Ja voisi olla jatkossakin. Nyt olen kyllä harkinnut että jos rupeaisin perhepäivähoitajaksi ja ottaisin pari hoitolasta niin saisi vähän paremman äitiyspäivärahan. Mutta katsotaan, pitää keskustella miehen kanssa asiasta.

Vaan mukava vaihtaa samasta asiasta haaveilevien kanssa kuulumisia:)

Minäkin kirjoittelin aikoinaan vanhoihin Neliapiloihin ja sen jälkeen Suurperhekuumelijoihin, mutta nyt olen pitänyt n. puolen vuoden taukoa näiden sivujen pålstailussa. Päätimme kesällä vielä odottaa sopivaa hetkeä neljännen lapsen yrittämiselle...Nyt olen töissä ja olen haaveillut, että ensi keväänä (-08) voisi yrityksen aloittaa. Minullakin ikää jo reilusti yli kolkyt, joten liikaa aikaa ei voi enää haaveiluun käyttää. Meillä mies on täysillä mukana neljännen suunnittelussa ja hän olisi varmaankin jo aikaisemminkin voinut yrityksen aloittaa. Itse en halunnut oman jaksamisen takia ja muutenkin tuntui hyvältä, että saisi vanhemmat lapset vähän isommiksi. Meillä siis lapset -01, 02 ja -05. Käytännön asioista mietityttää auton vaihto, mutta se nyt ei vielä tietysti ajankohtainen. Joku täällä mainitsikin, että on ikuinen vauvakuume. Itse taidan kuulua siihen joukkoon..., mutta silti olen kyllä sitä mieltä, että neljä lasta on meille ehdottomasti riittävästi (jos se neljäs siis suodaan joskus). Siksi olenkin ajatellut nauttia jo tästä kuumeiluvaiheesta, koska ehkä sellaista ei enää koskaan myöhemmin saa kokea...

Hyvää adventinaikaa kaikille!

t.Menninkäinen

Ps. Häiritseekö ketää muuta nämä vilkkuvat mainokset palstan sivuilla, kun kirjoittaa viestiä tänne? Minua ainakin häiritsevät!

Tunnen kuuluvani teidän ryhmään! Lapset vm -01, -03, -06. Keskenmeno 10/07. Putosin silloin korkealta ja kovaa...

Mulla myös vauvakuume tuntuu olevan kroonista mallia. Miehelle riittäisi nämä kolme, minä haaveilen suuremmasta katraasta. Neljä olisi ihan kiva, ikäkin aiheuttaa omat rajoituksensa. Keskeytetty yhdyntä käytössä, ja siitä sai tämä meidän keskenmennyt neljäskin alkunsa. Olen kyllä huomannut olevani hedelmällistä sorttia, joten toivoisin että näin tärppäisi toisellakin kertaa... mies tuntuisi ottavan vastaan mitä tarjotaan, vaikka vastusteleekin ajatusta alkuun.

Onnittelut jo plussanneille!

Bongasin tämän neliapilat :).MInäkin täällä haaveilen vielä siitä neljännestä lapsesta,kovasti vaan saisin tehdä töitä saadakseni mieheni näyttämään vihreää valoa :(.Hän on ehdottomasti sitä mieltä että kyllä tämä perhe on kasassa.Tokin olen onnellinen näistä kolmesta ihanasta kullanmurusta,mutta minkäs teet,jos vauvakuume pukkaa.Minulla on ikää kohta 35v,joten mikäli jollakin ihmeen konstilla tuon miehen saisi pehmitetyksi,niin vuoden tai kahden päästä tässä olisi hyvä olla raskaana.Lapset ovat syntyneet T-02,T-05 ja P-06.



Kaikki ovat syntyneet suunniteluilla sektioilla (ahdas lantio).Kuopuksen jälkeen keskustelin leikanneen seniorilääkärin kanssa vieläkö voi raskautua.Ei kieltänyt,mutta kertoi suurentuneista riskeistä leikkauksessa ,esim.minulla erittäin paljon kiinnikkeita,jotka huonommassa tapauksessa saattavat kiinnittyä esim.suoleen tai virtsarakkoon.Näin ollen leikatessa saattaa syntyä reikä,jolloin leikkaus suurempi sekä pidempi toipilasaika.Kohdunseinämä arven kohdalta ei ole ohentunut,vaan ne on nuo kiinnikkeet.Kuopuksen syntymä kestikin n.35min,kun esikoisen syntymään meni n.15min.Olisikin erittäin mielenkiintoista kuulla,jos jollakulla olisi kertoa omista kokemuksistaan,kun on kolme tai neljä sektiota takana.



