Pilkka osuu omaan nilkkaan, älä aliarvioi työnhakija ystävääsi.
Kyllä niitä töitä aina saa jos vain haluaa tehdä töitä!!
"Töitä on niin paljon tarjolla, kun vain jaksaa tehdä!" Tiina sanoo ylimielisellä varmuudella läpsäyttäen samalla kämmenellään työttömän ystävänsä Pirjon selkää nousten uimahallin saunan lauteilta ja lähtien kävelemään kohti suihkutiloja. Päästessään saunan ovelle, liukas lattia tekee Tiinalle kepposet ja kaataa lihapatojen ääressä pulskistuneen ruhon kerta heitolla lattiaan. Tiinan olkapää on välittömästi hajalla.
Tiina joutuu olkapääleikkaukseen ja siitä seuraa pitkä sairasloma kuntoutuksineen ja byrokraattisine taisteluineen KELA:n kanssa sairaspäivärahoista. Tiinan työnantaja katsoo, ettei hän ole enää kykenevä työtehtäviinsä ja irtisanoo Tiinan pitkittyneen sairasloman johdosta. Mutta mitä sitten, kyllähän niitä töitä aina saa jos vain haluaa? Tiinan tulee vain miettiä, millä alalla ei tarvitse käyttää käsiä. Tiina on oikeakätinen ja juuri käsi on vammautunut. Käsi ei ole kunnossa, mutta Kelan lääkäri päättää lopettaa kuntoutusrahan maksamisen. Tiina on käyttänyt myös kaikki liiton ansiosidonnaiset päivärahat.
Tiina lähettää ahkerasti työhakemuksia alansa avoinna oleviin tehtäviin ja jopa mielestään vaatimattomampiinkin töihin, joihin ei ikinä kuvitellut alistuvansa, mutta tajuaakin suureksi yllätyksekseen että samoja paikkoja hakevat myös muut sadat työnhakijat. Kilpailu pätkätyöpaikoistakin on kovaa. Samalla Tiina suorittaa kahden avoimen yliopiston abroja, jotta saisi lisää pätevyyttä.
Pian Tiina huomaakin olevansa pitkäaikaistyötön ja hänet ohjataan työttömyyskorvauksen karenssin uhalla työvoimatoimistosta työvoimapoliittisena toimenpiteenä "Tsemppiä elämään!" -kurssille, joka sisältää erinäistä muka kuntouttavaa askartelua kurssin vetäjän johdolla ja työelämävalmennusta kuusi kuukautta Tiinan ammattialan firmassa. Tästä Tiina tienaa ylläpitokorvauksena kahdeksan euroa arkipäivältä vakituisten työntekijöiden repiessä isoja palkkoja samoista työtehtävistä. Kaikki Tiinan ystävät tsemppaavat Tiinaa reippaaksi ja toteavat, kuin yhdestä suusta, että nyt kyllä pääset tähän työpaikkaan takaisin ihan milloin vaan, kun työharjoittelu on käyty loppuun.
Ihmisarvonsa menettäneenä suomalaisena naisena Tiina masentuu ja alkaa laiminlyödä lastenhoidon sekä kotityöt . Rahavarojen huvetessa ja ylpeyden estäessä hän ei kykene pyytämään apua ystäviltään. Tosin entiset lainat on maksamatta, niin eipä sitä lisää rahaa voisikaan pyytää. Tiina ajautuu pikavippikierteeseen, koska lapsille on saatava ruokaa ja vaatteita. Laskuja alkaa kertymään jo ihan ulosottoon ja vuokrat jäävät maksamatta. Ympäristö luo paineita, toimeentulotukea ei myönnetä, koska Tiinan voimavarat eivät kestäneet loppuun saakka tehdä työharjoittelupaikassa töitä. Tiina ei kestänyt henkisesti, että muut saavat samasta työstä 2 kertaa enemmän palkkaa..hän masentui. Tämä ei kelpaa sosiaalitoimeen selitykseksi. Lapsia uhkaa huostaanotto, lasten isä on ulkomailla naimisissa, eikä halua lapsia. Tiina menettää kodin ja lapset. Hänestä tulee alkoholisti ja asunnoton. Ystävät eivät jaksa enää tsempata.
Käydessään alkoholisoituneiden naisten yömajasta viikoittaisella peseytymisreissullaan kaupungin uimahallissa, Tiina törmää vanhaan ystäväänsä Pirjoon . Saunan lauteilla Tiina surkuttelee Pirjolle tilannettaan, johon ystävä tokaisee: "Pää pystyyn! "Töitä on niin paljon tarjolla, kun vain jaksaa tehdä!"
Kommentit (7)
että fyysisesti tai psyykkisesti sairaan olisi helppo saada töitä? Haluaisinpa nähdä yhdenkin tällaisen kirjoituksen..
Todella havainnoillistava kirjoitus. Eikä siihen tarvita edes hajonnutta olkapäätä. Tosiasia on, että ne, joilla menee hyvin, eivät voi tajuta, kuinka pienestä se hyvinmeneminen on kiinni. Kuinka helposti sen menettää, ja elämästä tulee tuskaa ja taistelua. Ja kun tähän sanotaan, että ei pidä antaa periksi, niin sanoja ei tajua, mitä on oikeasti olla kierteessä ja menettää kaikki ihmisarvo, ja olla muiden mielivallan, kyykytyksen tai syrjinnän kohteena. Kuinka silloin päässä pyörii ihan muita asioita, kuin se, kannattaako nyt antaa periksi vai ei. Ja miten.
Useimmilla niillä siltojen alla elävillä puliukoillakin (ja akoilla) on ollut joskus koti, perhe, auto ja työpaikka. Ja sitten kaikki meni, yksi kerrallaan.
että fyysisesti tai psyykkisesti sairaan olisi helppo saada töitä? Haluaisinpa nähdä yhdenkin tällaisen kirjoituksen..
"Eihän tarvitse kuin ryhdistäytyä!" ja "Kyllä niitä töitä löytyy kun vain oikeasti haluaa" (masennushan kun on ihan vain ryhdin puutteesta kiinni...)
tai "Ei tuollaisessa tilanteessa saa olla kranttu" ja "kyllä aina jotain töitä löytyy, vaikkei ihan terve olekaan"
Kyllä näitä täällä (ja muuallakin) piisaa.
t. kroonisesti sairas _ja_ masentunut
Ei ole helppoa löytää töitä jos ei ole perusasiat kunnossa, eli koulutus ja terveys.
Hän asuu Itä-Suomessa pienellä paikkakunnalla. Työttömyys tekee hänestä masentuneen ja hänen kuntonsa alkaa rapistumaan. Hän syö epäterveellisesti ja liikkuu vähän. Hän lihoo ja sairastuu diabetekseen.
Töitä riittäisi isommilla paikkakunnilla, mutta hän on niin kotiseuturakas ettei halua muuttaa työnperässä. Työnperässä muutaneet ystävät sanovat, että tule sinäkin tänne, niin me autamme sinua alkuun, mutta tämä nainen ei tule.
Vielä useammin kuin tälle naiselle näin käy miehille...
Valitettavasti tämä on liian totta täällä hyvinvointi-Suomessa...