Onko tupakoitsija yksinkertainen?

selkiytyvät hieman, en tiedä mistä se johtuu. Ja olen välillä ollut polttamatta 2 vuottakin, mutta oli se vaan ihanaa kun taas aloitti tupakoinnin. Kai olen sitten jollakin tapaa yksinkertainen.

Mutta sen päätöksen olen tehnyt, että omille lapsilleni en tupakkaa anna, niin kuin minun vanhempani tekivät.

Aikuisia niistä nuoristakin joskus tulee; tai niin ainakin ulkoisesti. Ilmeisesti se pinnallisuus tai yksinkertaisuus ei ihmisestä karise, ilmenemismuodot vain hiukan muuttuvat.



Oletteko miettineet syytä siihen miksi toisiin nuoriin ei vaikuta ympäristön paine - tai vallalla oleva tapa päteä ja olla " kovis" tupakan avulla? Minä uskon, että toiset ovat fiksumpia jo hyvin nuorella iällä.

Mutta samanlaista yleistämistä, kuin ap:n otsikko.



Itse en aloittanut näyttääkseni, vaan siksi kun se maistui hyvälle.

T. 2 kk sitten lopettanut

Uskokaa jo, että ne Mensan luvut mittaavat vain loogista päättelykykyä, eli vaikka olisi Mensan jäsen, voi olla ihan taukki kun ei ole viisautta, joka koostuu muistakin asioista kuin kuviopäättelykyvystä.



Ja vastaus ap:lle: kyllä, mielestäni tupakoitsijat ovat tyhmiä (siis viisauden vastakohta) ja jotenkin tunnen suurta myötähäpeää, kun näen heitä ulkona värjöttelemässä.



T. entinen mensalainen, entinen, koska ne oli ihan taukkeja koko sakki

Perusteluina, että " kun täällä on ne hauskimmat jutut"

Samoin ovat äitiydestä masentuneet, alkoholistit, narkkarit ja väkivaltaiset ihmiset.

Osu ja uppos, vai mitä 30?

Mutta eihän sitä voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

Vierailija:

Mutta eihän sitä voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

Niin kauan kun se on sallittua, niin kauan näemme niitä nikotiinin orjia värjöttelemässä ulko-ovien edessä talvipakkasilla.



Tuskin kukaan aloittaa sitä typerää tapaa aikuisiällä. Kriittinen riski-ikä on siinä 13-15-vuoden tienoilla. Silloin se ryhmäpaine on suurta ja merkittävää, ja ihan perusfiksukin teini saattaa epävarmuudessaan aloittaa ja jäädä koukkuun.



Ei se irtipääsy helppoa ole. Tupakka on ihan yhtä addiktoivaa kuin joku heroiini. Aina ei tahdonvoimakaan riitä ja repsahduksia tulee, ihan kuin narkkareillakin.

Kysymys ei ole tiedn puutteesta, vaarojen vähättelystä, tai ylettömästä eufriasta jota tupakka aiheuttaa. Olen ollut lakossa tai yrittämässä sitä jo kohta 10v. Vain raskaus ja imetysaika olen ollut ilman. Yritän ylevillä ajatuksilla, että lapsieni ei tarvitsisi hyvästellä minua silloin kuin vielä äitiänsä tarvivat, jne. Tunnen häpeää tupakka suussa. En kehtaa polttaa julkisesti. Inhoan sitä mille haisen.

Kun olen lakossa, minusta tulee masentunut. Korvausvalmisteita olen käyttänyt. Elämä näyttää harmaalle. Kaikki ahdistaa ja en koe itseäni onnelliseksi. Vihaan sitä miten joku aine voi orjuuttaa minut näin. Olenko siis " hullu" , koska psykiatriset potilaat polttaa pääsääntöisesti. Onko kellään kokemusta näistä asioista? Olisikos jostain serotoniini jutuista apua? t: haisuli

Eikö olisi helpompi elää sillä yhdellä vieroituskierroksella kuin palata taas samaan koukkuun?

Kuten myös kummini vastikää edesmennyt puoliso. Tupakoi n. kuusikymmentä vuotta. Jaa niin se ammatti. Oli Oulun yliopiston historian professori. Mutta eihän se ammatti mitään älykkyydestä kerro. Ainakaan av-mammojen mielestä.

Mulla on monta fiksua ja kivaa kaveria, jotka tupakoi.

Ei se ole synneistä suurin, ja ei edes laitonta. Aikuinen ihminen itse päättää vetääkö röökiä vai ei, mä en rupea kenellekään saarnaamaan tupakan haitoista, varmasti he tietävät sen itsekin.

ei oireet olleet em kaltaisia. Tieto uudesta elämästä pyyhkii kaiken harmauden alleen. En kokenut silloin niin fyysisiä kuin psyykkisiäkään vieroitusoireita. Imetys kun loppui, oli helppo repsahtaa uudestaan. Pääsee vähäksi aikaa " pakoon" , saa itselle tovin aikaa. Ei ole masentunut ja harmaa olo. Tulee hyvä olo, jaksava olo, positiivinen olo. Todennäköisesti et ymmärrä koska et ole polttanut. Oletko ikinä laihduttanut? Se repsahdus on nikotiinissakin sama. Laihduttajakaan ei VÄKISIN tunge fasun levyä kaksin käsin suuhunsa. Himo johonkin aineeseen voi olla yllättävänkin suuri, ja sinne suuhun laitetaan aivan nautinnolla se suklaa tai savuke :) Huomanet että minua huvittaa sanavalintasi selkärangattomuuttani kohtaan :) Jauhan kylläkin, taas, 5:ttä päivää nikotiinipurkkaa, katsotaan kuinka käy. Yrittänyttä ei laiteta. Kunhan vain ei alkaisi mieliala taas vajoamaan.

Vierailija:

mä en rupea kenellekään saarnaamaan tupakan haitoista, varmasti he tietävät sen itsekin.

Tupakka tappaa, miksi siis polttaa (paitsi jos on itsemurha-ajatuksia)? Ja jos ei saa jackpottia (keuhkosyöpää tai -ahtaumatautia), saa ainakin lyhyemmän elämän, keltaisen ja ryppyisen ihon, pahan hajun, tyhjän lompsan, huonon omantunnon sademetsien tuhoamisesta ja huonona esimerkkinä olemisesta jne.

Eli kertokaa mulle mitä fiksua polttamisessa on -> kuka fiksu ihminen polttaa?????