Onko muita, jotka onnellisena ja luottavaisena kasvattavat lapsiaan Helsingin lähiöissä?

se suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuuskasvatus siinä sivussa.

mutta koulutilanteeseen ja päivähoitoon en ole tyytyväinen. Kuskaammekin lapset toiselle alueelle hoitoon ja kouluun.



Muuten täällä on hyvät kaupat, kaunis luonto, nopeat yhteydet, tilaa jne.

Omia lapsia kasvatan Pakilassa ihan rauhallisin mielein.

että pitäisi kuulemma muuttaa Klaukkalaan tai Keravalle



Utopiaa

Mutta vähissäpä ovat ne paikat maailmassa, missä voisi yhtään tän luottavaisempana kasvattaa...

Olen monesti miettinyt, miten kivalla paikalla asutaan, lapsilla on kavereita, koulu on mukava ja päiväkotikin tosi kodikas ja mukavahenkinen ja kaiken lisäksi ihan vieressä. Meri läikehtii keittiön ikkunasta ja upea metsämaasto ulkoiluun heti kotiovelta lähtien. Metrolle pari sataa metriä, bussi menee ihan kotioven edestä. Kesällä viljelypalsta pienen pyöräilymatkan päässä. Tämä oikeasti tuntuu MEIDÄN KODILTA.



Epäsosiaalista ja öykkäreitä? Ei ainakaan meidän rapussa. Monikulttuurista on -onneksi! Haluankin kasvattaa lapsemme ymmärtämään erilaisuutta. Ja kaupungin asunnossa asutaan.



t. neljän onnellinen äiti

Lapsilla kivat kaverit ja niitä on paljon. Hyvä koulu, hyvät naapurit. Jamonikulttuurisuuden koen plussana - ok, välillä käy hermoille joidenkin lasten kaverien tavat, mutta silloin otan itselle lomaa enkä ota niitä meille leikkimään vähään aikaan.



Joo ja kyse ei ole mistään se fataalimmasta kuin siitä, että niiden kotiintuloajat ovat paljon myöhäisemmät.

maailman parhaita paikkoja :). Maalaiset niitä haukkuu. Meillekin aina voivoteltiin, että kuinka voitte kasvattaa lapsenne kaupunkiolosuhteissa. On niin levotonta jne...Ihan roskaa! Ovat upeita eläväisiä paikkoja täynnä kylätunnelmaa ja yhteisöllisyyttä!

Täällä olen itse kasvanut, mies on kasvanut ja täällä kasvavat lapsemme.



Miksi ei? Ihan ihmiseksi kasvanut, yliopistoon päässyt, koskaan en ole tupakkaan polttanut enkä nuorena kertaakaan kännejä vetänyt :-). Ja ihan Kontulan nuori olen.

Meilläpäin Itä-Helsingissä tuskaillaan väliaikaisparakkien, kouluremonttien ja ylikuormituksen kanssa. Lapset menossa siksi keskustaan kouluun!

täällä yksi onnellinen lauttasaarelainen, joka voisi allekirjoittaa kaiken sanomanne, paitsi että Laru on harmillisen ei-monikulttuurinen, sitä tänne kaipaan! Muuten on kyllä ihana lähiö, meri ja metsää, kallioita ja puistoja, metro sillan yli Ruoholahdessa, kaupat ja palvelut omalla saarella. Meidän perhettä ei saisi täältä lähiöidyllistä ympäryskuntiin ei-sitten-millään!

Vierailija:

Olen monesti miettinyt, miten kivalla paikalla asutaan, lapsilla on kavereita, koulu on mukava ja päiväkotikin tosi kodikas ja mukavahenkinen ja kaiken lisäksi ihan vieressä. Meri läikehtii keittiön ikkunasta ja upea metsämaasto ulkoiluun heti kotiovelta lähtien. Metrolle pari sataa metriä, bussi menee ihan kotioven edestä. Kesällä viljelypalsta pienen pyöräilymatkan päässä. Tämä oikeasti tuntuu MEIDÄN KODILTA.

Epäsosiaalista ja öykkäreitä? Ei ainakaan meidän rapussa. Monikulttuurista on -onneksi! Haluankin kasvattaa lapsemme ymmärtämään erilaisuutta. Ja kaupungin asunnossa asutaan.

t. neljän onnellinen äiti

Vierailija:

että pitäisi kuulemma muuttaa Klaukkalaan tai Keravalle

Utopiaa

Tai vaikka Jokelaan. Sehän on just sellainen uninen ja turvallinen pikkukylä lasten kasvaa.

Oikeasti - mikä paikka hyvänsä on turvallinen, jos on vanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita lastensa elämästä.

Edelleen asutaan Helsingissä, mutta onneksi vähän tasokkaammassa paikassa. Täällä lapset on kohteliata ja mukavia, huomaa että ovat hyvistä perheistä ja hyvin kasvatettuja, toisin oli edellisessä asuipaikassa, toki sielläkin muutama poikkeus oli, mutta noin ylipäätänsä suurin osa oli kauheita kakaroita, hyvä jos osasivat tervehtiä. Monella ei ollut mitään sääntöjä ja kotiolot taisi olla vähän sitä sun tätä.