Jättäisitkö toisen lapsen hankkimatta asuntojen hintojen vuoksi vai muuttaisitko asoon?

mutta ei jos tulee yksikin lapsi lisää. itse ainakin ajattelen että sitten kun ostan oman kämpän, niin se on sellainen jossa haluan ja voin asua vaikka hautajaisiini saakka.

Eli ei ole varaa tarpeeksi isoon asuntoon.

tunnetusti on a) kallista asua ja b) ei ole usein 4h myynnissä ja c) kukaan tänne juurtunut ei halua täältä pois.



Meillä on lapset samassa huoneessa ja jos joskus tuntuu, että haluavat omat huoneet, muutetaan me olkkariin vuodesohvalle.



Näin meillä ja kaikki on onnellisia ainakin vielä

Jostain täytyy luopua aina, sellaista on elämä, mutta älä hyväihminen lapsesta jos haluat lisää!

Eli emme me nyt lapsia jätä hankkimatta.. tila on yliarvostettua!

Tai sitten jos se on välttämätöntä niin vanhemmat muuttaisi olohuoneeseen, tosin voisin muuttaa asoasuntoonkin jos pakko olisi. Mutta lasta tuskin tästä syystä jättäisin hankkimatta.

Meillä on neljä kotihoidettua lasta ja asumme tosi mukavasti nyt omassa vanhassa talossa, aiemmin isossa ASOssa. Monesta olemme tinkineet vuosien mittaan, muttemme koskaan perheonnesta ainakaan rahan varjolla!

ja meneehän tässä vielä monta vuotta ennen kuin lapsi kasvaa niin isoksi että tarvitsee oman huoneen. Eihän sitä tiedä, vaikka sitten voitaisiin jo muuttaa maalle missä asunnotkin on halvempia.



Ja vuokrakämpätkin on olemassa.

kuin jotain asuntoa

Sopu sijaa antaa.

Perhesovun vuoksi pitää siis tilaa olla kohtalaisesti.

Itse olen jäänyt ilman sisarusta tämän asian vuoksi. Asuimme aikanaan kerrostalokaksiossa. Vanhempani ostivat tontin maalta. Ei yhtään omaa rahaa. Molemmat " halusivat" lisää lapsia mutta isän mielestä äidin olisi pitänyt silloin jäädä kotiin. Äiti ei halunnut vaan halusi sen omakotitalon. Eikä heillä olisi ollut sitä varaa rakentaa, jos äiti olisi jäänyt kotiin.



Nyt reilut 30 vuotta myöhemmin molemmat vanhemmat katuvat päätöstään katkerasti. Minä kaipasin vielä 10-vuotiaanakin siskoa tai veljeä...



Nyt sitten tulen huolehtimaan yksin ikääntyvistä vanhemmistani eikä minulla ole ketään kenen kanssa jakaisin siihen liittyviä huolenaiheita. Paraskaan ystävä ei korvaa oma sisarusta!



Ps. Meillä kaksi lasta ja he jakavat huoneen. Sekin voi olla aika kasvattava juttu!

Ajat ja elämäntilateet vaihtelevat. Hyvävaraisena keski-ikäisenä - lapsentekovaiheen ohittaneena - on ikävä muistella, että pidättäytyi silloin 15v. sitten perheenlisäyksestä vain niin pienestä kuin taloudellisesta syystä.