Ulos lähtiessä pukemiset yhtä tappelua. Vinkkejä?
Meillä alkaa nämä ulos lähtemiset olla sen verran tukalia kaikille osapuolille, että tekisi mieli jäädä kokonaan sisään (siis ainakin äidin). 3v. ja 1v. pistävät totaalisesti ranttaliksi joka kerta, ja minä huudan, pyyhin tuskanhikeä otsaltani ja lopuksi kadun ja hyvittelen räyhäämistäni. Tiedänhän minä, ettei lapsille möykkäämisestä mitään hyöyä ole - päinvastoin - mutta kun pinna vain palaa...
Ongelmana on siis se, että pian nelivuotias ei pue juuri lainkaan itse, ja muutenkin kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä. Leikkii kaikessa rauhassa pyynnöistäni huolimatta, ja kun lopuksi korotan ääntäni, tulee vastenhakoisesti puettavaksi ja siinäkin heittäytyy veltoksi kuin makaroni.
Kysymys kuuluu, että minkä verran teidän 3-4-vuotiaanne pukevat itse? Meillä tyttö selviytyy mainiosti sisävaatteista ja haalareista, mutta hanskat ja kengät tuottavat suuria vaikeuksia.
Lapset kotihoidossa, mutta vuodenvaihteessa alkaa päivähoito (muotoa en vieläkään tiedä!). Jos päiväkotiin menevät, niin siellä kai tuonikäisen pitäisi kai edes auttavasti selviytyä pukemisesta?
Olisiko kenelläkään vinkkejä, miten saada tätä pukemisrumbaa helpommaksi? Tarroja kokeiltu, niistä ei juurikaan apua.
Oman mausteensa pukemiseen tuo riiviö yksivuotias (1v2kk). Poika riisuu minkä ehtii, juoksee pakoon, uittaa hanskoja koiran vesikupissa ja hilpaisee välittömästi pihalle jos avaan vähän ovea ettei itselleni tai isosiskolle tule kuuma haalarikamppailussa. No, yksivuotiasta on vähän hankala tästä ojentaa, ja siksi tulee varmaan joskus rähjättyä esikoiselle pikkuveljenkin tekemisistä. Inhottavaa, tunnen tästä kyllä syyllisyyttä.
Argh.
Vinkkejä tai edes myötätuntoa, pliis...
t. väsynyt kuonokas ja huonosti käyttäytyvät pennut -04 ja -06
Kommentit (12)
Sanoin rauhallisella äänellä heti temppuilun alettua, että jaaha, et siis halua lähteä ulos. Äiti alkaakin sitten pukemaan itseään. Ja aloitin laittamaan takkia päälle. Sitten tuli taaperolla kiire :) Temppuilu loppui siihen. Tämä on tehonnut joka kerta. En ala enää olenkaan suostuttelemaan/uhkailemaan jne. Siinä ei mene kuin hermot itseltä ja temppuilu ei ainakaan meillä loppunut. Yllättävän tehokas keino. Olen kerran avannut ovenkin ja muka ollut lähtemässä ulos. Jo tuli kiire taaperolle :)
Kelpo vinkkejä, täytyy ottaa kokeiluun! Eritoten tuo loruttelu ja laulelu voisivat tepsiä, sillä tuo pian nelivuotias taitaa useimmiten vedättää eli tietää varsin hyvin millä saa mamman hermostumaan...Ja tosiaan, olen itse ollut varsin tiukkapipoinen viime aikoina eli kärttyinen jo valmiiksi kun tiedän että pian pitäisi alkaa näitä kahta metsästämään vaatevuori kainalossa ympäri huushollia.
Nyt kokeilen siis positiivisempaa asennetta. Toivottavasti muistan tämän taas maanantaina kun ulkoilemme " arkisesti" eli kun isä on töissä...Kumma juttu muuten, miten isä säästyykin suurimmilta temppuiluilta. Kai siihen tosiaan vaikuttaa tuo hänen oma rennompi asenteensa tai toisaalta sitten se, että viikonloppuihinhan tuo yhteinen ulkoilu rajoittuu. Esikkokaan ei kai raaski haaskata aikaa kiukutteluun, kun on niin kivaa on isä on kotona.
kuonokas
Eli meillä on esikko 2v8kk vanha ja kuopus 10vrk. Mustasukkaisuus ja uhma yhdistettynä on aiheuttanu sen että pukeminen on tooodella rattoisaa. Neiti vinkuu vuoronperään ite, isi, äiti...eli ei osaa itsekään päättää miten haluaisi tulla puetuksi. Siihen vielä päälle läpsimiset, potkimiset ja pään takominen rintalastaan.
Itse olen univelasta sekaisin ja pinna ei meinaa millään kestää mokovaa showta. Isi lähtee maanantaina isyysloman jäljiltä töihin ja hiukan kauhistuttaa ajatus arjesta muutenkin...
