2-vuotiaan nirsoilu! Muita?
Pian 2-v täyttävä poikamme on muuttunut melko avarakatseisesta syömäristä todella nirsoksi. Muistan lukeneeni jostain, että nirsoilu usein alkaa 2 vuoden tienoilla. Onko muilla käynyt samoin?
Päivähoidossa poika syö hyvin, mutta kotona juuri mikään ei kelpaa. Yhtäkkiä tuoreet hedelmät eivät maistu, äidin keitokset eivät maistu. Tietyt vanhat tutut jutut menevät, kuten perunasose ja nakit. Mutta mitään uutta tai edes hiukan uudistettua on turha yrittää. En saa häntä edes maistamaan mitään. Nyt jo monena päivänä poika yksinkertaisesti jättää päivällisen kokonaan syömättä kun se jostain syystä ei miellytä ja sinnittelee sitten ilman ruokaa iltapalalle. Nirsoilu on enemmän tai vähemmän jatkunut jo viikkoja. Tätä ennenkin hänellä oli pari " omituisuutta" : hän ei syö lainkaan riisiä eikä jauhelihaa - missään muodossa. Eli lihapullat, lihamureke, jauhelihakastike... Mikään niistä ei uppoa. Riisistä ja jauhelihasta olen siis jo aiemmin lähes luopunut, tarjonnut niitä vain silloin tällöin jos tottuisi ja alkaisi syömään.
Tämä tilanne rassaa äidin itsetuntoa: teen rakkaudella lapselleni ruokaa, jota hän ei edes maista. Lisäksi harmittaa jos poikani on isompanakin epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan.
Onko muilla ollut samanlaisia kausia? Ovatko ohimeneviä? Miten olette pärjänneet, oletteko keksineet jotain kikkoja?
Kommentit (7)
nyt juuri 2v 3kk ikäinen ei ole koko viikolla syönyt päivällistä oikeastaan lainkaan, maistaa kyllä. Osittain tämä johtuu siitä, että oikeasti ei ehkä ole nälkä, koska päiväkodissa on mielestäni aika tuhti välipala. Meillä taapero menee aikaisin nukkumaan, iltapalakin syödään jo klo 19 aikaan, joten jaksaa ihan hyvin sinne asti jos ei syö päivällistä. Meillä ei tuputeta ruokaa, syö jos syö, ymutta ylimääräisiä välipaloja ei tarjota jos ei ole syönyt ruoka-aikana.
Kolme lasta minulla on; 4v5kk, 2v9kk ja 7,5kk ikäiset tytöt. Molemmilla isommilla on ajoittain ollut kausia, että ruoka ei uppoa oli se sitten mitä tahansa. Meillä asia on hoidettu niin, että ruokaa on tarjolla ruoka-aikana. Pöytään tullaan ja maistetaan, mutta jos ei maistu, niin sitten kiitos ja pois pöydästä. En ole lähtenyt lempiruokalinjalle, vaan meillä lapset kyllä saavat toivoa ruokia, mutta viime kädessä se on vanhemmat, jotka päättävät mitä on tarjolla. Lapsi saa päättää paljonko syö. Meillä myös nirsoilija saa lautaselleen aina sitä samaa mitä muillakin on, vaikka edellinen ruoka ei olisikaan maistunut niin en sitä säästä seuraavaan kertaan.
...ja nyt poika on 2 v. 8 kk. Nyt kun mietin, niin nirsoilu on kovasti vähentynyt. Monet jutut, jotka olivat välissä ihan yök, tyyliin kurkku ja porkkana, maistuvat taas. Toiset eivät edelleenkään, tyyliin parsakaali.
Meillä ei nirsoilusta nostettu kovin suurta haloota, vaikka periaatteessa haluttiin, että ruokaa pitää maistaa. Poika oli etenkin tuolloin vielä kovin hoikka, niin itse vedin ehkä turhankin löysää linjaa, eli saatoin avata lastenruokapurkin, jos muu ruoka ei maistunut.
Meillä auttoi se, että aina välillä tarjottiin " pahoja" ruoka-aineita ja jossain vaiheessa ne alkoivat taas maistua. Toinen oli mielikuvilla pelaaminen, esim. falafel oli " ihan niin kuin lihapulla" ja marjarahka " ihan niin kuin jäätelö" .
