Kaverini on aina väittänyt ettei perheväkivalta ole vaikuttanut hänen lapsiinsa.....

Hän on jo vuosia ottanut säännöllisen epäsäännöllisesti turpaansa mieheltään, mutta ei jätä tätä, koska heillä menee pääsääntöisesti hyvin, mies on hyvä isä, ja rakastaa vaimoaan, eikä lyö juuri koskaan lasten nähden, tai jos lyökin niin lapset näkevät myös sen kun vanhemmat tekee sovinnon, joten lyömisen näkeminen ei haittaa. Olen kertonut tästä täällä aikaisemminkin, enkä todellakaan pidä hänen selityksiään järkevinä, mutta nuo siis ovat hänen tekosyynsä suhteen jatkamiselle.

Kun olen sanonut, että lapset kärsii, niin hän väittää että eivät ne kärsi. Hänellä on hyvin käyttäytyvät, tasapainoiset lapset, jotka eivät koe turvattomuutta kotona, vaan voivat iltaisin mennä hyvillä mielin nukkumaan (näin hän sanoo).

Nyt sitten esikoinen, seiskaluokkalainen tyttö on alkanut oireilla. Se kiltti ja vastuuntuntoinen tyttö joka jo kahdeksanvuotiaana oli niin luotettava, että hänet uskalsi jättää hoitamaan kuukauden ikäistä pikkusiskoa ja viisivuotiasta pikkuveljeä yön ajaksi, kun äiti ja isä menivät baariin. Tyttö on jäänyt nyt monta kertaa kiinni myymälävarkauksista. Perjantaina kävi ilmi, että hän on harrastanut seksiä monen pojan kanssa, vaikka äiti on tähän saakka kuvitellut ettei tyttö tajua niistä asioista vielä mitään. Koulu on alkanut mennä huonosti: ennen tuli kokeista ysejä ja kymppejä, nyt viitosia ja kuutosia, koulupinnausta on ollut, jne. Näin tytön polttavan tupakkaa, ja kun vihjaisin äidille että se suitsukkeen ja parfyymin tuoksu mikä tytön huoneesta aina tulee voisi olla tupakanhajun peittämiseksi (en viitsinyt suoraan sanoa että näin tyttösi röökillä) niin hän tuhahti että hänen tyttönsä ei todellakaan polta. " Se on nykyään niin pirun hankala" , sanoo äiti, mutta ei siltikään tajua, että kotioloissa ei ole kaikki kohdallaan. Hän vaan selittää, miten heillä on rakastava ja välittävä koti, ja hänen lapsensa ei esim. voisi ikinä syyllistyä sellaiseen mitä Pekka-Eric Auvinen teki, koska hän huolehtii lapsistaan ja on läsnä näiden elämässä.

Miten taon järkeä tämän naisen päähän? Ehdotin perheneuvolaa, jossa hän saisi apua tyttärensä kasvattamiseen (miestään hän ei jätä) mutta hän kieltäytyi, koska hänellä on kyllä homma hanskassa. Hän puhui tytölle vakavasti ja kaikki on nyt ok. Paskan marjat sanon minä, ei tuollainen oireilu yhdellä keskustelulla ole kuitattu.

Hänellä on ilmeisen kovat paineet näyttää, että menestyy äitiydessä. Hän on itse huonosta, väkivaltaisesta perheestä, ja sai esikoisensa juuri 18 vuotta täytettyään, eli paineet on kovat, täytyy pärjätä hyvin koska kukaan ei odottanut hänen pärjäävän :/ Mutta ei hän pärjää, anteeksi vaan. Pienemmät lapsetkin on aika kauhukakaroita, mutta vielä toistaiseksi pelkäävät äitiään niin paljon etteivät kiukuttele tämän läsnäollessa...