Mä oon ihan varma et P-E vanhemmat ei antaneet huomiota lapselleen.

on aika ristiriitaista, että tällä palstalla suunnilleen joka viestissä painotetaan kinka koti on niin tärkeä ja kuinka suuri merkitys äitisuhteella ja kuinka äidin pitää imettää ja olla kotona 3 ekaa vuotta ja ei saa tukistaa jne. Sit kuitenkin kun on kyse suuresta epäonnistumisesta niin vanhempia puolustellaan. miksi niitä pieniä lapsia pitää hoitaa hyvin? No siksi, ettei niistä tule syrjätyneitä tai väkivaltaisia tai vielä pahempia.

että koti oli syypää p-e:n tekoon. jokin meni pahasti vinoon. vamma voi olla alunperin jo vauvaiän peruja, emme saa tietää, koska p-e ei ole enää tutkittavana. mutta paha hänessä herätettiin ja ruokittiin omassa kodissa. näin on varmasti muodossa tai toisessa. eikä äitejä syyllistetä turhaan, vaan syystä. heillä on sitten tietysti omat syynsä taustalla.

vaikuttaa enemmän kuin koti

een?

herrajestas että on taas ihmisiä jotka on ...no jääköön sanomatta. Todistaako kunnanvaltuusto, ettei äiti vaikka kotona olut itse piru? Kyllähän ihmiset osaavat peitellä.

Miksi siis turhaan laittaa tällainen aloitus?

Kotiolot ovat voineet olla mitä parhaimmat tai sitten ei, teon perusteella emme sitä kykene arvioimaan.

tuollaista ei tule tasapainoisesta kodista! ihan 100 % varmasti ei. kyllä moderni psykolgia jo sen verra tietää. Mutta pahuus on jokaisessa ihmisessä kodista riippumatta.

liekö heilläki ollut perheväkivaltaa.. useimmmiten kai näin on.

On nimittäin niin myrkkyä tihkuvia kieliä täällä. Kannattaisi ehkä enemmän keskittyä luomaan sitä hyvää ilmapiiriä omassa kodissa kuin suihkutella myrkkyjään toisten niskaan (asioista mitään tietämättä).

ja usein suurikin, mutta silti on tapauksia, joissa kasvuolosuhteet ja ihmissuhteet ovat olleet kyllin hyvät ellei optimaaliset, ja silti ihmisen mieli järkkyy.

Jos ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa lapsiin enemmän kuin koti ja vanhemmat, niin eiköhän heitetä lusikka kehään samantien? Mitä hyötyä tässä on enää mitään tuhrata, kun kaikki vaiva menee kuitenkin hukkaan. Sitäpaitsi, miten ihmeessä on kuitenkin aika monta samassa yhteiskunnassa kasvanutta, jotka eivät sitten ammukaan luokkatovereitaan ja muita kanssaihmisiä.

Sanoin siinä vaan, että olen kuullut kyseisen perheen olevan pidetty asuinpaikkakunnallaan ja työ- sekä harrastuspiireissä. Hui mikä tabu, kai tämäkin viesti kohta lähtee...

ruoalla ei tee ketään fanaattiseksi. Olen tähän ketjuun jo esittänyt pahoitteluni ihmisten kylmyydesä, kovuudesta ja yksinkertaisuudesta.

Toivottavasti kukaan teistä ei joudu kohtaamaan samaa kun PE:n vanhemmat, maailman suurinta tuskaa.

kun ei tiedä kotioloista! on muitakin syitä! vai hyväksyisitkö sinä kun olet hyvä äiti ja lapsesi sairastuu psyykkisesti että minä kirjoitan lehteen että lapsellasi olikin niin kamalat kotiolot etten yhtään ihmettele. jos taas saamme faktaa pekan kotioloista että on ollut jotain mätää, on ihan korrektia syyttää vanhempia.

Te olette kyllä julmia.

