Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa omia kokemuksia/mielipiteitä
22.11.2007 |
Olen nyt viikolla 25 raskaana ja avopuoliso päätti ottaa ja jättää tänään. Olen vielä nuorikin äiti vm.89. Lapsi on ennen kaikkea osaltani haluttu ja tulokasta odotan jo kovasti.
Mietin vain tuota isähommaa. En haluaisi olla itsekäs, mutta kaikkien parhaaksi en haluaisi lapsen isän olevan millään tavalla tekemisissä tulokkaan kanssa. On varmaan todella itsekästä, mutta tässä on niin paljon asioita, minkä takia olen miettinyt että näin olisi paras.
Sitten vielä kun kertoisitte että miten jaksaa tästä eteenpäin yksin? Tuntuu viiltävän todellakin syvään tämä ero. Yhdessä tuli kuljettua kuiteskin jokunen tovi, ja yhteisiä haaveita ja unelmia oli. Sitten eräänä päivänä kaikki vaan kaatuukin. Tuntuu kun elämä loppui siinä samalla, kaikki minkä takia jaksoi aina eteenpäin, niin sitä ei enää olekkaan. Ainut lohtu enää on tuleva esikois poikani jota odotan kovasti <3
Itken vaan jatkuvasti ja yritän saada ajatuksia muualle, mutta en pysty. En tällä hetkellä voi olla edes kotona, vaikka mies kävikin omat tavaransa sieltä, asunto muistuttaa silti ja koko paikkakunta niin kovin hänestä.
NYT OLISI HYVÄT NEUVOT TARPEEN ENNEN KUN HAJOAA LOPULLISESTI!
Kommentit (4)
jos mies on niin mulkku että lähtee tässä vaiheessa, sitä tuskin kiinnostaa lastakaan tavata jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstistäsi paistaa läpi kypsyys. Olet kasvamassa äidiksi, tuleva lapsi antaa sinulle ihanan sisällön elämään. Mutta oletkin jo tämän itse ymmärtänyt :)
Onko mahdollisuus saada lähipiiriltä apua? Omat vanhemmat? Sisarukset? Alku on helpompaa, jos on tukiverkko kunnossa.
Paljon tsemppiä tulevaan! Mies joka jättää raskaana olevan puolisonsa ei ansaitse yhtään mitää osaa eikä arpaa lapsen elämässä.
mieshän ei tietysti ansaitse mitään, mutta entäs se lapsi? Hän kyllä ansaitsee ainakin tiedon siitä, kukan hänen biologinen isänsä on, ja tilaisuuden joskus nähdä tätä - edes yhdessä sij´nun kanssasi. Ei mies ihan totaaliääliö ja vaarallinen tapaus voi olla, jos kerran olet jaksanut häntä " jokusen tovin" .
Tarvitset tietysti kaiken lähipiirin tuen, mutta varmaan jaksat eteenpäin ihan silkalla sisullakin. Mietin vain sitä, että kun sinä tosiaan OLET aika nuori, ja varmaan vielä joskus törmäät toiseen potentiaaliseen kumppaniin, olisi hyvä myös käydä läpi tämä ero muultakin kannalta kuin mihin nyt ehdit ja pystyt. Jos tämä ero tuli sinulle " salamana kirkkaalta taivaalta ja yhtäkkiä" , on vaikea olla uskomatta, että sinulta jäi näkemättä jotain teidän suhteestanne. Mitä ja miksi se jäi näkemättä, on aika olellinen kysymys kun ajattelee seuraavan suhteen onnistumista. (Eikä tämä tarkoita syyllisen etsimistä sen enempää sinusta kuin hänestäkään, eikä sitä, että tämän suhteen olisi ehdottomasti PITÄNYT onnistua tai että jätetyksi tuleminen olisi jonkin sortin epäonnistuminen - voihan se olla vaikka parannus suhteeseen huonon miehen kanssa - vaan sitä että yllätyksellisyys kuulostaa omituiselta. Yleensä suhteen hajoaminen on näkyvissä.
Halusi olla tekemisissä kuitenkin poikansa kanssa. Olikin jonkun aikaa...nykyään poika kyselee missä isi on ja miksi ei käy hänen luonaan. Mies kun päätti jättää sitten lapsensakin. En sano että kohdallasi kävisi näin, mutta jos susta tuntuu, että ei ole hyvä isähahmo pojallesi,niin sulla on oikeus evätä tapaamiset isältä. Siis tää on vaan mun mielipide ja varmaan moni on eri mieltä..Jaksamisia!