Lapsen uhmaikä koettelee mun ihmisyyden rajoja.............
Kommentit (7)
Mä en oikeastaan edes tajua lausetta: mitään ei totella. Meillä on sinänsä ihan sama totellaanko vai ei, koska ne asiat mitä ollaan tekemässä tehdään aina loppuun asti. Jos ei hyvällä niin sitten väkisin. Eikä sitä tartte montaa kertaa tehdä, kun lapsi alkaa 95%:sesti valita mieluummin vaihtoehdon " hyvällä" .
kiukun ja ärsytyksen minkä pystyn peittämään ja olemaan " aikuinen" tilanteissa, jolloin itsekin tekisi mieli heitellä tavaroita menemään ja mennä maahan huutamaan kiukkua. Mihin te muut puratte patoumat vai olenko ainoa jolle tulee niitä...?
Jaksa olla jämäkkä ja asettaa rajat, vaikka onkin raskasta. Saat palkkion myöhemmin! Voimia!
Vierailija:
Mihin te muut puratte patoumat vai olenko ainoa jolle tulee niitä...?
Meillä on 2v ja 4v, molemmat omalla tavallaan pahempia.
Lisäksi perheessä vauva, 5 kk... Joka lisännyt omat mausteensa esikoisen uhmaan...
Oikeasti sellainen pieni raivopää joka vaan HALUAA niin paljon tajuamatta edes kunnolla mitä... onhan se aika huvittavaakin kun sellainen vaahtosammutin yrittää käydä kimppuun...
Mä olen, kuten varmasti moni muukin huomannut, että pieneen raivoajaan tehoaa parhaiten se, kun itse heittäytyy aivan ylirauhalliseksi. Puhuu ihan hiljaisella äänellä ja pitää liikkeet ja eleet rauhallisina, vaikka siis joutuisi käyttämään voimaa raivoajan iskujen torjuntaan.
Miettikää sitä, että mitä paremmin jaksatte aikuismaisesti käsitellä lapsenne tunteenpurkaukset, sitä todennäköisemmin ne alkavat laanuta aiemmin ja sitä todennäköisemmin pienestä kasvaa kunnollinen ja tasapainoinen ihminen.