vauvan kääntämisestä...!!

Minulla on skolioosi ja alaselässä selkärangassa selvä mutka. Osin ehkä tästä syystä (eräällä lähisukulaisella sama vaiva ja useampi lapsi käännetty) esikoinen jouduttiin kääntämään.

Loppuraskauden lääkärissä huomattiin, että vauva töröttikin istuallaan vaikka oli aikaisemmin jo ollut raivotarjonnassa.

Sain ajan kättärille tosi pian ja itse halusin ehdottomasti yrittää kääntämistä, koska pelkäsin perätilasynnytystä ja vielä enemmän leikkausta.

Uskon puute meinasi kyllä tulla, kun minulle kerrottiin, että noin puolet käännöistä onnistuu ja niistäkin noin puolet kääntyy takaisin.

Ennen kääntämistä reiteen iskettiin piikillä jotain ainetta, joka esti supistusten alkamisen ja synnytyksen käynnistymisen käännön aikana.

Sitten nuori naislääkäri tuli huoneeseen ja suoraan sanottuna kävi kimppuun. Hän nosti vauvan jalkapuolesta ylöspäin samaan aikaan kun painoi pääpuolesta sivulle ja alaspäin. Vauva oli virkeänä hereillä ja osin itsekin potkaisi itsensä pää alaspäin. Operaatio kesti ehkä noin 5 minuuttia ja sen jälkeen sekä minulla että lääkärillä hehkuivat posket hikisenä. Mikään kivuton ja mukava operaatio ei ollut, mutta olin tyytyväinen, kun onnistui.

Operaation jälkeen piti olla noin puoli tuntia sydänkäyrä koneessa ja sitten piti mennä pariksi tunniksi pois ja tulla vielä kontrolloitavaksi takaisin.

Seuraavana yönä vauva potki tavallista enemmän ja vähän supisteli enkä juuri saanut nukuttua.

Nyt odotan toista lasta rv 30+5. Viimeksi neuvolassa vauva oli kyllä pää alaspäin, mutta osin poikittain. Olen jo ajatellut, että kääntöä ilman muuta yritetään jos vauva päättää heittää itsensä vielä istumaan.

Itse henkilökohtaisesti synnytän ehdottomasti mielummin alateitse kuin menen leikkaukseen, mutta nämähän ovat mielipide asioita.

Tarkennan vielä, että minullakin oli ja on nytkin istukka takaseinässä.



Vauvan sen hetkinen virkeystila vaikuttaa paljon käännön onnistumiseen.



Kääntö tehtiin noin viikolla 37, en muista ihan tarkkaan. Vauva syntyi 40+6 viikolla eli mitään ennen aikaista käännöstä ei seurannut.



Vauvalla oli syntyessä napanuora jalkojen ympärillä, mikä saattoi olla seurausta kääntämisestä. Tämä ei kuitenkaan missään vaiheessa vaikuttanut sydänääniin tms.

meilläkin oli napanuora jalkojen ympärillä synnytyksessä. eivät tosin myöntäneet sen johtuneen käännöstä. Kääntö tapahtui 2 pv aiemmin...

Ongelmia tuli sitten napanuoran takia, kun sydänäänet romahti ja jouduttiin kiskaiseen imukupilla ulos. Vauvalla oli asiat ok. Itse sain yhtä ja toista jälkiseuraamusta...

uskon, että jos olis ajoissa käännetty, kaikki olisi ollut ok.

Pakko kommentoida tähän asiaan. Mulla yritettiin kääntämistä viikkoja sillon 36 tasan. Ja se sattu ja paljon. Eikä edes saatu käännettyä. Kääntö yrityksen jälkeen noin 2h, niin alko vuotaan verta ei muuta kun takas sairaalaan. Olin siä sit yön tarkkailussa, mut mitään ei tapahtunu ja vauva ok. No seuraavana päivänä kotiin olo oli ihan ok, ainoa et vatsa oli kipeä kääntö yrityksestä. Yks yö oltiin kotona ja takas sairaalaan, kun meni lapsivedet aamulla. siinä sitten odotelttin mitä tulee tapahtuun. Noin seittemän tunnin päästä alko supistelu ja kolme tuntia siitä oli pieni poika maailmassa. Synnytys tapahtu alateitse jalat. Olin vielä ensi synnyttyjä. Joten minä en ainakaan anna enää ikinä yrittää kääntämistä. Uskon että synnytyksen käynnistyminen johtu kääntö yrityksestä. Kyllä se sieltä jalat edelläkin tulee maailmaan.

viikko sitten koitettiin ulkokäännöstä rv 37+3, sattui todella kovaa ja jäi sitten yritykseksi. Alamaha oli aikalailla hellänä ja pikkasen supistelikin mutta ei muuta.

