En nauti vapaapäivistä enkä pidä kyllä töissä käynnistäkään. En pidä edes nukkumisesta tai valveilla olosta. Ihme fiilis.
Kaikki lähinnä maistuu puulle. Vasta olen työt aloittanut uudestaan. Samaa paskaa se on kun aina ennenkin, sitä sitten vaan, saa ainakin palkkaa mutta nekin rahat menee ja vähällä saa pärjätä.
Vapaalla ei huvita mikään. Siivoan koska on pakko, katson jotain elokuvia tai menen ulos. Yhtä tyhjää täynnä. Nukkuminen on tavallaan ihanaa mutta sitten näkee painajaisia ja onkin taas uus raskas päivä.
On niin merkityksetön ja tyhjä olo. Lähinnä veemäinen.
Kommentit (10)
Se on tavallista arkea, ei elämä voi olla pelkästään ihan mahtavaa fiilistä kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Käy sotatoimialueella niin saat sisältöä elämääsi, alkaa taas arki tuntua ihanalta.
Niin just. Näen töissäkin kyllä kuolemaa ja ihmiskohtaloita. Kaikkialla voi lukea kriiseistä. Tunnen myötätuntoa mutta kyllä minullakin omat haasteeni on.
Olen elänyt muutamallakympillä pari viikkoa, on ollut paastopäiviä tänä vuonna paljon kun ei ole ollut ruokaan rahaa, kävin ruokajonossa, sain yhden hedelmän ja leipäpussin. Perheelliset niitä enemmän tarvitsee, kaikille ei riitä.
Arvostan toki ruokaa, rauhaa ja kattoa että vettä sekä lämmintä elämässäni mutta tiedä mikä sitten vaivaa. Ap
Voi herranjumala mitä ruikutusta! Järkkyä.
Oletko sä siinä humussa jonka jälkeen sulla alkaa uusi elämä uuden ihmisen kanssa ja nyt just ei mikään ole järjestyksessä. KYLLÄ KAIKKI JÄRJESTYY... Sun tarttee vaan rohkeasta järjestellä niitä, jos tämä on se sun juttu.
Eli vihaat työtäsi ja olet mitä todennäköisimmin yksinäinen, rahakin tiukassa. Kauheaa elämäähän tuollainen on.
Vierailija kirjoitti:
Eli vihaat työtäsi ja olet mitä todennäköisimmin yksinäinen, rahakin tiukassa. Kauheaa elämäähän tuollainen on.
Niin. Kaikki täsmää mutta ei tämä nyt ihan kauheaa ole mutta aika rajoittavaa ja uuvuttavaa. Edes ryyppääminen, seksi tai suklaa ei kiinnosta.
Tiedä sitten muuta kun että yrittää vaan mennä päivä kerrallaan ja sietää tukalaa olotilaa. Onneks välillä iloisiakin päiviä. Ap
Sama täällä. Olin kahdeksan päivää ikävässä työkohteessa ja päällimmäinen ajatus, kun hammasta purren väänsin työt tehdyksi, oli se että kohta on onneksi vapaata niin pääsee tästä paskhasta. No nyt olen vapaalla eikä tää tunnu yhtään miltään. Pakko pyykätä ja siivota, laittaa ruokaa, hoitaa juoksevia asioita. Mutta mitään kivaa en saa tehtyä. Mikä edes on kivaa?
Käy sotatoimialueella niin saat sisältöä elämääsi, alkaa taas arki tuntua ihanalta.