Koulussa on ihan tylsää!
Onkos teillä hyviä ideoita miten saan ekaluokkalaiseni kiinnostumaan koulunkäynnistä. Meillä on kohta tulossa se kolmikantakeskustelu ja haluaisin vinkkejä annettavaksi eteenpäin opettajalle.
Olen nimittäin luullut, että opettajan tehtävä on innostaa lasta oppimaan ja herättää hänen kiinnostuksensa eri aiheisiin. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole vaan äidin pitäisi kotoa käsin pystyä vaikuttamaan pojan kiinnostukseen.
Poikamme on opetellut aivan itsekseen lukemaan ja laskee sujuvasti jo helppoja ketolaskujakin, joten ilmeisesti alkuopetuksen taso on hänelle liian helppo. Olen pyytänyt opettajalta jo lisätehtäviä, (koulun alussa ongelmaksi muodostui häiriköinti) mutta opettaja on sitä mieltä, ettei opetusta voi tässä vaiheessa " eriyttää" .
Eilen kotimatkalla luokkakaverikin jo ihmetteli, että miksei opettaja voi antaa edes jotain monistetta pojallemme, että hän ei neuvoisi muita vaan tekisi omia tehtäviään...
Poikani ei taas ymmärrä, miksei muilla tunneilla saa auttaa kaveria, kun käsityötunnilla saa auttaa muita, jos on itse jo valmis???
Taisi olla aika sekava purkaus, mutta mun mielestä kuitenkin pitäisi ekaluokkalaisen vielä olla innostunut koulusta!
Kommentit (11)
tilanteesta, mahdollisuuksista ja myös siitä millaisena hän näkee poikanne...
Ei ole mitenkään tavatonta vaan pikemminkin ihan normaalia nykypäivänä, että lapset osaavat kouluun mennessä lukea jopa ihan sujuvasti, kirjoittaa ja laskea. Vähemmistönä taitavat nykyisin olla lapset jotka eivät osaa. Meilläkin tyttö eskarissa ja moni lapsista osaa jo nyt lukea.
Tämähän on ihan normaaliopetuksessakin huomioitu ja yleensä ne jotka eivät vielä osaa lukea ovat eri ryhmässä ja saavat sitten ekstraopetusta.
Enemmän tulee mieleen, että mikä on poikasi ongelma, kun ei jaksa keskittyä siihen mitä tehdäänn? Ja miksei pysty olemaan " häiritsemättä" toisia... eli miksi on kuten kaverikin jo valitti jatkuvasti neuvomassa muita... Oletteko te keskustelleet kotona työrauhan antamisesta muille ja siitä miten tärkeää koulussa on tehdä sitä mitä opetetaan eikä sitä mikä huvittaa...?
Kannattaisi myös näihin seikkoihin panostaa kotona, sillä koulukypsyys edellyttää sitä, että kestää ne tylsätkin tunnit ja osaa antaa työrauhan muille. Ei koulu ole mikään " huvipuisto" missä opettaja kehittelee viihdykettä lapsille vaan sielä opiskellaan suunnitelman mukaan...
Lisätehtäviä luulisi toki olevan saatavilla jos poikasi on niin nopea ja haluaa lisää haasteita, ainakin meidän lapsilla on ollut siihen aikanaan mahdollisuus...
- lisääkin mielipiteitä toki saa esittää, kaikki kommentit luetaan mielihyvällä :)
mammamuu2:
tilanteesta, mahdollisuuksista ja myös siitä millaisena hän näkee poikanne...Enemmän tulee mieleen, että mikä on poikasi ongelma, kun ei jaksa keskittyä siihen mitä tehdäänn? Ja miksei pysty olemaan " häiritsemättä" toisia... eli miksi on kuten kaverikin jo valitti jatkuvasti neuvomassa muita... Oletteko te keskustelleet kotona työrauhan antamisesta muille ja siitä miten tärkeää koulussa on tehdä sitä mitä opetetaan eikä sitä mikä huvittaa...?
Kannattaisi myös näihin seikkoihin panostaa kotona, sillä koulukypsyys edellyttää sitä, että kestää ne tylsätkin tunnit ja osaa antaa työrauhan muille. Ei koulu ole mikään " huvipuisto" missä opettaja kehittelee viihdykettä lapsille vaan sielä opiskellaan suunnitelman mukaan...
Lisätehtäviä luulisi toki olevan saatavilla jos poikasi on niin nopea ja haluaa lisää haasteita, ainakin meidän lapsilla on ollut siihen aikanaan mahdollisuus...