Istukka on etuseinässä aika ylhäällä kyllä mutta ei tuntunut haittaavan kääntämistä mitenkään.

Vauva syntyy sektiolla välipäivinä(rv39+6) ellei innostu sitä ennen mikä aika epätodennäköistä hautomotaustallani.



Alateitse en olisi alkanut millekkään eikä lääkäri sitä edes suositellut, vauvan painoarvio eräpäivänä nelisen kiloa.



Lahja

Mulla yritettiin tänään vauvan ulkokäännöstä, rv 36+5. käännösyritys kesti ehkä 10min, mutta tuntui ikuisuudelta sillä kokemus oli kaikkea muuta kuin miellyttävä :-S Sattui aika paljon kun lääkäri yritti työntää peppua ylöspäin ja päätä toiseen suuntaan. Ja vauva on siis täydellisessä perätilassa ,eikä suostunut edes hievahtamaankaan kääntämisen aikana.

Mulla ennen kääntöyritystä katsottiin ultralla sikiön vointi ja istukan sijainti (takaseinässä) sekä istukan virtaukset. Ja yrityksen jälkeen piti maata sikiön sydänäänikäyrää ottamassa pariin otteeseen, ensin heti yrityksen jälkeen ja sitten vielä paria tuntia myöhemmin.

Ei tullut (ainakaan toistaiseksi) mitään muita seuraamuksia käännösyrityksestä kuin että vatsa tosiaan on aika arka siitä painelusta...en välttämättä haluaisi toista kertaa kääntöyritykseen, vaikka tietysti toivoisin että vauva olisi tavallisessa asennossa että voisin synnyttää normaalisti alakautta. Nyt on valittava perätilasynnytyksen tai sektion väliltä...

käännettiin rv 37. Taitaa olla aika paljon sairaalasta kiinni nämä kokemukset kun minulle lääkäri teki heti selväksi että kenellekään ei saa sattua, ei äidille eikä vauvalle. Tietystihän siinä on olo " ilmat pihalla" kun mahasta painetaan. Ensin makuutettiin ehkä kymmenisen minuuttia pää alaspäin että vauva vähän laskeutuisi ja sen jälkeen hivutettiin toisella kädellä päästä, toisella pyllystä. Minulla oli istukka etuseinässä ja juuri kääntöyrityksen edessä.



Eli vauva oikealla pää kylkiluun alla, jalat vasemmalle. Mut istukka oli vasemmalla edessä. Eka lääkäri yritti mutta vauva ei juurikaan liikahtanut. Sitten tuli osaston ylilääkäri eikä hänkään onnistunut saamaan vauvaa mihinkään. Ja koko ajan lääkäri kysyi, sattuuko. Jos olis tosi kipeää käynyt niin homma olisi lopetettu heti. No, eihän se vauva mihinkään sieltä " siiven alta" lähtenyt. Painoarvio oli tuolloin 2,5kg ja lääkäri suositteli alatiesynnytystä kun olen melkein nelikiloisen synnyttänyt. Toki lantio olis vielä kuvattu. täällä sairaalassa pidetään 3,5kg takarajana perätilasynnytykselle.



No, parin päivän päästä tästä vauva teki taasen kupperiskeikan ja kääntyi raivotarjontaan, syntyi viikon kuluttua tuosta normaalisti alateitse.



Taitavat olla aika tapauskohtaisia, mutta minä voin kyllä rohkaista kokeilemaan käännöstä. PIdä puolesi siinäkin asiassa. Lyö homma poikki jos tuntuu liian pahalta, se on sinun oikeutesi! Nyt rv 34 ja risat, ja vauva kieppuu väliin raivo- ja perätilatarjonnassa. Aion kokeilla vyöhyketerapiaa jos vauva alkaa jököttään perätilassa.



Iuiu ja Sirkku-Omena rv 34 ja risat

Mulla kaksi alatiesynnytystä takana ja tämä kolmas tuli nyt sektiolla perätilan vuoksi.



