Musta tuntuu siltä, että en rakasta miestäni enää. =(

voi kunpa tietäisinkin mitä tehdä tässä tilanteessa..

Älä mieti koko juttua jos arki sujuu! Muutaman viikon päästä taas huomaat miten ihana mies sinulla onkaan.

Ei tule enää ikinä sellaista ihanaa rakkaudentunnetta... =( Sitä kaipaan kyllä.

Kyllä se siitä taas paremmaksi muuttuu, usko pois.

Eli petytkö, suututko, jne?

Itse huomasin että minusta tuli väliinpitämätön joka on pahempi kuin se että olin joskus vihainen miehelleni. En jaksa enää valittaa, olen antanut periksi.

Ja tosiaan seksi ei tunnu miltään, enkä kaipaa häntä jos olemme erillämme.

Nauraa me vielä voidaan yhdessä mutta se on ehkä luonteesta kiinni. Tavallaan meillä arki toimii ja voidaan puhua ihan kaikesta. Jos on joku hauska juttu niin nauretaan yhdessä. Muut ei varmaankaan tiedä kuinka huonosti meillä menee, sanovat aina että me ollaan niin hyvä pari.

Mä olen paljon miettinyt että jos mies kuolisi niin itkisinkö ollenkaan. Kamala sanoa tämä, mutta jotenkin tuntuu että varmaan en.

Mä tiedän että mulla on paha kriisi menossa ja se varmaan osaltaan vaikuttaa asiaan. Toivon kuitenkin että jossain vaiheessa löydämme sen rakkauden tunteen uudestaan, mutta nyt mun energiat ei riitä suhteen korjaamiseen...

Vielä olisi mukava kuulla, että miten te pidätte yllä ihanaa suhdetta? Mitä teette suhteenne eteen? Mietin, että ei meillä ole muuta kuin lapset ja kaksinkeskiset lomat.. Ei mitään muuta..

Ehkä näissä pitkissä suhteissa käy näin jossain vaiheessa.. Yritän nyt tsempata itseäni parempaan oloon.

yhteiset lomat ei ainakaan meillä auttaneet... riideltiin vaan lomalla kaksin. Mutta se jos vietetään ystävien seurassa aikaa yhdessä niin jo loistaa suhdekin... mä en osaa sanoo muuta kun kokeilkaa jotain harrastusta, korttipeliä tai uimista tai ihan mitä vaan... me varattiin esim saunavuoro kerrostalossa ja ollaan siitä pidetty aika orjallisesti kiinni :) siellä tulee leikittyä ja naurettua...

Mieheni ei voi ikinä myöntää olevansa väärässä ja yleensä tälläisestä syntyy mahtava sanasota.. Välillä tyydyn sanomaan, että " ok, olet oikeassa" ja sanaharkka loppuu siihen. Kinaamme siis aivan älyttömistä asioista, joten mietin, että meillä taitaa olla asiat tosi hyvin, kun emme kinaa isommista. Tai esim rahasta. En tiedä... Vaikeaa..

tunteita mitä parisuhteeseen kuuluu, minulla ei todellakaan ole. Olen mieheni kanssa vain ja ainoastaan lapsemme takia.



Sori, en osaa zempata että asiat muuttuisi parempaan, koska en itse siihen usko. Luulen, että samaa jatkuu niin kauan kunnes uskaltaa ottaa eron. Jaksamisia kuitenkin toivottelen.

Mennään tunteiden perässä ja sen takia ollaan valmiita rikkomaan perheitä. Eikös kaikki tällaiset erilaiset vaiheet kuulu parisuhteeseen, ja kuten joku jo sanoikin rakkaus on tahdon asia.



Ok, ymmärrän että eroja tulee myös muista syistä ja että joskus ei ole muita vaihtoehtoja.

Meillä ei vain enää tunnu sujuvan tuo arkikaan, vaan olen vihainen ja vittuuntunut mieheen lähes päivittäin :(.

Vierailija:

Vielä olisi mukava kuulla, että miten te pidätte yllä ihanaa suhdetta? Mitä teette suhteenne eteen? Mietin, että ei meillä ole muuta kuin lapset ja kaksinkeskiset lomat.. Ei mitään muuta..

Niin, totta, erilaiset vaiheet kuuluvat parisuhteeseen ja tämä nyt ehkä on sellainen vaihe. Mietin vaan, että miksi se nyt vasta kymmenen vuoden jälkeen tulee...

Vierailija:

Mennään tunteiden perässä ja sen takia ollaan valmiita rikkomaan perheitä. Eikös kaikki tällaiset erilaiset vaiheet kuulu parisuhteeseen, ja kuten joku jo sanoikin rakkaus on tahdon asia.

Ok, ymmärrän että eroja tulee myös muista syistä ja että joskus ei ole muita vaihtoehtoja.

Käymme sekä lasten kanssa lomalla, että ihan kaksin. Kesällä olimme viikon etelässä:otimme aurinkoa, luimme kirjoja, kävimme kiertelemässä paikkoja, shoppailimme, söimme ja vain olimme. Juttelimmekin, mutta emme kovin paljon. Lähinnä nautimme lämmöstä ja hiljaisuudesta.



Meillä ei ole mitään yhteistä juttua, paitsi nuo lomat. Ehkä pitäisi keksiä jotain, mutta mieheni on aina töissä. Paitsi ei viikonloppuisin. Silloin hän taas nollaa itseään työstä. On yksityisyrittäjä ja stressiä on..

meillä lapset ehkä vaativimmassa iässä tällä hetkellä, avioliittoa takana reilu 5v ja arki on todellakin tullut vastaan. Yhteistä aikaa ei ole ollut avioliiton aikana kauheasti ja varsinkaan nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Itse olen mennyt vasta töihin ja olen ihan hukassa välillä itseni kanssa! Huomaan että olen herättänyt muutamissa miehissä kiinnostusta tai että vielä olen sen näköinen (lastenkin jälkeen) että miehet kattoo perään ja kun oma ukko kotona tuntuu olevan vaan aina erimieltä kuin itse niin yhteen mieheen oon vähän ihastunutkin.



Siltikään en haluasi mitään (tai jos olisin vapaa niin tarttusiin tilanteeseen) mutta avioliittoani en halua särkeä enkä miestäni pettää!! Tässä pitää vissiin vaan kärsiä ja odottaa että aika tekee tehtävänsä ja " ihastus" laantuu tuohon toiseen. Sekin on vaan ulkoista ihastumista kun en tiedä tuosta ihmisestä oikein mitää ja voi olla että todellisuudessa olis ihan erinlainen.



Yhteistä aikaa pitäis vaan saada oman puolison kanssa järjestettyä ja pakoa arjesta niin eiköhän taas muistuis mieleen, miksi on siihen ihastunut ja naimisiin mennyt. Tämä kiireinen arki vaan tahtoo ajaa erilleen. Meillä vielä työajatkin niin erinlaiset että ei oikein nähdä edes päivisin.

Olen luvannut olla uskollinen ja niin olen. Jos haluan toisen miehen niin otan ensin eron nykyisestä. Mutta siis mitään toisia miehiä ei ole.