Tulipas pitkä vuodatus,katsotaan pääsenkö toistekin tänne vuodattamaan kuulumisia,jos tämä vauvakuume jatkuu aktiivisena ja miehen saa innostetuksi :).Tai sitten jään vain kuumeilemaan ja haaveilemaan :)..OIkein paljon onnea jo plussanneille,wau!Ja peukut db pystyyn yrittäville :)!



t.kermapossu

Onko teille muille ollut helppoa tehdä päätös neljännestä lapsesta? Onko se ollut " itsestäänselvä" vai oletteko joutuneet puntaroimaan asioita? Meillä kaikki lapset on vaan " tehty" (anteeksi huono ilmaus) kun siltä on tuntunut, ilman suuria mietintöjä tulevaisuudesta. On siis uskottu siihen että kyllä meillä sitä tärkeintä eli rakkautta riittää, ja luotettu siihen että pärjätään.



Nyt kuitenkin nelonen mietityttää ja paljon! Lähinnä isompien lasten sopeutuminen vauvaan, vanhempien huomion riittäminen kaikille lapsille, taloudellinen tilanne, tulevaisuudessa lasten harrastukset ja esim. omat huoneet (niitä ei riitä kaikille), matkustelu... Miestä mietityttää eniten meidän jaksaminen vauva/pikkulapsi-aikana, mutta omat ajatukset kulkevat jo paljon kauempanakin.



Välillä olen yrittänyt luopua koko vauva-ajatuksesta ja keskittyä täysillä noihin kolmeen mussukkaan, mutta aina se haave neljännestä vaan sinnikkäästi nousee pintaan. Ja niillä keskustelukerroilla kun mies on kieltäytynyt vauvahankkeesta, on itsellä ollut todella kurja olo. Sisimmässäni siis varmasti toivon vauvaa, vaikka järki yrittääkin kovasti toppuutella.



Onko muilla ollut samankaltaisia tunteita? Miten olette asian ratkaisseet? Olisi kiva kuulla muidenkin tuntoja!

Eli meilläkin nämä kolme lasta ovat saaneet tulla ilman sen kummempia harkintoja ja miettimistä. Esim. minulla ei ole ollut vakitöitä varsinaisesti koskaan (määräaikaisia työsuhteissa kyllä olen ollut), mutten ole ikinä huolehtinut, että miten siten taloudellisesti pärjää, jos vauva tulee...Nyt minuakin mietityttää taloudellisesten asioiden lisäksi se, että jääkö kaikille lapsille riittävästi aikaa ja huomiota (kun nyt kolmenkin kanssa tuntuu, ettei aina aika riitä). Samoin mietin käytännön asioita, kuten isompaa autoa ja siihen liittyviä kuluja. Matkustelukin hankaloituu, kun joutuu miettimään kahta hotellihuonetta ainakin sitten, kun lapset kasvavat (--> lisää kuluja). Me emme matkustele ulkomailla säännöllisesti, mutta jonkin verran kuitenkin ja viimekin vuonna matkustaessa koimme olevamme suurperhe, vaikka lapsia vain kolme...Sitten mietin jopa ympäristön asenteita...Se tosin on tyhmää, koska eihän se muille kuulu, kuinka isoa perhettä toivoo...Meillä onneksi sukulaisten perheissä on useampikin suurperhe ja joitain tuttujakin on, joilla 4 tai 5 lasta, mutta silti. Tuntuu, että kolme on nykyaikana sellainen raja, jonka jälkeen ihmetellään, että mitä sitä vielä lapsia tekee...Omista huoneista sen verran, että meille tulee laajennuksen jälkee vielä kaksi makuuhuonetta, jonka jälkeen neljällekin lapselle riitäisi kaikille omat huoneet. Tässäpä näitä mietteitä. t.Menninkäinen

Monenlaisia mietteitä on ollut... itsellä lähinnä se kun neljättä kuumeilin, että voiko kaikki mennä vielä hyvin. Kuitenkin kolme tervettä lasta on jo maailmaan saattanut. Raskaudet ja synnytykset menneet hyvin, ja elämä on mukavaa. Eli terveydellinen seikka mietitytti. Niinhän siinä sitten kävi, että neljännen keskenmeno tuli rv7. Huoli oli siis aiheellinen. Nyt kuitenkin kuumeilu jatkuu, ehkä vielä voimakkaampana kuin aikaisemmin.

