Voiko suhde toimia jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei...
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 16 vuotta, niistä kihloissa 15 v. Lapsia 2. Minä tietenkin haluaisin naimisiin, mies ei ( hieman traumoja omasta lapsuudesta... ).
Muuten asiat enemmän kuin hyvin, mutta miten pääsisin sinuiksi tämän asian kanssa...... Totuushan on että toisen pakottamisella naimisiin ei tule asiat sen onnelisemmaksi, joten sitähän ei voi tehdä.
Ei kannata perustella naimisiin menoa taloudellisilla asioilla. Keskinäin testamentti on, keskinäinen henkivakuutus on ja sitä paitsi molemmilla on sen verran omaisuutta jne. että vaikka toiselle jotain sattuisi niin kumpikin kyllä pärjäisi.
Erotakaan en kyllä halua/ aio ( ei ole kuitenkaan niin isosta asiasta kyse ), nyt täytyisi vaan saada oma ajatusmaailma muuttumaan että se naimisiinmeno ei ole elämän ainoa asia. Koska se ei sitä ole eikä ja ihan yhtä onnellista/ onnetonta elämä näyttää olevan oli naimisissa eli ei.
Kommentit (13)
Nyt tiedän, että sisimmässäni en ollut varma, että haluanko olla miehen kanssa loppuelämää vai en. (olimme olleet vuosia kihloissa ja lapsiakin kaksi) Pidin ikäänkuin takaporttia auki. Sitten menimme naimisiin ja huomasin eron. Tykkään olla naimisissa. Se kuitenkin tuo suhteeseen eron, vaikka en niin ajatellutkaan. Olen täysin sitoutunut liittoomme ja aion olla tuon miehen kanssa loppuelämän. Tässä oma kokemukseni, mutta neuvoa minulla ei ole sinulle antaa.
Me olemme naimisissa, mutta ihan yhtä hyvin voisimme elää avoparinakin.
Naimisiinmenon syitä oli vain yhteinen sukunimi ja leskeneläke. Ei siviilisäädyllä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko suhde onnellinen vai onneton.
Te olette perustaneet perheen. Ei sitä enää naimisiinmeno miksikään muuta. Teillä on lapset ja muu omaisuus. Turha sitä on enää hajottaa perhettä yhden i:n takia.
Meillä minä halusin ensin naimisiin ja mies ei nähnyt sille mitään merkitystä. Sittemmin tajusin, että me olemme jo perhe, eikä sitä enää mikään muuta. Olemme käyneet läpi lapsen kuoleman yhdessä ja monta muuta asiaa yhdessä. Mitä sitä enää hajoittamaan tätä liittoa, joka meillä on. Minä en ainakaan hajoita perhettä vain sen takia, että mies ei halunnut silloin alussa naimisiin. Olemme olleet yhdessä lähes 15 vuotta ja lapsia on kolme. Nyt en minäkään enää näe mitään mieltä naimisiin menolla.
menee kihloihin niin pitäisi mennä naimisiinkin.
Miksi ei voisi olla kihloissa vaikkei naimisiin menisikään ?
sanosin pomolle että tein työsopimuksen mutta oletko niin vanhanaikainen että kuvittelit mun töihin tulevan!
joka ryyppää ja pettää jatkuvasti ?
Joka päivähän täällä joku valittaa kun mies on pettänyt, mitä tehdä.
Mun miesystävä on sanonut että hän ei mene koskaan naimisiin. Miten voisin luottaa että hän on sitten tosissaan. Sanoo vielä että jos tulee ero, niin on niin paljon hankalampaa jos on naimisissa.
Molemmat ollaan aimmin oltu avoliitossa, joista molemmilla lapsia.
Hyviä kaikki. Lähinnä tässä tosiaan haen tukea omille ajatuksille....
Itse en pidä kihlausta niin tärkeänä ( oli muuten miehen ajatus mennä kihloihin silloin ) ja minä en pidä sitä niin tärkeänä lupauksena naimisiin menosta. Se on yksi sormus muiden joukossa.
Toisaalta mieheni ei ole suoraan sanonut ettei halua kanssani naimisiin, ehkä tämä on enemmänkin minun oma tulkinta asiasta koska emme vieläkään ole naimisissa.
Juu juu, leskeneläkkeet ja muut etuudet tiedetään, mutta kuten mainitsin niin vaikka se toinen kupsahtaisi niin minä pärjäisin kyllä lasten kanssa.
Aika jännä juttu, osaa viestejä lukiessa tulee sellainen olo että en enää halua itsekään naimisiin kun kuulostaa niin vanhanaikaiselle touhulle koko juttu kihlauslupauksineen :)
Joku kysyi että mitä täällä marisen... Ei kai tämä sen kummempaa marinaa oo ku muillakaan :)
ap
Menkää pienesti maistraatissa ja se siitä. Kyllä se leskeneläkekin olis ihan hyvä olla, kävi miten kävi. Ja perhesuhteet lasten kannalta selvät.