No toivotaan että aikaa aikaansa kutakin ja tämäkin helpottaa. Tsemppiä ja lehmänhermoja,
Toivottaa nasulina kera kahden rinsessan
ERITTÄIN tuttu tilanne myös meillä (lapset 2,5 v ja 1v). Kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta äidillä menee hermot liian usein ja harmittaa kun ulkoilu alkaa kiukkuisissa merkeissä.
Mutta välillä saa olla itseensä tyytyväinenkin. Meillä toimii kaikenlainen rallattelu; " missä on peukalo" -laulu, omilla sävelmillä hoilottelu " pipo päähän hupsahtaa, kaulaliina kaulaan tupsahtaa" jne. Yhden kerran olin aivan raivona esikoisen temppuilusta, mutta lauloin omia hermoja hillitäkseni kiristettyjen hampaiden välistä koko ajan mitä olin pukemassa " kengät menee jalkaan, käsi menee hihaan, pipo menee päähän" ja olin huomaavinani että lapset rauhoittuivat ja itsekin rauhoituin.
Esikoinen on meillä vasta oppinut pukemaan (eikä osaa tietenkään vielä kaikkea), mutta häneen tehoaa tällä hetkellä valtava kehuminen jokaisesta vaatteesta. Oikein taputamme usein kuopuksen kanssa (joka taas innoissaan taputtamisesta, eli kaikkien uudet taidot käytössä!). Välillä muka " epäilen" osaako esikoinen pukea sen ja sen vaatekappaleen ja usein hänellä on kova kiire näyttämään, että osaa.
Voimia vaan ja hyviä hermoja toivottelen kaikille ja itsellenikin...
esikko saa muut paitsi kinttaat :-)kuopus saa haalarit.
usein esikko ei aloita pukemista vaan leikkii, kiire alkaasilloin kun minä ja kuopus avaamme ulko-oven odotamme pihallaja äkkiä tulee esikkopukeutuneena ja hanskat mukana.
jos joutuu odottamaan laitetaan istumaan lattialle koska muutoin tuulikaapissa tuleeriitakumpi on ekaksiulkona kun ovi aukeaa.
kun aletaan pukemaan. Näin pukevat hienosti ; ) Tai siis pienimmälle annan purkan kun aletaan pukemaan ja isommalle saatan antaa vasta kun hän on pukenut. Tietää odottavansa siis palkontoa ja pukeminen sujuu paremmin. Viimeaikoina vasta tämä meidän vanhempi poika on alkanut pukemaan itse. sitä ennen autoin lähes kaikki ulkokamppeet päälle. nyt ei enään tarvi laittaa kuin haalarin vetoketju kiinni jos pojalla jo hanskat kädessä ja lahkeet kenkien päälle. Kurahousuissa joudun auttamaan myös.
Tuokin tepsii että pukee itsensä ja on muka lähtevinään pihalle niin johan alkaa tapahtua 4 vuotiaalla. Vajaa 2 vuotiaamme ei pue vielä yhtään itse. Korkeintaan pipon saa päähän..väärinpäin ; )
Myös se on meillä auttanut niinkuin muillakin että laittaa ulkovaatteet pinoon valmiiksi ja pyytää sitten vasta lapsia pukemaan.
Meidän esikoinen tyttö 7 v alkoi pukemaan itse jo 2 vuotiaana joten sukupuolten välisiä eroja on tässäkin asiassa. Kausia on ollut hänelläkin kuten pikkuveljien syntymät ettei muka ole osannut pukea itse.
4 vuotiaamme käy kerhossa ja siellä hän on huomannu kuinka muutkin pukevat itse ulkovaatteet päälle. Se siis myös auttaa pukemisopettelussa kun näkee muilta samanikäisiltä mallia. luulen että teilläkin hoidossa sitten tapahtuu näin jos siellä on sen ikäisiä jotka pukevat itse jo.
Meillä on vain yksi lapsi ja silti ulos lähteminen on aika haasteellista. Parhaiten auttaa lorut ja laulut. Nyt lauletaan joululauluja samalla kun puetaan. Tai minä puen ja poika vähän auttaa, päiväkodissa pukee itse...
Tip tap on ollut suosittu jo vuoden ikäisestä ja sitä on välillä laulettu toukokuussakin :)
Noin vuoden ikäisenä sain pojan puettua vain, kun peilin edessä laulettiin ja pelleiltiin. Muuten hän kiljui ja karkasi heti, jos ote heltisi.
Mupsi
P.S. Saas nähdä, kuinka kyllästynyt olen joululauluihin jouluna :)
Anteeksi, ymmärrän kyllä täysin miten ärsyttävää tuo on. Siis liiankin hyvin tiedän :)
Ja apua...meillä on pienempi vasta 8kk, eli ei vielä juokse karkuun. No, täytyy uskoa että siihen mennessä kuin pieni kävelee, on jo isosisko vähän reippaampi. Hehheh.