Mies miettii taloudellista puolta enemmän, se myös syynä vastusteluun. Nytkin olemme jo köyhiä, mies työttömänä ja minä kotihoidontuella. Miten pärjätä rahallisesti? Auto pitäisi vaihtaa, ja talokin jää ahtaaksi. Meillä on nyt pieni lastenhuone, jonka isommat jakaa keskenään. Pienin nukkuu meidän pienessä makuuhuoneessa..

Kiva vaihtaa ajatuksia muiden samaa aatosta potevien kanssa!

Lapset ovat 10/98, 3/02 ja 3/06. Vielä olisi niiin ihanaa pieni kotiin tuoda! Vaikka paljon täytyy muutoksia sitten tehdä, kuten auto isompaan jne. Miten olette ajatelleet käytännön asioita hoitaa, esim. millainen auto jatkossa? Täällä ovis alkaa olla näinä päivinä joten toivo on kova..

oon miettinyt et tuleekohan mulle ikinä sellaista ajatusta että nyt on perhe kasassa, niin kuin monet sanovat heille tulleen...



Me kanssa annoimme kolmen lapsen tulla ilman suurempia ajatuksia tulevasta ja tiuhaan tulivatkin 1,5v väleillä. Nyt on sitten ajateltu muidenkin edestä :) . Eli paljon asioita mietityttää... Mies lähinnä miettinyt tota auto puolta. Kun auto, johon kaikki mahtuvat on oltava. Ollaan kuitenkin sellaisia ihmisiä jotka tykkäävät liikkua paljon. Meillä on tällä hetkellä kaksi autoa ja tarkoitus olisi sitten hommata tila-auto, kun/jos saamme neljännen lapsen. Ja jos heti ei löydy sopivaa autoa niin matkaamme kahdella. Useimmiten minä kuitenkin yksin reissussa lasten kanssa, kun mies töissä.



Lasten huoneista tuossa aikaisemmin laitoinkin eli kun on vain kolme makkaria, niin luultavasti omaa huonetta ei tule kenellekkään. Mutta siitä en niinkään stressaa. Uskon, että lapset voivat hyvinkin olla samassa huoneessa.



Suurin asia jota olen miettinyt on jaksaminen. Toisaalta lapset ovat jo " isoja" ja nyt olisi luultavasti vain yksi vauva tulossa kerralla, niin eiköhän se ole helpompaakin kuin silloin kun oli 3, joista vanhin just 3v. Se vaan on niin kauheaa jos ei saa nukuttua tarpeeksi... Ja sit mietin sitä tottakai et mitä jos vauva ei olisikaan terve. Miten me selvittäisiin ,kun verkostoa meillä ei ole avuksi ja olen tässä seurannut ystäväni selviytymistä kahden lapsen kanssa, joilla molemmilla paljon sairaalajaksoja.



Mutta silti luotan, että me jotenkin selvitään tuli mitä tuli! Ja haluamme sen vauvan, mutta mietteitä toki on kovasti.



Toisaalta tämä kuume ei ole samanlaista todellakaan kuin ensimmäisen kanssa (jota teimme siis 1,5v). Silloin hypin ilosta testin jälkeen. Luulen, että nyt jos plussaan niin tunteet vaihtelevat laidasta laitaan.

...lasten alulle laittoja ei sen kummemmin myöskään ole harkittu. Meillä toistuu aina sama kaava, miehelle iskee armoton vauva kuume ja sit se tartuttaa sen minuun (hänellä haaveissa 7).



Eikä myöskään mietiskellä etukäteen tulevia mahdollisia muutoksia/ongelmia. tosin tällä kertaa minä mietiskelin päivän tai kaks tulevaa uutta autoa, olisko se kenties sellanen paku-mallinen vai tila-auto, ääneen kun mietinnän päästin, niin mies tuumas et kannattaako tuota nyt kovin rueta miettimään kun ei sitä perheenlisäystä ole vielä etes alulla. (kovasta yrityksestä huolimatta)



Talo on pienehkö, mutta eiköhän meitä sinne vielä mahu muutama lisää ;) ovathan ennenkin asuneet kymmenenkin lapsen kans yhden huoneen mökkeröissä.



jaksamisestakaan en kanna huolta, tukijoukkoja on ihan kivasti ja meillä kaikki edelliset olleet oikeita auringon paisteita. esikoinen valvotti eniten, mutta ei huutanut ja itkenyt, söi vain.