Itse olen kodista, jossa suorittamista ylikorostetaan. Ei halattu useinkaan, pidetty sylissä eikä otettu minun tunteita huomioon edes ihan pienenä. Jokainen ajoi vain omaa asiaansa. Työssä sama onkin toiminut erittäin hyvin - kaikki perheenjäsenet ovat menestyneitä. Ainoa vaan, että kärsin yhä kodin tunneköyhyydestä, liiallisesta vastuusta pienenä, äidin kyvyttömyydestä näyttää omia tunteitaan, suorituskeskeisyydestä... Seurauksena oli sitten omalla aikuisiällä burnout ja masennus. Ei tästä minun kohdallani mitään agressiivisuutta muita kohtaan seurannut, mutta en ole ollut onnellinen. Jatkuva elämän iloton suorittaminen on ollut omalla kohdallani seurausta tällaisesta kodista. Kyllä ulospäin " menestyvä" koti voi olla tunnepuoleltaan sairas ja kasvattaa sairaita lapsia. En kyllä voi mennä sanomaan, miten P-E:n kodin kohdalla on ollut. Omat vanhempani eivät ainakaan tänä päivänäkään tajua tehneensä mitään väärin. (Masennukseni syyksi on laitettu toisen puolen suvun geeniperintö, silloin kun ei tarvi itse tunnepuolella käsitellä asiaa lainkaan, järki riittää...)

Mä jo luulin, että se olisi ihan julkista.

miettikää omaa elämää, arvoja, minäkäsitystä. suurin osa on kotoa lähtöisin!

Yritän sanoa, että joskus se parhaansa yrittäminen vanhempana ei aina riitä saamaan aikaan tasapainoisia ja onnellisia lapsia/nuoria/aikuisia. Vanhemmat ei itse välttämättä tiedosta tehneensä isoja mokia kasvatuksessa. Ehkä näin on P-E:nkin vanhempien kohdalla tai muiden koulutappajien vanhempien kohdalla. En tiedä, varmaksi kukaan sitä ei voi sanoa, paitsi ehkä P-E:n veli, joka on saanut samanlaisen kasvatuksen. Mutta toisaalta omaa kasvatustaan ei oikein osaa arvioida ennen kuin tulee ongelmia. Veljeni esim. pärjää urallaan mainiosti. Hänelle ei ole ikinä sattunut mitään vaikeaa, jossa olisi tarvittu oikeasti jonkinlaista tunteiden käsittelyä. Minua oikeasti pelottaa se päivä, kun hänelle sattuu jotain sellaista, kun tiedän, että romahdus on tosi mahdollinen.



t: 35

Jokainen teistäkin voi tietämättään tehdä virheitä, jotka laittaa lapsessanne alulle prosessin joka päättyy traagisesti. Vaikka itse luulisitte olevanne erinomiaisa vanhempia.



EI OLE OLEMASSA TÄYDELLISTÄ VANHEMPAA. Se minkälainen lapsi on ja miten imee vaikutteita, ei myöskään ole vanhempien hallussa. Vai kuvitteletteko tekevänne itse kaiken aina oikein ja tasapainoisesti? Se ei ole mahdollista.



Toinen asia on se- että itse myös kohtuullisen rankan kasvun eläneenä katson voivani sanoa- kaveripiiri voi olla tosi julma, myös muut aikuiset usein peilaavat hiukankin omituiseen ihmiseen omia pelkojaan ja aggressioitaan. Niinkuin tekin täällä.

Eli ympäristöllä voi olla todella suuri merkitys. Ja- vaikka vanhemmat huomaisivat omat puutteensa ja lapsensa ongelmat- avun hakemiseen on kynnys- ja kun sen ylittää apuia ei välttämättä edes saa. Tästä on kokemusta sekä itsellä että ystäväpiirissä.



Jos on suuria ongelmia ja päädyt jollekin peruspsykalle pölisemään- ei se auta välttämättä mitään. Tästä yhteiskunnasta puuttuu paitsi paljon tunne-älyä myös sellaisia terapioita jotka oikeesti purkaa ongelmia. Kun on lähete ja istuntoja- kuvitellaan että asia on siinä- ja homma hoidettu. Mut eihän syvät vauriot poistu pelkällä puhumisella. Mikä taas on yleensä ainoa tarjolla oleva hoito. lääkkeiden lisäksi.