Onko muita naisia jotka tykkää olla tavallaan miehensä alapuolella?
Itse tykkään katsoa miestäni ylöspäin, tykkään siitä että mies on älykkäämpi kuin minä, hallitsee tilanteet paremmin. Tykkään siitä että olen riippuvainen hänestä, hän antaa minulle rakkautta ja turvaa joita kipeästi kaipaan. Hän saa minut hytisemään onnellisena läheisyydestään.
Minusta tämän vaan pitää olla näin ja olen onnellinen vain jos suhteeni on tälläinen. Muuten koen ettei mies ole tarpeeksi hyvä minulle, jos en voi häntä katsoa ylöspäin ja ihailla ja palvoa.
Kommentit (35)
epäitsenäisiä.
Kun ihannetilassa tarkoitus olisi kuitenkin antaa myös tyttölapsille terve itsetunto ja toisaalta kasvattaa pojista sellaisia, että tulevat toimeen myös naisten kanssa, joilla on terve itsetunto.
kun " isi" hoitaa hommat. Varmasti on ap paljonkin samanlaisia " pikkuvaimoja" . Mikäs siinä kunhan mies jaksaa leikkiä isi-hahmoa. Eikä läheisriippuvuus haittaa sua itseäs.
Voin kuvitella että tuo pitää avioliiton yllä- eikä siitä oo kenellekään mitään haitaa- no ehkä tyttäret saa aika avuttoman kuvan naisesta ja heillä voi olla vaikeuksia pärjätä tän päivän elämässä. Ja saahan pojatkin aika ihmeellisen kuvan- vaikeaa löytää tyttöystävää... Mulla on muutama ystävä joiden äidit on ollu miehestään riippuvaisia alamaisia ja he vihaavat äitiensä avuttomuutta ja huonoa naismallia.
että toista tulisi voida kunnioittaa- mutta tuo ylöspäin katsominen on myös aika epäilyttävä juttu; mies joka haluaa katsoa naistaan alaspäin harvoin tyytyy yhteen naiseen. Ja sieltä alakantista katseleva nainen harvoin osaa edes aavistaa mitä kaikkea sieltä yläkantista näkyy. Siksi kannattais seistä omilla jaloillaan.
Vierailija:
jossa minä sanelin kaiken. Mies alistui lähes aina minun tahtooni. Seurauksena oli se, että aloin pitää miestä tyhmänä, enkä osannut arvostaa häntä missään suhteessa, koska minä tiesin ja osasin kaiken paremmin (mielestäni).Jätin viimein tuon tossukan ja tapasin nykyisen mieheni, josta on minulle ns. enemmän vastusta. Nykyistä miestäni kunnioitan ja rakastan äärettömästi, sillä pystyn monessa asiassa tunnustamaan hänet itseäni paremmaksi! Toisaalta hänkin antaa tunnustusta minun vahvuusalueilleni, joista otankin sitten vastuuta, kun teemme päätöksiä yhdessä.
Ja minä juuri nyt elän viime hetkiä tuollaisessa tossukkaliitossa. Se on mennyt tällaiseksi siksi, koska minä juuri nimenomaan kaipaisin sitä, että mies olisi minua vahvempi, älykkäämpi, viisaampi ja parempi suurimmassa osassa asioita.
En SIEDÄ sitä, että joudun selittelemään ja neuvomaan perusasioita. Tai, että toinen ei vain tajua. Minua ärsyttää se, että voin sanella miten missäkin tilanteessa toimitaan ja MINÄ olen se joka tekee päätökset ja ratkaisut. Ja miksi? Koska voin. Kukaan ei ole sanomassa minulle vastaan, ei ainakaan niin että uskoisin. Päihitän miehen jokaikisessä väittelyssä ja keskustelussa. Hän ei ole kertaakaan sanonut mitään mihin en olisi voinut vastata todentaen olevani " oikeassa" .
Ymmärrän täysin niitä naisia, jotka tahtovat vahvan ja älykkään miehen. Varmasti osa näistä tapauksista (naisista) on jollain lailla alemmuuskompleksisia ja tyytyvät rooliinsa, heille riittää hölmömpikin mies. Mutta osa on viisaita naisia, jotka eivät vain kykene elämään tasa-arvoisessa suhteessa itseään heikomman ja yksinkertaisemman ihmisen kanssa.
Ja se, että mies on vahvempi ja miestä voi tavallaan aktsoa ylöspäin, ei tarkoita, että nainen olisi alistettu, vaan siinä elää tietynlaisessa symbioosissa, ainoat tasa-arvoerot olisivat seurausta siitä, että mies olisi vahvempi ja älykkäämpi.
Itse olen erittäin vahva, enkä ole tavannut " omasta kohderyhmästäni" montaakaan, jota voisin kunnioittaen katsoa ylöspäin. Olen varautunut ettei sellaista löydykään, ainakaan helposti.
Tiedän, että on tuollaisia liittoja, mutta tiedän myös, että usein naiselle tulee myöhemmässä elämässään vaihe, jolloin hän ei halua enää olla miehensä jatke vaan saa lisää itsetuntoa ja tajuaa, että elämä on liian lyhyt että sen eläisi toisten odotusten mukaan.
Mies sen sijaan haluaisi, että häntä edelleen palvottaisiin ja vaihtaa sitten nuorempaan ja alistuvampaan painokseen.
Toisiaan tulee kunnioittaa ja rakastaa, mutta ei niin, että toinen on alisteisessa asemmassa, " heikompi" tai " tyhmempi" toista. Järkyttävää...
Vierailija:
Mutta osa on viisaita naisia, jotka eivät vain kykene elämään tasa-arvoisessa suhteessa itseään heikomman ja yksinkertaisemman ihmisen kanssa.
