Minä en osta lapsille pelikonsolia ennenkuin itse sitä edes pyytävät!

Ei meillä kyllä ole rahaa ostaa sittenkään kun pyytävät. Mutta eipä tuo näytä haittaavaan, kavereita ja tekemistä riittää .-)

En osta, on parempaakin rahanmenoa ja yksi pelikonsoli riittäköön.

Tietokoneellekin on olemassa tuhottomasti pelejä, ne riittäköön. Ja niidenkin kanssa on oltava tarkkana, pelin pitäisi olla hyödyllinen ja kehittävä eikä mikään räiskintäpeli. Onneksi ihan vielä ei ole ajankohtaista, kun esikoinen vasta vajaat 4 v.

Lapsilla on pari omaa peliä, joita pelaavat satunnaisesti, ehkä max 2krt/vko Toki pelaisivat enemmänkin jos saisivat. Lapset 4 ja 6v.

tähän saakka on pelaillut kotona nettipelejä tai kaverin luona sitten tuolla pleikkarilla, nyt on sellainen kausi taas meneillään ettei pelaaminen kiinnosta kun on onneksi tuota lunta joten ulkona kuluu aikaa hiihdellen ja pulkkamäessä. Mutta kohtuun rajoissa ei tuo pelaaminen mielestäni haittaa mitään. Lautapelejäkin tai korttipelejä meillä pelataan myös.

Meillä on kaikki vehkeet olleet jo kauan ennen lapsia, eikä niitä lapset käytäkään (eivät ole vielä kiinnostuneita), vaan aikuiset.

Sinänsä minusta konsolipeleissä ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta jos lapset jo pelaavat tietsikalla lasten pelejä, katsovat tv:stä piirrettyjä jne., minusta ei ole syytä lisätä yhtään sellaisten pelien ja aikasyöppöjen määrää, joissa lapsi ei kehitä sosiaalisia kykyjään ja ole kontaktissa muiden ihmisten kanssa.



Mutta toki se on perheen yksilöllinen valinta, pelaavatko lapset konsolipelejä vai tietsikalla, ne ovat aika sama asia. Meillä nyt vaan on jo tietsikka, joten sillä sitten... se kehittää koordinaatiota ja opettaakin monenlaisia juttuja (juniori esimerkiksi oppi kesällä laskemaan englanniksi yhdestä lastenpelistä).



En siis tuomitse sinänsä mitään VÄLINETTÄ, pelien SISÄLTÖ on olennaisempi juttu.



Ja tosiaan kaikki yksinpelailu on poissa sitten jostakin muusta, sosiaalisemmasta toimimisesta.

Meillä ei lautapelejä lapsen kanssa vielä olla juuri pelattu (lapsi 3,5v.), mutta meillä pelisuosiossa ovat tasaväkisesti niin konsolit, tietokone, muistipelit (siis ihan perinteisin menetelmin) kuin palapelitkin.

Aikuisten kesken pelaamme niin konsolilla, tietokoneella kuin perinteisiä pelejäkin (Trivial Pursuit, Alias ja Rummikub ovat in).



Meillä kaikenlainen pelaaminen on KOKO perheen harrastus ja yhteistä ajanviettoa siinä missä vaikka sunnuntaikävely =)

Jotenkin mulle vaan tulee välillä kuva, että konsolipelejä hankitaan kun sellainen " pitää" olla. Lisäyksenä sitten kerroin mitä meillä harrastetaan. Mutta summa summarum, pelin kuin pelin SISÄLTÖ on tärkeintä...

ap

Ja valitettavan usein vanhemmat eivät osaa/halua/viitsi tutkia yhtään mitä pelejä lapsille ostetaan. " GTA on niin kiva meidän Eppu Ekaluokkalaiselle kun se tykkää autoista..."



Pointtinani on tosiaan lähinnä se, että liian usein konsoli ja tietokoneet tuomitaan pahoiksi ja huonoiksi, joista ei pidä olla missään nimessä kiinnostunut ja joista kaikki maailman pahuus on lähtöisin (anteeksi kärjistys, enkä väitä ap:n ajatelleen noin).

Sillä asenteella siitä tosiaan tulee mörkö, josta ei tiedä mistään mitään ja fiksut lapset ja nuoret voivat fuulata vanhempiaan ihan 6-0; " No tän ikäraja on 18 vaan siks et täs on niin vaikeeta englantii..." .

Esikko sai muistaakseni 11v. ja kuopus saa nyt 8v. ikäisenä, kun itse on sellaista jo kesästä asti toivonut. Pojilla ikäeroa 7½ vuotta ja kone kiertää eli kuopus saa joulupukilta isoveljen vanhan pleikka kakkosen.



Ja tuskin olisivat osanneet konetta edes toivoa, elleivät olisi kavereilla päässeet pelailemaan.

Ollaan pelattu muistipelejä, lautapelejä ja palapelejä.

Ja vaikka nyt niin on että meille joulupukki tuo pelikonsolin noita pelejä pelataan edelleenkin yhdessä koko perheen voimin. Tyttö ei itse pelikonsolia ole pyytänyt..eipä taida tyttö edes tietää mikä se on:)

Ei todella meillä tarkota että meillä sillä pleikalla aletaan pelata jokapäivä!! Kyllä se on vanhemmista kiinni millainen ongelma siitä pelaamisesta kotiin tulee.. Prinsessapeli ostetaan sekä äitille karaoke pelejä, sitten yhdessä laulellaan.

Suosittelen lämpimästi!



(Ja jottei nyt taas vedettäisi eksoottisia johtopäätöksiä; meillä lauletaan yhdessä sekä pelien kanssa että ilman pelejä. Kummassakin tavassa on omat huvinsa.)