Kuinka moni teistä on ollut kihloissa useammin kuin kerran? Nyt kun Karpelaa täällä mollataan

Olen ollut kerran kihloissa ja kerran naimisissa, yhden ja saman miehen kanssa. Vihkivalassa olen luvannut, että kunnes kuolema meidät erottaa ja tämä kyllä pitää. Uudestaan naimisiin en mene,

Ja osa varmaan sanoo, ettei koskaan voi tietää. Kyllä voi.

Lähinnähän Tanja Vienonen/Karpela/Saarela/Karpelassa huvittaa se, miten asia julkisuuteen ilmoitetaan / hoidetaan. Ja esim pikaliitto Saarelan kanssa oli melkoisen hmmm mielenkiintoinen.

Alkuperäinen kysymyshän oli, että ketkä ovat olleet useammin kuin kerran?

[/quote]

Ja osa varmaan sanoo, ettei koskaan voi tietää. Kyllä voi.

[/quote]

No, voit sinetöidä liittosi tuolla lauseella vasta jos/kun olette molemmat vanhuksina edelleen onnellisesti yhdessä. On hullua vannoa menevänsä takuuseen toisen ihmisen käytöksestä. Koskaan et voi olla TÄYSIN varma toisesta ihmisestä, voit ainoastaan toivoa luottamuksellesi katetta.

Ensimmäinen kihlaus johti avioliitton, josta tuli ero.

Nyt toinen kihlaus on kestänyt yli 8 vuotta ja kovasti odotan, että haluaako tuo ukko naimisiin vai ei.

Jälkimmäisen kihlatun kanssa menin myös naimisiin. Nyt olen eronnut ja etsin sitä seuraavaa.

Ja osa varmaan sanoo, ettei koskaan voi tietää. Kyllä voi.

No, voit sinetöidä liittosi tuolla lauseella vasta jos/kun olette molemmat vanhuksina edelleen onnellisesti yhdessä. On hullua vannoa menevänsä takuuseen toisen ihmisen käytöksestä. Koskaan et voi olla TÄYSIN varma toisesta ihmisestä, voit ainoastaan toivoa luottamuksellesi katetta.

En mene toista kertaa kihloihin tai naimisiin. Aivan sama, mitä tapahtuu. Mulla ei tule olemaan koskaan toista aviomiestä tai kihlattua. En ole sanonut mitään mieheni puolesta. Uskon ja toivon, että hän ajattelee samoin.

kaks kertaa.

ekalla kerralla nuoruusaikaisen poikakaverini kanssa,kihlaus kesti 6 vuotta, suhe kokonaisuudessaan 10 vuotta.

sit oli taukoo vuoden verran kunnes löysin nykyisen kihlattuni, ja oomme olleet yhdessä nyt 7 vuotta ja meille on tulossa toinen lapsi. ymmärrän kyllä että miestä voi vaihtaa kuin paitaa, itsekin olen tehnyt sitä, mutta silloinhan ei puhuta sitoutumisesta eikä kihlautumisesta...eikä rakastamisesta....

Toinen kihlaus 15v ja naimisissa ollaan oltu 2v. Siis kaksi kertaa kihloissa.

Minä olen tällainen melkein sarjakihlaaja, sillä olen ollut kihloissa peräti 3 kertaa! Ensimmäinen kihlaus 17-vuotiaana ja kihloissaoloa 3 vuotta. Suhde hiipui miehen muuttaessa työn perässä ulkomaille.



Toinen kihlaus 22-vuotiaana ja siitä naimisiin ja naimisissaoloa kesti 17 vuotta, sitten mies sairastui vakavasti ja jäin leskeksi. Tästä liitosta 3 lasta.



Toinen kihlaus ja vihkiminen tapahtui 4 vuotta leskeksi jäämisen jälkeen ja miehen kanssa, joka oli itse jäänyt leskeksi. Ja suurperheeseemme kuuluu nyt yhteensä 7 lasta! Naimisissa olemme olleet nyt 6 vuotta.

Olen mennyt naimisiin vasta 31-v. ja siihen asti vietin railakasta sinkkuelämää kierrellen maailmalla töissä sekä opiskellen. No railakasta ja railakasta... Seurustelinkin, mutta en niin vakavasti että kihloihin olisi menty vaikka seurustelusuhteet kestivät jokainen kauemmin kuin yksikään Karpelan vihkimisistä. Nyt olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä on 4 suloista lasta ja yhteistä elämää takana 11 vuotta.

niin, piti vielä sanomani etten olisi sinkkuaikoinakaan, vaativan työn ja opiskelun sekä vieraassa ympäristössä (ulkomailla) jaksanut vaihtaa miestä joka vuosi tai edes joka toinen, energiani meni töihin, sekä kokopäiväiseen opiskeluun ja vielä vieraan kielen opettelemiseen. Vaikka suhteet eivät olleet niin vakavia että olisin kihlautunut, olivat ne kuitenkin tärkeitä. Uskon että suhteissa, molemmat osapuolet (minä ja mies) sai sekä tukea että turvaa ja hyväksyimme molemmat sen ettei suhteen ollut tarkoitus jatkua ikuisuuksiin. Mitään dramatiikkaa suhteisiini ei koskaan liittynyt. Ja siitä kai kertoo se, että olemme nyt koko perheenä tekemisissä entisten poikaystävieni kanssa. Jotka ovat tahoillaan perustaneet perheet. Joskus ihmettelen itsekin tätä kuviota, joka ei kai ole niitä kaikkein yleisimpiä. Kaksi expoikaystävistäni on jopa lastemme kummeja!



Täällä joku sanoi ettei sellaista voi päättää onko suhteessa ikuisesti. Ei voi toisen puolesta, mutta oman asenteen voi tietää. Tuntuu että toisten rakkaus on todella suurta ja ainutlaatuista! Itse haluan myös elää näin, täysillä oppien tuntemaan yhden ihmisen ja kasvamaan hänen kanssaan.

että moni täällä pitää kuihloihin menoa vakampana juttuna kuin jotain lasten saantia. Kehutaan, että "en ole ollut kertaakaan kihloissa vaikka niin kauan yhdessä ja niiiin monta lasta."

Mitä ihmettä sillä on merkitystä muille laittaako kaksi ihmistä sormukset sormiinsa..??

Ekan kerran ensimmäisen pitkäaikaisen (yhdessä 4v, asuttiin yhdessä n. 1v.) kanssa siten, että hän kosi, mutta sormukset jäi ostamatta kun hän jo jättikin minut.



Toisen kerran nykyisen mieheni kanssa.