Käsittääkseni poikani ongelma on pysyä tunnilla hiljaa sen jälkeen, kun omat hommat on hoidettu. Olen ymmärtänyt poikani tekevän ensin omat työnsä valmiiksi, jonka jälkeen ei malta istua hiljaa paikoillaan. Toki hän on eläväinen ja lapsellinen, mutta soitonopettajan ja kouluterveydenhoitajan mielipiteisiin perustuen ihan normaali kuusivuotias poikaviikari, mutta tuopa olikin hyvä vinkki kysyä opelta minkälaisena HÄN näkee pojan. Mieheni mielipide on, että siinä luokassa perinteisesti tytöt vaan kuuluvat niihin " hyviin oppilaisiin" .
-------------------
Siitä olen eri mieltä, että motivointi olisi pelkästään opettajan tehtävä. Minun mielestäni myös vanhemmilla on iso osuus tässä. Omat vanhemmat ovat lapselle tärkeitä tukipilareita ja kodin tuki koulunkäyntiin on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka vanhemmilla ja opettajalla olisi toisenlaiset näkemykset asioista, ei sitä kannata lapsen kuullen toitottaa. Vanhempien negatiiviset mielipiteet koulua kohtaan heijastuvat lapsen käytökseen koulussa. " Eihän tämä voi olla tärkeää, kun äitikin sanoi, että...."
Minusta teidän kannattaa puhua asiasta suoraan opettajan kanssa. Pyytäkää ja vaatikaa lisätehtäviä tai vaatikaa ainakin syy miksi niitä ei lapsellenne tarjota. Voihan olla niinkin, että opettaja kokee lapsenne erilaiseksi kuin te vanhemmat.
----------------------
Näistä mielipiteistämme emme kuitenkaan ole puhuneet pojan kuulleen vaan kannustaneet parhaamme mukaan häntä kiinnostumaan koulunkäynnistä!
että meillä pojalla oli ekalla luokalla sellainen systeemi, että heillä oli pulpettilukemista... kun omat tehtävät oli tehty, sai pulpetista ottaa esille Aku Ankan (varmaan oli muutakin, mutta pojalla oli ainakin Akkari) ja lukea hiljaa paikallaan... Myös piirrustusvihkoja olen joillain oppilailla nähnyt... eli kun hommat oli tehty sai muita häiritsemättä tehdä muita juttuja.
Voisikohan tällaista vaihtoehtoa kysyä?
Kysynpä opelta, jos voisimme kokeilla jotain... meillä, kun ei perheessä näitä koululaisia vielä ole ollut ja omista kouluajoista on jo niin kauan.
Koululla käy joka toinen viikko kirjastoauto, mutta sieltä saa kuulemma ottaa vain yhden kirjan kerrallaan ja senhän poika kahlaa jo ekana päivänä - ei innosta samaa kirjaa lueskella kahta viikkoa =D
Vähän aiheen vierestä:
Tarkoitatko, että poikasi kahlaa kirjastoautosta lainatun kirjan läpi eli SELAA sen läpi? Vai että LUKEE kirjan? Nimittäin juuri tuon pelkän selaamisen vuoksi opettaja todennäköisesti ei anna lainata useampia kirjoja kerrallaan. Mitä järkeä on rohmuta 10 kirjaa kerrallaan ja vaan kahlata kaikki läpi? Yhdestä kirjasta on lisäksi helpompi pitää huolta kuin isosta kasasta kirjoja. Ja jos lapsella on vain yksi kirja, on todennäköisempää, että hän lukee sen kunnolla. Jos on monta, niin ei malta lukea kunnolla ensimmäistä, kun jo tekee mieli selata seuraavaa.
Minä ainakin opettajana toivon, että oppilas kirjastoautolla käydessään
a) ottaa tasonsa mukaista luettavaa (minä toki autan tässä)
b) lukee kirjan ihan oikeasti ja ymmärtäen mitä lukee
Minusta oppilaan pitäisi pystyä keskittymään pulpettikirjaansa niin, että hän todella lukee sitä eikä vain sano, että " Mä oon jo lukenut sen" , kun selasi sen minuutissa läpi.
Jos on niin, että lapsesi tosiaan LUKEE valitsemansa kirjan nopeasti, voisiko ensi kerralla ottaa haastavamman kirjan? Sellaisen, johon menisi viikko/pari?
Minun oppilaillani on kaikenlaisia " pulpettihommia" siltä varalta että tekeminen loppuu. On pulpettikirja, piirustusvihko, värityskuvia, lisätehtävämonisteita kahdessa pinossa luokan perällä (matikka ja äikkä), välillä saa myös tehdä postia luokan postilaatikkoon tai esim. siivota pulpettinsa.
On jotenkin hankala uskoa, ettei jossain luokassa olisi tällaisia käytäntöjä.