Ihana kuulla, että kyseessä saattaa olla ohimenevä vaihe.
Aika rentoa linjaa olen itsekin pitänyt tämän suhteen; katan ruoan pöytään ja jos ei syö niin ei sitten. En juuri tuputa. Tuputtamiseen menee omatkin hermot ;) Joskus olen antanut jotain muuta ruokaa, jos syömiset ovat pidemmän aikaa olleet huonoja, mikä tietysti ei ole fiksua. Hoikka poika meilläkin ja lisäksi vielä allergioita, joten sikäli haluaisi varmistaa, että saa ravintoa.
En ole vielä onnistunut siinä, että poika edes maistaisi kaikkea mitä on tarjolla. Pitää kai vaan sinnikkäästi pitää asia tapetilla, eiköhän vähitellen mene oppi perille.
Siitäkään ei kannata tehdä liian isoa numeroa. Esim. meillä ei pinaattiletut ole oikein uponneet. Olen tarjonnut niitä perunamuussin kanssa ja laittanut ihan pari pientä palaa tyttöjen lautaselle. Sitten olen sanonut, että " äiti pyytää maistamaan yhden palan, jos et tykkää niin ei ole pakko syödä enempää" . Yleensä tämä riittää ja tytöt maistavat sen yhden pikkupikku palan (ja siitä maistamisesta kehun) ja jos eivät halua enempää syödä niin syövät sitten sitä muussia sen minkä syövät. Tämä maistattaminen on sikäli tuottanut tulosta, että nykyisin molemmat syövät pinaattilettuja ja esikoinen monesti kakkosta valistaa, että " pitää maistaa. Jos ei maista, ei voi tietää tykkääkö" . Muutamaan kertaan on ehkä tullut itse tuo lause sanottua. ;0) Semmoisia ihan lapsille " outoja" (perunasalaattia, punajuurisalaattia tms.) en edes vaadi maistamaan, vaikka niitä tarjolla joskus olisikin, mutta saavat toki jos haluavat.
Meilläkin kaikki tytöt ovat miinuskäyräläisiä painon suhteen. Etenkin kakkonen, vaikka ajoittain syökin kuin hevonen tai pieni poni ainakin. Kyse ei kuitenkaan ole ruoanpuutteesta vaan tyttöjen kasvutavasta ja kun muuten ovat iloisia ja toimeliaita niin en ole yhtään huolissani. Parempi hoikkanen kuin ylipainoinen lapsi, minun mielestäni.
Meillä on kaksi poikaa ja molemmilla on ollut nirsoilukausi. Esikoisella se tuli n 2vuotiaana, poika on muuten aina syönyt kohtuullisen hyvin ja nyt 6-vuotiaana tosi hyvin.
Kuopus on nyt 2v6kk ja on aina ollut todella huono syömäri. Hetken aikaa oli hyvän syömisen kausi, joka muuttui ja nyt poika nirsoilee tosi paljon, kaikki on pahaa, en tykkää jne.
Itse toimin niin, että ruoka katetaan, pojat syövät minkä syövät sen jälkeen kiitos ja leikkimään. En pakota/tuputa/houkuttele tms. Itse yritän laittaa vaihtelevaa ja monipuolista ruokaa, jos ei kelpaa ei kelpaa piste. Seuraavaa ruokaa saatan aikaistaa jonkin verran, mutta välipaloja tms ei saa.
pojan 2-vuotispäivän tienoilla. Olin silloin todella huolissani kun usein ei syönyt lainkaan ruokaa koko päivänä. Puuro onneksi maistui aina. Yritin laittaa pojan lempiruokia esim. nakkeja, kalapuikkoja ym. Sitten lopetin stressaamisen ja ruoan tuputtamisen ja harvensin ruokakertoja. En tarjonnut ruokaa ennen kuin poika vaikutti nälkäiseltä, en tiedä oliko siitä apua vai ei mutta sen jälkeen on syönyt paljon paremmin. Mielestäni ei kannata tehdä ruokailusta isoa numeroa eikä tuputtaa ruokaa. Jos lapsi ei syö, ota pois pöydästä ja tarjoa samaa ruokaa myöhemmin uudelleen. Luota siihen että lapsi syö sitten kun on nälkä. Voihan olla että energiantarve ei ole tällä hetkellä samanlainen kuin joskus aiemmin. Tuskin tuo nirsoilu on pysyvää.