Joskus kyllä tuntuu et voishan sitä päästä elämässä vähän helpommalla kun ei tekis enään lisää pikku-mukuloita... mutta nämä ajatukset onneksi menee pian ohi, kun muistan että ei oo vara jäähä tässä iässä jahkailemaan, kun mulla siihen raskautumiseen on pahimmillaan mennyt useampi vuosi.



Pieni haikeus on ilmassa nyt neljättä yritellessä, itse en halua viidettä, joten nyt on viimenen kerta tätä kaikkee ihanaa jännitystä.



Minä pääsen kohta jännäämään kp22/28 ja tässä kuussa osu nuo touhuamisetki ihan oikeille päiville.



metästellään nyt porukalla niitä siimahäntiä oikeen ahkerasti.Tärppiä kaikille toivon.

Minäkinpä liityn joukkoonne. Meillä on poika 02, tyttö 05 ja poika 06. Nyt on sitte iskenyt jälleen vauva kuume. Mieskään ei pistäis vauvaa pahitteeksi, ennemmin itse ehkä hiukan epäröin, että miten mahdutaan autoon. Ehditäänkö hankkia isompi;) Kyllähän ne kaikki pukkaa järjestymään, mutta silti mietityttää vaikka vauvan tahtoisinkin:)



Nyt ei ole vähään aikaan ollut ehkäisyä käytössä ja hiljalleen edetään, tärppää sitten kun tärppää.

Mietityttää sekin, että miten neljäs raskaus sujuu, kun jokainen lapsi on sectioitu.



Hankittiin oma tila maalta ja saatiin kaikki elukat omaan pihaan. Mies harrastaa hevosia ja minä koiria. Nyt on tilaa temmeltää:)

Jotenkin tuntuu haikealta kun esikoinen lähtee eskariin ens vuonna. Hieman helpottaa kumminkin se että taksi tulee hakemaan lasta joka aamu ja tuo pojan myös takas;)

Mistäpäin oletta kaikki? Itse asustelen Oulun kupeessa;)

Kuumeile tässä nyt sitten, kun et pääse " edellisestä" eroon. Kaksi viikkoa sittenhän oli km, ja siitä asti olen vuotanut. Tänään kävin sit taas lääkärissä kun alkoi hermoa rassata että miten etenee, kun ei ota vuoto loppuakseen ja raskaustestikin näytti edelleen eilen plussaa. No, niinpä se sit todettiin uä:llä että tilanne on IHAN SAMA kuin kaks viikkoa sittenkin... Eli kohtuontelo ei ole tyhjentynyt kuudesta cytotecista huolimatta. Huomenna siis kaavintaan... Kyllä hiukkasen harmittaa, mulla oli jo toiveita että tän vuoden puolella olis päässyt uutta jännittämään. Mutta mitä vielä, yhtä pitkää tää on kuin paksuakin... *kiukkuinen*

Voi miten harmillista Nala että vuoto vaan jatkuu, varmasti muutenkin raskasta aikaa ja haluaisi suunnata ajatukset tulevaan mutta ei kuitenkaan vielä voi. Mutta toivottavasti kaavinnan jälkeen kaikki on kunnossa uutta yritystä varten, voimia sulle:)



Meillä on nyt ollut vaikeuksia esikoisen koulun kanssa, yhdet pojat olivat kiusanneet häntä ja siitä jäi nyt kovat pelot ekaluokkalaiselle. Näitten huolien lomassa sitä miettii että haluaako mahdollisesti käydä samanlaisia tuntoja lävitse neljä kertaa. Huomaa todella että murheet suurenee lasten kasvaessa.

Just edellispäivänä juteltiin miehen kanssa neljännestä ja periaatteessa kaikki meni hyvin, mutta kyllähän tuo taloudellinen puoli huolestuttaa. Me asutaan vielä vuokralla joten oma talo olisi kovasti haaveissa. Mutta silti mä mietin että nyt olisi kuitenkin niin hyvä ajankohta, itse olen 31 vee eli sen puolesta olis vielä aikaa odotella mutta mies on 37v. eikä haluaisi olla hirveen vanha neljännen syntyessä.

Mut katsellaan mitä tapahtuu. Mulla on nyt nää menkat kestäny 9 päivää mikä on kyl tosi outoa...toivottavasti kohta loppuu ja sit jos sais miehen ylipuhuttua vielä yritykseen. Muuten tämä kuumeilu vaan jatkuu...Nyt pitää mennä ruuanlaittoon. Mukavaa viikkoa kaikille!