Hienoa, että jaksoit kiinnostua ongelmastamme (ammattilaisena tässä asiassa!).
Minähän en tiedä oikeasti mitään siitä työpäivän kulusta - toiveikkaana odottelen sitä keskusteluamme opettajan kanssa. Käsittääkseni poika kuitenkin lukee ottamansa kirjan ja ajattelin itsekin samaa, että yhdestä kirjasta on helpompi huolehtia (kuitenkin vasta kuusivuotias). Jos hän voisi ottaa oikean lukukirjan, jossa ei ole niin paljon kuvia, kun heilläkin on ne suositushyllyt ikäluokkansa mukaan, niin voisi ehkä kestää kauemmin sen kahlaaminen...
Itsekin olen kummissani tästä opettajan kommentista, ettei tässä vaiheessa voi eriyttää opetusta ja ettei nopeille oppilaille tarjottaisi lisätehtäviä, mutta täytyypä selvitellä sitäkin...
Tämä oli juuri se asia, josta jo ennen koulun alkua olin huolissani, mutta sukulaistyttöni lohdutti, ettei nykyisin koulunkäynti ole samanlaista kuin 70-luvulla - vaan onkohan sittenkin?!
Kiitokset vinkeistä niiden lisätehtävien suhteen, ehdotan opelle, jollei jostain syystä ole käytössä jo heilläkin ;)nikki
Meillä poika lukee ja kirjoittaa sujuvasti ja laskee myös ikätasoistaan paremmin. Hän tylsistyi koulussa jo heti muutaman viikon jälkeen. Olen jutellut asiasta sekä opettajan että erityisopettajan kanssa. Asiaan on kyllä hyvin kiinnitetty huomiota. Poika on saanut lisätehtäväkirjoja. Voi tehdä myös monisteita, jos on tunnilla jo tehtävät tehnyt ja lukee siellä myös kirjastosta lainattuja kirjoja. Opetus on myös eriytetty lukijoiden ja ei-lukijoiden ryhmiin, joilla on erilaisia tehtäviä ja eri läksyt. Vaikka onhan sitä tosiaan tehtävä sellaisiakin asioita, kuten opetella kauniimpia kirjaimia ja numeroita, vaikka kuinka osaisikin kirjoittaa. Nyt poika on vähän motivoituneempi koulunkäyntiin, vaikken voi kyllä sanoa, että olisi innokas ekaluokkalainen. Taitaa olla hieman asenneongelmaa.
Opetuksen eriyttäminen ekaluokkalaisilla on kyllä ihan normaalia toimintaa. On vain opettajan viitseliäisyydestä kiinni, miten sitä toteuttaa. Mutta mikähän mahtaa olla opettajan käsitys pojasta? Ehkä hän näkeekin pojan asiat aivan eri tavalla. Meillä ainakin tuli opettajan kanssa keskustelussa esiin asioita, joita en itse olisi osannut ajatella.
Meillä tokaluokalla oleva tyttö, jolla ekaluokan todistuksessa kaikki arvosanat (rasti ruudussa) parhaimmat. Lukee sujuvasti, hyvä matikassa. Lisäksi erinomainen keskittymiskyky, joka auttaa uusien asioiden oppimisessa.
Hänellä on erilaisia lisätehtäväkirjoja sekä äidinkielessä että matikassa, joten tehtävistä ei ole pulaa. Koulussa on kuitenkin tylsää.
Ymmärrän ongelman: tunnilla edetään hitaasti (ymmärrettävästi, että kaikki ehtivät omaksua asiat). Nopeimmat saavat lisätehtäviä, joita he pakertavat yksikseen. Puuttuu siis yhteiset ryhmätyöt ja sosiaalinen vuorovaikutus niiden välillä, jotka ovat muita edellä. Hitaasti oppivilla kun on usein omia tukiopetusryhmiä, joissa myös sosiaaliset tarpeet tulevat tyydytettyä.
Enkä nyt puhu kavereiden puuttumisesta. Niitä lapsella on luokassa ja välitunneilla.
Opettaja kohtaista tietysti paljon. Esikoisella on ekalla ja tokalla paljon ryhmätöitä (jotka hänelle haastavia, kun koulunkäynti muutenkin vei paljon energiaa), mutta nykyisellä tokaluokkalaisella ei.