Meillä siis jo 4v4kk ikäinen tyttö, joka heittäytyy täysin avuttomaksi välillä. Ja välillä siis pukee tosi reippaasti. Riippuu tilanteesta, ja tosiaan, silloin kun itse hermostun ja on kiire ja erehdyn tämän näyttämään, niin pahenee vaan touhu. Riisuminenkin on välillä vaikeaa, tyttö saattaa maata eteisessä puolikin tuntia housut puolitangossa ja ihan lötkönä. Silloin ei onneksi ole yleensä mihinkään kiire, että monesti annan makoilla sitten vaan jos kerta siltä tuntuu ;)
Meillä ei yleensä tuokaan auta että alan itse pukemaan ja sanon että nyt lähden. Kokeilin sitä kerran, ja tyttö vaan tokaisi että mene vaan minä jään sisälle..
Jossain vaiheessa olin tähän tosi kyllästynyt, ja päätin etten enää tappele aamuisin. Vedin siis tyynen rauhallisesti tytölle kaikki vaatteet päälle, päästiin paljon helpommalla. Ajattelin että kai tuo nyt joskus sitten pukee itsekin. Meni muutama päivä, niin tyttö sanoi jo illalla että äiti, huomenna puen sitten heti aamulla kaikki vaatteet päälle itse, otan ne kaapista itse (kyse oli sisävaatteista). Ja niin teki! Eli välillä yllättää positiivisesti :)
Toivottavasti tämä helpottaa jossain vaiheessa..tsemppiä!
" Nyt on lasten ulkoiluaika, nyt on tehtävä ulkoilutaika. Simsalabim, samsalabom, Pojalla(nimi) hieno haalari(myssy/kenkä/lapanen) on" .
Tätä lorua varioidaan ja poika odottaa aina, minkä vaatekappaleen tai asian äiti seuraavaksi mainitsee. Ja tietenkin riehakas intonaatio loruun ;-)
Tsemppiä! Kesää odotellessa, Bea76 ja poika 1v7kk
...muakin itse asiassa alkoi naurattaa aloitukseni tosi epätoivoinen sävy! Nyt olen löysännyt vähän pipoa ja lorutellut ja lauleskellut ja höpötellyt joulujuttuja lapsia pukiessa, ja paremmin on heti mennyt.
Ja tänään mieli piristyi entisestään, kun maa oli valkoinen. Esikoinen ei kauan aikaillut aamulla, kun lähdettiin kerhoon! Kamppeet olivat päällä nanosekunnissa.
Kiitos kaikille.
t. kuonokas
Vielä täytyy sen verran jatkaa, että kyllä se pukemisen hankaluus ja inhottavuus vaan näyttää iskevän näin talvella, iästä riippumatta! Meillä 6-vuotias unohtuu mietteisiinsä, kun pitäis pukea, 3-vuotiaalla taas yleeensä tarjolla väärät hanskat tai väärä pipo, ja lopulta vauva (2,5kk) " voittaa" pukemiskisan (jonka muistaa vain äiti...). Eipa auta itku eikä huuto...aikaa ja pitkää pinnaa vaan... ja mitä milloinkin (höpsöttelyjä, loruja, lauluja, joskus pientä uhkailua ja suuttumistakin)! Kesää odotellessa... Ai niin, ja onneksi nyt liikkuu ne tontut!!
Järkeily kertoo, ettei pitäisi hermostua, ja silti pinna palaa.. muistan kyllä. Ensimmäinen juttu on mielestäni se, ettei pidä kiirettä itse. Lapset vain hermostuu ja velttoilee sitä pahemmin, mitä kiireempi itsellä on. Toinen juttu on huumori ja leikkimieli - näillä välineillä mieheni on aina esimerkillisesti toiminut lasten pukemistensuhteen.
Eli kyseessä on pieni kisa, hauska lorutteluleikki tms. Kun puen sinut nyt haalariin, niin laulapa hämähäkki sillä aikaa, ehditkö loppuun... tms. Tai sujautuksen pujautus katsos ja jalka sujahtaa haalariin näin...
Itse laitan aina vaatteet pinoon itse kullekin - itseni puen tietty ulkokamppeisiin viimeisenä. Ja päivävaatteet ja ulkovaatteet eri kerralla eli ei tule liian ' pitkää' pukemisrupeamaa.
Molemmille ensin välivaatteet, sit vuorossa haalarit ja pipot. Meillä 6-vuotiaskaan ei saa rukkasia itse käteen (reimatecin ainakaan hihan päälle) mutta muuten on pukenut kokonaan jo pari vuotta. Eli tuossa 3-4 vuoden vaiheilla tulee se itse pukeminen. Meillä 3v. osaa jo hyvin pukea itsensä, mutta kotona on laiska ja haluaa että autetaan useinkin. Mutta talvikengät ja rukkaset ei vielä suju häneltäkään oikein - ainakaan oikeisiin jalkoihin.
Poppakonstia tässä asiassa ei ole - oma käytös on avainasemassa. Niin ärsyttävää kuin se onkin.