Mummi "parantaa" lapsen pahaa mieltä karkilla..syöminen tunteiden säätelyn apuna...

Miksi ihmettä sitä karkkia pitää aina käyttää suun tukkeena?

Liittyykö se pula-aikaan ja omaan ankeaan lapsuuteen (herkkujen arvo on nyt maksimoitu, kun itse ei niitä lapsena saatu)?

Vai eikö kuusikymppisillä ole muita keinoja tunteiden käsittelyyn?

Vai eivätkö vanhukset kestä kuunnella itkua?

Varmaan kaikkea tuota. Muistetaan se ilo, joka itsellä oli, kun sai vaikka sen appelsiinin joululahjaksi ja halutaan tuottaa samaa lapselle. Mutta kun mittakaava nykyisin on aika erilainen.

Tai siis ei kaikkien, mutta joidenkin. Ei ne mummit ja ukit jaksa kasvattaa enää pieniä ihmisen alkuja ja kuunnella niiden karjumista tai kitinää, joten ne menee siitä, missä aita on matalin. Jos "tunne"syöminen mummilassa tulee ongelmaksi, onkohan lapsi liikaa siellä?



Oletko muuten kysynyt mieheltäsi, saiko hänkin aina suklaata mielipahaan ja murheeseen? Uskoisin, että nyt on kyse vain suloisista lapsenlapsista, joille halutaan antaa kaikkea hyvää eikä haluta, että heillä on paha mieli mummilassa, joten sitten saadaan ne karkilla helposti hyvälle tuulelle.



Meillä vähän samaa, en vain koe SITÄ ongelmaksi. Itseä enemmän harmittaa se, että sitten, kun karkin syönnin seurauksena ruoka ei maistu, syyllistetään lapsia ja äitiä, että "mikä on, kun ruoka ei maistu, kylläpäs syövät huonosti, millaiseen ruokaan ne on oikein totutettu, kun kunnon ruoka ei kelpaa...." Eikä siihen auta sanoa, että justiinsa ne söi kourallisen suklaata, vastaus kun on "ei nyt ruokahalu voi niin pienestä hävitä" ja kun lapsi ei syö lämmintä ruokaa, kohta annetaan taas herkkuja, että söis ees jotain. Onneksi mummila on kaukana ja siellä käydään harvoin. Ja nykyään otetaan luumut ja pellavansiemenet mukaan, kun jatkuva karkinsyönti vetää vatsan lapsilta kovalle (sekin on äidin syy....).

Tällöin kyse on niin harvoin tapahtuvasta asiasta, ettei siitä tule lapselle tapaa. Hän kyllä ymmärtää, että niin tehdään mummin luona, ja saattaa joskus hieman itkeä tirauttaa, jotta saisi suklaata. So what?



Jos hoitamista on useammin kuin kerran viikossa, niin sitten puutu asiaan.



Antakaa mummien helliä lapsia. Heidän tehtävänään ei ole kasvattaa lapsenlapsiaan, vaan nauttia pienten seurasta. Eiköhän meistä jokainen ole mielummin hyväntuulisen, kuin itkevän tai pahantuulisen lapsen kanssa.

Se on sitä sukupolvea, jolla omassa kasvatuksessa tunteita ei ole juuri käsitelty.