Aikaisemmissa vastauksissa olikin jo paljon noita tuntikäytäntöjä, joita voi käyttää lisätehtävinä, joten en niihin kummemmin enää puutu. Yksi asia kyllä kirjoituksestasi tuli mieleen eli tuosta neuvomisesta. Kuusivuotias " neuvomassa" toista saman ikäistä ei välttämättä ole kovin hyvä juttu, meillä koulussa käsiteltiin vähän aikaa sitten vanhempien kesken juuri tätä asiaa. Tuon ikäinen ei osaa vielä sopivan johdattelevasti neuvoa vaan todennäköisesti " neuvoo" kertomalla vastuksen. Tällöin hitaampi tekijä ei saa sitä ahaa-elämystä eikä siis käytännössä opi mitää. Meilläkin tyttö on nopea tekemään tehtävänsä joten hänen kanssaan sovittiin ettei hän saa neuvoa muita vaan toisen oppilaan pitää kysyä opettajalta, avustajalta, vanhemmilta jne.
Noista tuntikäytännöistä ehkä sen verran vielä että ajatuksena opetuksen eriyttäminen kuulostaa hienolle mutta on varmasti kiinni paitsi opettajasta myös luokasta. Kummilapseni ekaluokalla on kolme erittäin vaativaa erityislasta (käytöksellisiä sekä varmastikin oppimisvaikeuksiakin) ja varmasti sen lisäksi nk. tavallisillakin lapsilla hitaampaa oppimista. Kahdesta kouluavustajasta huolimatta ei opettajaa käy kateeksi!
Juuri tästä syystä toivoin lapselleni jotain omaa tehtävää, ettei puuttuisi muiden hommiin siinä tilanteessa, kun omat hommat jo tehty.
Minunkin mielestäni opettajan tehtävä on opettaa, ei oppilaan - ja vähän outona pidinkin poikani kysymystä, miksei muilla tunneilla saa auttaa, jos käsityötunnilla saa???
Vielä siitä kirjanten " hieromisesta" , jos opettajan mielestä kohta seitsenvuotiaani kärsivällisyys tulisi riittää kumittamaan ns. huonot pois ja tekemään uusia " loputtomiin" , niin siihen en kyllä pysty kotoa käsin vaikuttamaan. Poikani on suurpiirteinen ja nopea, kun rivi on tehty se on valmis, mutta eiköhän sitä kärsivällisyyttä ja itsekritiikkiä tule iän karttuessa.
ps. tässä asiassa taas (kuten muissakin) kummasti jo auttaa eteenpäin, kun huomaa, ettei suinkaan ole ongelmineen yksin - kiitokset kommenteista :)
Tottahan toki opetusta voi eriyttää jo heti alkuvaiheessa. Minusta nimenomaan pitääkin! On toki asioita, joita jokaisen oppilaan on hyvä tehdä, vaikka jo " osaakin" . Esim. oppilas joka osaa kirjoittaa, harjoittelee silti kirjoittamista esim. ihan käsialankin vuoksi, ei vain oikeinkirjoituksen.
jne.
Mutta on tosiaan monia juttuja, joissa opetusta voisi eriyttää. Vaikkapa niin, että kun perustehtävät on tehty, saa vaativampia (oman tasoisiaan) lisätehtäviä. Niitähän kyllä löytyy monista matematiikan kirjoistakin seuraavalta aukeamalta. Äidinkielen harjoitusvihkossakin on lisätehtäväosio kirjan takana. (Riippuu tietysti kirjasarjasta) Lisäksi opettajalla on materiaalia, mistä erilaisia lisätehtäviä voisi monistaa.
Lukeminen on mielestäni ehdottomasti eriytettävä niin että jokainen saa tasolleen sopivaa lukemista. Muuten siinä käy helposti niin, ettei lukeminen enää kiinnosta " kun osaan jo" . Tällöin lapsi ei treenaa sitäkään vähää mitä pitäisi, eikä pääse kehittymään omalla tasollaan. Lopulta toiset menevät ohitse ja epämotivoitunut oppilas jää junnaamaan samalle tasolle.Lopulta hän on luokan heikoimpia lukijoita.
Siitä olen eri mieltä, että motivointi olisi pelkästään opettajan tehtävä. Minun mielestäni myös vanhemmilla on iso osuus tässä. Omat vanhemmat ovat lapselle tärkeitä tukipilareita ja kodin tuki koulunkäyntiin on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka vanhemmilla ja opettajalla olisi toisenlaiset näkemykset asioista, ei sitä kannata lapsen kuullen toitottaa. Vanhempien negatiiviset mielipiteet koulua kohtaan heijastuvat lapsen käytökseen koulussa. " Eihän tämä voi olla tärkeää, kun äitikin sanoi, että...."
Minusta teidän kannattaa puhua asiasta suoraan opettajan kanssa. Pyytäkää ja vaatikaa lisätehtäviä tai vaatikaa ainakin syy miksi niitä ei lapsellenne tarjota. Voihan olla niinkin, että opettaja kokee lapsenne erilaiseksi kuin te vanhemmat.