Vitsit sää oot viksu!
Ja en osaa sitä selittää myöskään sen paremmin, kun että makuuhuoneen puolella se toimii ja ajatuksena korvien välissä. Tietyissä asioissa normaalielämässä se näkyy. Luonteeltani olen se kuuntelija ja pidän siitä että asiat päättää joku muu, ja minä sanon vaan näkökantojani jos sellaisia on.
Mieheni on kyllä välissä minua tyhmempi ja minäkään en pidä että hän puuttuu ulkonäkööni. Myös tietyt asiat on minun. Ja joissain asioissa vaadin ehdotonta tasa-arvoa eli jossain asioissa olen hyvinkin äärifemakko. Enkä myöskään ole riippuvainen miehestäni oikeasti, hoidan kaikki asiat remontista ja monesta äärimiehisestä asiasta lähtien itsenäisesti jos niin haluan tai tarve vaatii, ja olen töissä miehisellä alalla. Kaipaankin varmaan juuri sen vastapainoksi tällaista toiseen rooliin heittäytymistä vapaalla.
Että siis viekoittelen ja käytän naisellisia avujani ja saan sillä miehen tekemään asiat niinkun haluan... tai hän luulee itse halunneensa asiat ja määräävänsä... ja minä tunnen että hän on se joka päättää ja on se vahva osapuoli...
Ehkä se oman tossukan katseleminen alkaa kyllästyttää ajan saatossa niin naista kuin miestäkin, ehkäpä kumpikin tarvitsee jonkun jota voi kunnioittaa!
Eikä mun mielestäni tasa-arvo ole sitä, että mun pitäisi yrittää todistella olevani fyysisesti yhtä vahva kuin mieheni tai että yrittäisin väkisin opetella jotain perinteisiä, teknisiä " miesten töitä" , jotka mun mieheni kerran osaa paremmin ja tekee mielellään. Mutta en kestäisi päivääkään sitä, että mun ylitseni käveltäisiin arkisessa päätöksenteossa ja katsottaisiin, että mun mielipiteilläni ei ole yhtä suurta painoarvoa kuin mieheni mielipiteillä. Täytyy olla pahasti itsetunto-ongelmainen jos nauttii siitä, että on tossun alla.
Nainen on pieni ja heikko...ja paskat. Laittakaas ne uroonne synnyttämään, katotaan kuka kestää ja mitä. Naisia on vuosituhansien ajan sorrettu MIESTEN suunnalta samoin verukkein joten meikäläistä ei tuohon jallitukseen saa ainakaan mukaan.
Tietyn tyyppiset äijät varmaan tykkää tollasista, itse toivon ettei omani noin daijuun olis koskaan sortunu. Sorry vaan. Mutta jos teillä toimii niin hieno juttu, elä vaan kuvittele että luonais muissa perheissä.
Voiko tällaista olla vielä nykypäivänä?
Eikö teitä hyvät naiset häiritse edes se, että jos te katsotte miestänne ylöspäin ja pidätte häntä parempana, niin sehän tarkoittaa, että hän katsoo teitä alaspäin ja pitää teitä itseään huonompana ja vähempiarvoisena? Onhan se joo varmasti miehen mielestä kiva olla kukkona tunkiolla ja jos se sopii teillekin niin kiva, mutta älkää nyt ihmeessä ainakaan tehkö lapsia tuollaiseen suhteeseen. Saatte aikaan vain omnipotenssikuvitelmissaan eläviä machomiehiä, jotka halveksivat ja väheksyvät naisia ja heikkoitsetuntoisia tyttäriä, jotka ovat miesten manipuloitavissa ja hyväksikäytettävissä.
Niin kauan kuin on tuollaisia naisia meidän muidenkin on turha uneksia todellisesta tasa-arvosta.
Henkisesti ollaan samalla tasolla, ei tää muuten toimisi. Mies ei voisi kunnioittaa heikkoa naista enkä minä heikkoa miestä. Satunnaiset heikkoudet tietysti sallitaan molemmille, ja silloin puoliso tukee. Niinhän sen kuuluukin olla.
Mieheni tuskin kunnioittaisi alistuvaa naista. Meillä on hyvin tasa-arvoinen suhde, eikä tällä liitolla muuten edellytyksiä olisikaan. Riitoja on tuskin koskaan ja molemmat ollaan joustavia.
Vanhempieni suhde oli tuollainen ap:n kuvailema, tosin mitään ihmeellistä palvontaa/suojelua heillä ei ollut toisiaan kohtaan. Mutta minusta ei olisi sellaiseen suhteeseen, taitaa olla 70-luvulla avioituneilla kuitenkin vielä aika yleinen asetelma.
raamatussakin lue, että naiset olkaa miehillenne alamaiset ja naiset rakastakaa miehiänne.
Mä ymmärrän toisaalta ap:n jutun. Mäkin tykkään olla välillä " pieni ja heikko" ja musta on mukavaa kun mies on turvallinen ja vahva. Saa kantaa ostoskassit ja korjata kaikki rikkimenneet jutut. Silloin mies tuntee olevansa mies. Jos nainen yrittää olla yhtä " vahva" niin metsään mennään. Mies kaipaa että häntä kunnioitetaan.
Mutta ei sillä tavalla " katsota ylöspäin" ...
Mies taas tykkää kun häntä hoivataan ja nainen tykkää hoivata. Siinä nainen osoittaa vahvuutensa, mies kaipaa hoivaajaa.
ja sanoi että pesee miehen jalat aina kun mies tulee kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Koska mies tahtoo hänen tekevän niin.
Ja tämä on ihan totta. Ikävä kyllä :(