Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen kai aika outo raskaana oleva nainen...
12.11.2007 |
Olen jo vikalla kolmanneksella, joten nyt jo ihmettelen...
Yleensä raskaana olevat ovat kauhean herkkiä, itkevät ties mistä syystä, saavat raivokohtauksia, tulee mielitekoja jne.
Mutta ei minulla. Olo on ennenaikaisten supistusten vuoksi kurja, mutta silti olen ihmeen tasapainoinen. En ole sen herkempi kuin ennenkään, itse asiassa " normaalisti" olen herkempi. En raivoa, pystyn hillitsemään tunteeni varsin hyvin. Mitään ruuan suhteen mielitekoja ei ole.
Töissä naiset kiljuu ja tappelee ja kiukuttelee ja minä olen se ainoa tasapainoinen. Outoa. Eikö juuri minun pitäisi olla se hermoheikko???
Mietinpä tässä vain, että miksi. Ei minua itketä täällä ne asiat, mistä monet ovat sanoneet vuodattaneensa kyyneleitä. Ei edes flora-mainokset saa vollottamaan.
No joo, ihmettelinpä vain ääneen tätäkin.
Kommentit (9)
Mutta sitten kun se vauva syntyi... sen jälkeen on itkettänyt ne flooramainoksetkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä raskautta ym hormonijuttuja käytetään myös tekosyynä huonoon käytökseen
minä olin ihan samanlainen. Tasaisempi mielialaltani kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Ei hermoilua, itkua, raivoamista tai mitään muutakaan. Hassua, että oletetaan niin automaattisesti mielialavaihtelut, että meidän kaltaiset on sitten harvinaisia :)
En hermostu mistään ja usein olen kuin lääkkeillä rauhoitettu!
Tappeluja välttelen ja jotenkin yleinen olotila on seesteinen!
Mutta kyllä minulle kyyneleet silmiin tulee..
Kun näen jotain todella ihanaa! Esim. eilen se koira siinä talentissa.. Pisti silmät kosteiksi se antaumus ja rakkaus mitä koiran ja omistajan välillä on!
Lisäksi BB:ssä Saulin kyyneleet saivat minutkin kyynelehtimään!
Eli kyllä minä rauhallinen olen, mutta jotkut asiat saavat liikuttumaan!
raskautta käytetään myös tekosyynä siihen ettei tarvitsisi tehdä mitään. Täällä ja erityisesti odotuspalstalla keskusteltiin joitain vuosia sitten, kuinka raskaana ei voi pestä ikkunoita kun istukka voi irrota. Osa naisista vaan haluaa heittäytyä heikoksi ja hermoheikoksi kun tilaisuuden saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskokin mainitsi asiasta, että olen paljon rauhallisempi enkä hermostu tms. Mutta raskauden jälkeen se hormoonihel****i sitten taas alkoi... Kun raskausaika loppuu ja imetys alkaa ja kuukautiset palaa ja imetys loppuu ja sellaista, sitten on taas entistä herkempi kaikelle. Ja hirveät finnit tuli ilmeisesti jäädäkseen...
Eli odottava äiti sulkee kaikki muut turhat hälinät ja kälinät ulkopuolelle, ne kun ovat täysin tois arvoisia vauvan ja oman hyvinvoinnin rinnalla.
Kyllä se on ihan yleistä, että raskaana ollessaan moni kokee ennen kokematonta tyyneyttä.
Tai näin ainakin mulla, ei voinut vähempää työmärinät minua kiinnostaa.
Alkuraskaudessa oli vauhdikasta hormonitoimintaa ja vikalla viikolla, ennen synnytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen raskautta olin oikea ilopilleri ja räjähdin usein remakkaan nauruun.
Nyt olen suorastaan apaattisen näköinen muiden mielestä.
Minun pitäisi olla onnellisimmillani, mutta ei tunnu siltä. Toki iloitsen siitä, että olen vihdoin raskaana, mutta jotenkin muu mieliala on niin matala, että se iloisuus on jäänyt jonnekin taka-alalle.
Itkenkin herkästi.
Alue: Aihe vapaa
Kun minua ei itkettänyt edes se BB-kohtaus, jossa Sauli jutteli siskonsa kanssa. Siitähän täällä on puhuttukin. Ehei.
Luulen, että minulle käy samoin kun jollekin vastanneelle, eli tunnemyrskyt alkaa sitten kuukautisten palautumisen ja univelkojen myötä. Tai sitten ei.
Ei minulla esikoisenkaan jälkeen ihmeempiä myrskyjä tullut. Ei-hormonihuuruisena olen kuitenkin hyvin voimakastahtoinen ja vahva persoona. On varmaankin totta, että ajatukset ovat nyt siinä kaikkein tärkeimmässä. Jääköön ulkopuolinen hälinä ja tapahtumat. Nyt keskityn meihin.
ap