Kumman pitää lähteä pois yhteisestä sängystä: kuorsaajan vai sen, jota kuorsaus häiritsee?

ompelette kuorsaajalle pallon yöpaidan selkämykseen, jolloin ei nuku selällään, ja hankitte melusta kärsivälle korvatulpat.

Mutta, joskus aamuyöstä on pakko hiippailla muualle, jos ei töniminen auta ja saa miestä pysymään kyljellään.



Joskus baari-illasta mies menee suoraan varapetiin, koska alkoholi vain pahentaa tilannetta. (Epäilen että naapuritkin ovat hommanneet tulpat ;)).

On epäreilua herättää kuorsaaja kesken unien ja vaatia poistumaan sängystä, jos itse kuitenkin jo valmiiksi valvoo, eikä kuorsaaja tahallansa kuorsaa. Helpointa on, jos valvojalla on olemassa varapeti eri huoneessa, johon voi milloin tahansa mennä nukkumaan kun kuorsaus häiritsee.



Mä saatan kömpiä lapsen viereen tai mennä sohvalle jos paljon häiritsee. Tosin ongelma on lähes poistunut kun mies laihdutti.

Kun hän on matkoilla, olen kun eri ihminen ja riittää jopa 5-6 tunnin unet.

Meillä ei ole kotona varajärjestelyä, mutta pitäisi varmaan jotenkin järjestää..

Lapset meidän isoon makkariin kahdestaan ja meille omat pienet huoneet?

Pojat on kyllä tosi eri ikäisiä 12 ja 4.

Mies ei ymmärrä kuorsauksen haittoja terveydelle ja siitä, miten huono uni vaikuttaa ihmiseen.

Tästähän on tehty tutkimuksia vaikka kuinka!

Hänhän on hoikka niih, ei voi kuorsata : (

Meillä on niin, että mies on käynyt kuorsauksenestoleikkauksessa jo kaksi kertaa, mutta kuorsaa vaan. Ei ylipainoa. Mulle nostetaan joka yöksi varapeti olohuoneeseen. Mies saa sen nostaa. Käytin pitkään korvatulppia. Enää nekään eivät auta. Ei myöskään kyljellään nukkuminen.



MIes on laihtunut entisestään vieläkin, vaikkei ollut ylipainoinen ennenkään. Epäilen, että kuorsaus on muuttunut hieman hiljaisemmaksi. Ehkä kokeilen vielä.



Naiset kuulemma alkavat kuorsata vaihdevuosien jälkeen. Olen lukenut jostain, joten sitten molemminpuolinen ongelma.

jos kuorsaaja nukkuu sikeesti ja sä heräät kuorsaukseen, kumman on helpompi siirtyä? Sen joka on jo hereillä vai sen joka täytyy ensin herätellä vaikka puolkin tuntia

eli kuorsaajan. Mitäs kuorsaa ja aiheuttaa toiselle unettomuutta. Jos joutuisi lähtemään, niin ehkä etsisi itse innokkaammin mahdollisia keinoja kuorsauksen lopettamiseksi.



Tosin itse olen ollut toistaiseksi niin höveli, että olen hipsinyt olkkariin.

Me mietimme mitä tehdä, mutta kun tämä vaikeuttaa jo pienemmän lapsenkin uneen (jonka huone on meidän vieressä).



En tiedä, 12veelle on kuulemma ihan sama vaikka jakaisi pikuuveljen kanssa huoneen, on siellä niin minimaalisesti. JA myös 4 v leikkii olohuoneessa.



Mietimme, mietimme. Mutta olen todella huolissani tilanteestamme, koska se ei ole mikään leikin asia nuo huonosti nukutut yöt.

Altistaa aika monelle ikävälle asialle, niin kuorsaajan kuin muutkin.

On kyllä todella harmillista, jos lapsillanne ei olisi omia huoneita. Sitten on kyllä muutettava suurempaan asuntoon, jos miehesi ei voi nukkua öitään olohuoneessa.

Ja hm.. mä olen vähän eri mieltä tuosta oman huoneen tärkeydestä MEIDÄN lapsille. Tiesithän, että ihmisiä asuu ahtaamminkin?

t. 11/15

Meidänkin talossa on asunut sotavuosina 7 ihmistä eli kaksi perhettä. Olohuonekin oli vain kesähuoneena. Nyt hyvä jos meidän pienelle perheelle riittää.



Kumminkin omat huoneet lapsille ovat nykyaikaa. Kaupungin tuetunkin asunnon saa sen mukaan, että jokaiselle lapselle on oma huone. Häiritsee lapsen opiskelua ja keskittymistä viimeistään lukioiässä, jos ei ole omaa huonetta ja joutuu muuttamaan mahdollisimman aikaisin pois kotoa, jotta saisi omaa rauhaa. Kamalaa. Minä ainakin toivon lasten viihtyvän kotona vielä opiskelujen ajan, mikäli opiskelevat alalla, jonka koulutus on paikkakunnallamme.



Tarkoitan siis, että ei ainakaan ole oman rauhan vuoksi muutettava kotoa pois. Tietysti on eri asia, jos esim haluaa perustaa perheen tai muuten vaan parisuhteen. En halua kiirehtiä muuttoa huonoin huonejärjestelyin.

Meillä lapset viihtyvät siellä missä me aikuiset ollaan eli eivät omissa huoneissaan edes tuo 12v. Meillä on iso keittiöolohuone yhdistelmä ja lapsi tekee aina keittiössä läksynsä, omasta halustaan.