Vauvaa yritettiin kääntää viikolla 36+5. Lapsivettä oli niukasti ja lisäksi istukka oli etuseinässä eli juuri siinä kohti mistä vauva piti saada kääntymään. Vauva siis istua tökötti kohdussa pää ihan ylhäällä osittain mun kylkiluiden alla, vartalo oikealla puolella ja jalat vasemmalla.



Käännösyritystä oli tekemässä kaksi lääkäriä, vauvan vointia seurattiin koko ajan ultralla. Kääntäminen sattui tosi paljon ja yritystä kesti puolisen tuntia! Vauva saatiin kahdesti kääntymään poikittain, mutta kierähti siitä molemmilla kerroilla takaisin alkuasentoon. Enempää ei yritetty, onneksi! Kääntämisyrityksen jälkeen vatsan alue oli tosi arka muutamia päiviä.



Multa kuvattiin sitten samalla reissulla lantio jossa selvisi että vauva ei mahdu syntymään alateitse perätilassa. Niinpä sain ajan sektioon, johon minäkään en olisi halunnut!



Käännösyrityksen jälkeen mulla supisteli päivittäin melko usein ja kipeestikin. Viisi päivää yrityksen jälkeen tuli illalla veristä vuotoa ja menin sairaalaan. Vuoto oli niukkaa eikä syytä sille löydetty, vauva voi hyvin. Lääkärit päättivät kuitenkin jo seuraavana päivänä tehdä sektion. Niinpä vauvani syntyi sektiolla viikolla 37+3.



En osaa sanoa varmaksi oliko käännösyrityksellä osansa tuohon verenvuotoon ja supisteluun. Itse en kuitenkaan lähtisi uudelleen kääntämiseen, varsinkin minun tapauksessani kun lapsivettäkin oli niukasti ja istukka edessä.



Sektio sinänsä ei ollut paha asia mutta siitä toipuminen kyllä. Älä kuitenkaan säikähdä liikaa. Olisihan hyvä asia, jos vauva saataisiin kääntymään ja voisit synnyttää alateitse!

Missä asennossa oli kun käännettiin? MIllä viikolla? Onnistuiko? Miltä tuntui? Tapahtuiko jotain odottamatonta?



Mulla on tosi hyvät kokemukset ulkokäännöksestä. Vauva oli täydellisessä perätilassa kun käännettiin, raskausviikkoja oli tuolloin 37+1. Käännös onnistui tosi hyvin, kyllähän se jonkin verran sattui, mutta kyllä sen kesti kun oli nopeasti ohi. Mitään odottamatonta ei tapahtunut, sikiön sydänäänet oli kokoajan hyvät jne. Vauva pysyi raivotarjonnassa ja sain synnyttää normaalisti alakautta, mikä oli tosi mahtava kokemus.



Onnea synnytykseen, tapatuipa se millä tavalla tahansa! :)



Viipero

istukan paikalla on tosiaankin merkitystä kuten edellinen kirjoittajakin sanoi. Minulla istukka oli käännöstä ajatellen edullisessa paikassa, takaseinässä. Lääkäri ultrasi ennen käännöstä tarkoin, katsoi istukan sijainnin, napavirtaukset ym. ja teki näin päätöksen että yritetään kääntää.

Siis vielä tyhmä kysymys, millä viikoilla käännös yleensä vielä tapahtuu spontaanisti?

jopa lasketun ajan jälkeenkin. Riippuen siitä kuinka iso vauva ja miten sillä on tilaa myllätä. Itsekin täällä jäännään vieläkö on perätilassa vauveli.



Niiloakseli rv 31+3

En muista täsmällistä ajankohtaa, milloin käännös tehtiin, mutta siellä aika loppuvaiheessahan se oli. Vauva oli täysin perätilassa. Ensin joku yritti tehdä käännöksen (en tiedä henkilön pätevyyttä), muttei onnistunut, ja pyysi kokeneemman hankilön paikalle. Hän painoi vatsan päältä vauvan pääpuolta toisella kädellä sivulle ja peppua toisella kädellä toiselle sivulle, jämäkästi mutta hellävaraisesti, puhellen vielä samalla leppoisasti tyyliin " no niin, käännyhän nyt" . Se tuntui hiukan omituiselta, muttei sattunut yhtään! Käännös onnistui hyvin, ja vauva syntyi viikon verran lasketun ajan jälkeen täysin spontaanisti ja normaalisti alakautta.