Miten rintasyöpäpotilas suhtautuu rinnattomuuteen leikkauksen jälkeen.

äitisi saa heti sairaalasta lähtiessään pumpulisen proteesin. Haavan parannuttua

voi siirtyä käyttämään "oikeaa" proteesia. Siihen on saatavana omia liivejä

mutta myös "vanhoihin" liiveihin voi ommella taskun proteesille.



Rumahan tämä arpeni on.



t. yksirintainen

toisille on pääasia vaan se, että syövästä pääsee toivottavasti eroon. Toisille se rinnattomuus sinänsä on isku omalle naiseudelle jne. Toisille taas se puuttuva rinta on jatkuva muistutus siitä, että oma elämä on koko ajan uhattu.



Sen takia toiset tekevät rekonstruktion kun se on mahdollista ja toiset eivät. VÄlittömän ensiavun vaatteet päällä tuo tosiaan nuo proteesit.

Pääasia on, että syöpä toivottavasti on saatu poistettua ennen leviämistä. Leikkauksesta toipuminen ja hoitojen kestämin on seuraava etappi.

Vaikka syöpä olisikin levinnyt niin elinvuosia voi olla edessä vielä monia.

Pidetään peukkuja, että se virushoito saadaan Suomessa jatkumaan.



Onnea äidillesi leikkaukseen sekä voimia teille molemmille.



yksirintainen

minulla oli isot rinnat, ja minua ensin huoletti miten toispuoleinen minusta tulee. Minä sain kuitenkin leikkauksessa rinnanpoiston jälkeen uuden rinnan, ja se terve rinta pienennettiin. Eli en ole ollut rintapuoli ikinä.

Kyllä äitisi saa jonkin proteesin ainakin aluksi, ja nykyään on tosiaan korjausleikkaukset



Mummollani oli vain sellainen proteesi ison osan elämäänsä, eikä hän näyttänyt siitä ikinä kärsivän. Hän oli kuitenkin kuollut jo minun sairastuttuani, ettemme sillain puhuneet kohtalotovereina.

Minulla se toinen rinta odottaa aamulla liiveissä. En halua yhtään leikkausta, enkä sairaalapäivää. En dreenejä ja pussin tyhjentämisiä sun muuta.



Olen olosuhteisiin nähden tyytyväinen näin.



yksirintainen ;)

Entä henkinen puoli? Tämä tietysti yksilöllistä, mutta jotain suuntaa haluaisin saada.

henkinen puoli kauemmin, sairastuin melkoiseen masennukseen hoitojen jälkeen, enkä ole oikein kunnossa vieläkään.

Särkylääkkeet ovat tehokkaita.

Tietysti käytännön asiat esim. kotitoimet ovat alkuun mahdottomia ja myöhemminkin vaikeita ja hankalia. Käytännön apu äidillesi on tärkeää. Mitään painavaa ei saa kantaa. Eikä siihen aluksi kykenisikään, puhumattakaan imurinvarresta.



Tee äidillesi iloinen yllätys. Siivoa koti sairaalassaolon aikana. Huolehdi pyykit yms.

Tee pakkaseen pieniä valmiita ruoka-annoksia. Osta paluupäiväksi tuoreita kukkia.



Uskoisin että siitä on äidillesi suurempi ilo kuin sinun suremisestasi.

Hukuta huolesi näihin pieniin valmisteluihin. Ihan oikeasti.



Auta äitiäsi sen mukaan kun voit. Syöpäyhdistyksistä on mahdollisuus saada tukihenkilöitä. Sairastuneet ja tukihenkilöt puhuvat samasta asiasta. Heillä on yksi yhteinen tekijä, joka yhdistää. Syöpä.



Syöpään sairastuneet haluavat usein suojella läheisiään. Eivät he halua puhua kaikesta läheisilleen.

Auta äitiäsi siten kun voit.

Vertaistuella on suuri voima! ;)



yksirintainen

Kullakin se vie oman aikansa. Mielestäni syövästä jää ikuiset henkiset jäljet.

En minä ole siitä toipunut. Mutta yritän sitä mukaa kun huvittaa. Aina ei edes tarvitse jaksaa.



yksirintainen