En halua lapsieni muuttavan kovin nuorena mihinkään, mutta kun muuttavat muuttaa he tuohon lähelle, josta olemme jo ostaneet yksiön, joka on siihen asti vuokralla.



Älä tule mitään sota-aikoja selittämään tai että olisin paska äiti jos mietin myös tätä ratkaisua, teen sen sen kokemuksen varassa, että meidän lapset ei omissa huoneissaan kuin nuku. Ja ainahan ne huoneet saa takaisin laitettua, jos ei homma toimi. Luuletko oikeasti etten välittäisi lasteni hyvinvoinnista? Ja ei olet väärässä. Jos on 1 aikuinen ja 2 lasta on oikeutettu saamaan 3h ja siihen asumistukea tai jos on 1aikuinen ja 1 lapsi, osoitetaan heille 2huonetta, eli ei omaa makuuhuonetta. Tiedän tämän työni ja kokemuksen kautta.

ps. meidän tuttavista lähes kaikilla on lapsille yhteinen makuuhuone, en tiedä sitten, Helsingissä ei suurimmalla osalla ole varaa ostaa 4huonetta saati sitten viittä.



Mutta jos nyt miehen saisi ekana sohvalle ja sitä kautta hakemaan hoitoa itselleen.



11 ja 15

kuorsausleikkaushoito vaan ei aina auta.



Mitä, jos myisitte yksiön ja ostaisitte suuremman asunnon. Sitten taasen myöhemmin muuttaisitte pienempään ja ostaisitte itsenäistymisasunnon. (Tosin vuokratulo jäisi saamatta.)



Ihmisiä ne olivat sota-aikanakin, jotka tiiviisti asuivat. Älä sinä asetu heidän yläpuolelleen. Ilmaiset ärsyttävän kärkkäästi mielipiteesi, vaikka tässä yritetään sinua auttaa.

olet maalta eikä niin? Siellä on vähän eri hinnoissa asunnot.

Ja olen jo sen verran " vanha" että mä en tarvitse talousvinkkejä av:lta, naurettava ajatuskin.



Et, sinä yritä mua auttaa tai meidän perhettä ajatella, sinä moralisoit pohdintaani laittaa lapset nukkumaan samaan huoneeseen kun me aikuiset emme siihen pysty toisen kuorsaamisen takia.



11 ja 15

pyydät täällä apua ja sitten haukut.



Jos et myy yksiötäsi, niin sitten et myy. Täällä yritetään vaan antaa vinkkejä, kun niitä kerran kyselet.



En ole maalta. Asun Tampereella.

jos joutuvat samaan huoneeseen. Mistä tiedät?

Hehän voivat tykästyäkin. Totuus on kuitenkin se, että he eivät omissa huoneissaan nykyään kuin nuku.

Omat huoneet on 9 neliöisiä kun meidän makkari on 15neliötä. Kerrossängyllä huoneen saisi kivasti keskeltä jaettua.



t. 11 j 15 jne.

Ei yhtä kovasti tietenkään, mutta en saa unta, jos mies kääntyy mahalleen ja sitten kuorsaus taas jatkuu. Meillä on onneksi vuodesohva, jolle voi tiukan paikan tullen mennä. Siirryn itse, eihän se miehen syytä ole, että hän kuorsaa.

tulkitsee erään vastaajan viestit itseään vastaan laitetuiksi, vaikka näin ei varmaankaan ole tarkoitus.



Jos ap ajattelee häntä syytettävän Paskaksi Äidiksi, niin tämä tunne tulee hänestä itsestään. Sitä ei kukaan ketjussa ole väittänyt. Ap siis tuntee syyllisyyttä sisimmässään siitä, että hän ajattelee laittaa lapsensa yhteishuoneeseen. Olkoon siis tekemättä niin.

12 vuotias on asiaan jo sanonut, että käy hyvin, 4 vuotiaalle ei olla puhuttu, mutta varmasti ei ole mitään pahaa hänellä asiasta sanottavaa ainakaan etukäteen.



Täällä eräs/eräät kokee lasten yhteisen huoneen rangaistuksena ja epäreiluna. Minä sanon tuohon, ettei asia ole noin yksinkertainen.

Eikä muutto isompaan onnistu noin vain, ainakaan jos haluaa pysyä tietyllä alueella ja me haluamme LAPSIAMME ajatellen, koulujen, päiväkotien ja kavereiden takia.



Asumme alueella jossa pieni yksiä maksaa 100 000e, 5huonetta ei löydy kun omakotitalosta johon tarvitaan 500 000e ja siitä ylöspäin. Ehkä joku tietääkin mikä alue Helsingissä on kyse...



Sanoinhan, että me mietimme mitä ME teemme, kaikkia osapuolia tasapuolisesti ajatellen. Minusta pointti on se, että ne nukkuvat yhteishuoneessa jotka siihen pystyvät. Ehkä sitten pienempi lapseni jakaa minun kanssa tuon isomman, niinkuin kaverillani on järjestely.

Kaikki on auki, mutta olen sitä mieltä että mies ensin tutkimuksiin.

Kuorsaaminen on vakavaa ja siihen pitää hakea apua.



t. 11 ja 15 jne ei ap

yrittäneet ystävällisesti neuvoa, mutta ap on kiukkuinen.