kuinka pitkään alle 2-vuotiaan pitää jaksaa kävellä?
Tyttömme täyttää helmikuussa kaksi vuotta. Sain päivähoidosta vihaista palautetta, kun tyttömme ei suostu kävelemään nätisti rattaiden vieressä ja pitämään samalla kiinni rattaista, vaan hän itkee, huutaa ja poukkoilee minne sattuu.
Sanoin kyllä mielipiteeni, että mielestäni on liikaa vaadittu alle 2-vuotiaalta, jos hänen pitää kävellä nätisti rattaiden vieressä n. puolen kilometrin matka, kun hän on jo väsynyt...hoitaja vielä sanoi, että " tässä tarvitaan nyt kodin ja päivähoidon yhteistyötä, että teidän vanhempien pitää opettaa lapsi kävelemään nätisti...hän ei ole mikään vauva jne..." " tämä on ryhmä" hän vielä puuskahti, ´" jopa puoli vuotta nuorempi lapsi osaa kävellä rattaiden vieressä" .
Kysyin sitten, että miksi tytömme ei voi istua rattaissa, jos kävely ei kerran suju, ja se haittaa koko ryhmää. Tähän hoitaja totesi, että kun kävely ei suju ollenkaan, edes menomatkalla...
Itselleni tuli paha mieli. Toki voimme harjoitella rattaiden vieressä kulkemista, mutta mielestäni on epärealistista odottaa että se sujuu kertalaakista. Teki pahaa nähdä hoitotäti kiukkuisena, epäammatillisena ja minusta hän olisi voinut joustaa, ja laittaa tytön rattaisiin (ja varsinkin kun heillä on kahdet tuplarattaat käytössä, joten tilanpuuttesta ei ole kiinni. Ja kun muutenkin tytön hoitoura on ollut takkuista, hän on itkuinen ja selkeästi ei viihdy hoidossa :(
Mtien tällainen pikkuasia voikin jäädä kaivertamaan. Olisi kiva kuulla teidän muiden mielipiteitä asiaan.
Kommentit (29)
Meillä on 4 lasta ja vain yksi lapsista on ollut reipas ja kova kävelemään...
Esim meidän 8v tyttö tällä hetkellä ei jaksa kävellä kuin 2-3km kun alkaa valittaa väsymystään,kun taas 7v poika jaksaa kävellä 8km n.3 tunnissa.
Eikä tuolloinkaan poika valita että olis väsynyt.
Samoin tuon poika jaksaa hiihtää isänsä kanssa jo 10km hiihtoladulla.
Mutta toinen nuorempi tyttömme jo 5v ei vieläkään haluaisi kävellä edes sitä 500m jos sen muutenkin pääsisi.
Nuorimmalta en edes vielä odottais että jaksaa / viitsii kävellä paljon ikääkin kyllä vasta 1v ja 2 viikkoa.
kumma asenne hoitajalla sillä meillä hoidossa poika kävelee kyllä rattaidne vierellä, kotona ei yhtään.
Mutta hoidossa on varattu kyllä paikka tuplista aina retkille. JA ikää on " jo" 2v1kk. 500 metriä matkoja suuntaansa kävelee hoidossa ees taas, tai takas tullessa kyllä saattaa jo väsähtää puolimatkasta. Sanovat, että reipas kävelijä, mutta ei siis tarvis kävellä jos väsyttää..
Meiän alle 1,5v jaksaa kävellä n. 2km matkan. Keskivälillä käytiin esimerkiksi leikkikentällä. Molemmat pojat on opetettu ja ovat olleet innokkaita kävelemään alusta asti, emmekä käytä enää rattaita. Toisaalta varmaan on persoonallisuuskysymyskin tuo käveleminen kuin mikä muukin asia.
Päiväkodin tätiltä, mun mielestä kuitenkin,aika ammattitaidotonta kommenttia. Asiasta voi tietysti mainita, mutta ei mitenkään syyttävästi tai lasta halventavasti. Lapset on erilaisia..Joo toki, kaikille ei ole rattaissa tilaa, jos on pienempiäkin, mutta ainahan sitä voi vaihdella tms.
Toivottavasti enää ei tule tuommoisia kommentteja..
Tainu ja pojat 3v4kk ja 1v5kk
Jos sille tuulelle sattuu, niin kävelee ½ km puistosta tai isoveljen kerhosta kotiin. Jos ei halua, ei todellakaan suostu kävelemään. Eli aina on varalla rattaat mukana, mutta lähikaupassa (ehkä 100 m matkaa) käydään ilman niitä.
Esikoinen alkoi 2-v kesänä kävellä pidempiä matkoja (varmaan myös helpompaa vähissä vaatteissa). Oli innokas kävelijä ja käveli melkein kaikki alle 1 km matkat ja usein myös 2 km matkoja. Tai useimmiten kyllä juoksi ne matkat. Nyt pojalla on ikää 4,5 vuotta ja edelleen on aika hyvä kävelijä (jos nyt niin voi lapsesta sanoa). Voisin kuvitella, että tytöstä ei yhtä hyvää kävelijää tule.
Itse olen ollut myös päiväkodissa töissä ja meillä myös 2-vuotiaat retkeilivät kävellen. Pienimmillä eli n. vuoden ikäisillä oli rattaat käytössä, mutta 2-vuotiaat kävelivät n. ½ km matkan metsään metsäretkelle ja sieltä takaisin. Sitten oli joitakin eskareita, jotka ei koskaan ois jaksanut kävellä retkillä yhtään. Eli kyse on luonteen lisäksi myös siitä, miten paljon on tottunut kävelemään.
olet saanut päivähoidosta ja vielä noin mitättömästä asiasta. Olisin itsekin pahoittanut mieleni noin asiattomasta palautteesta.
Vaikka ryhmässä olisi hyvin käveleviä pieniäkin lapsia ei se tarkoita, ettäkö kaikki lapset kykenisivät samaan.
Itse olen ryhmiksessä töissä ja meillä on kävelyretkille lähdetty jopa niin, että yhdellä hoitajalla on kahdet rattaat. Yhdet tuplat ja yhdet tavalliset. Että on saatu kaikki lapset kyytiin. Ryhmässä on lastasi vuodenkin vanhempia lapsia, jotka jo toki voisivat pidempääkin kävelemistä harjoitella, mutta emme ole katsoneet, että retkemme vilkkaiden teiden varsilla ison lapsiryhmän kanssa olisivat oikeita paikkoja sille.
Lapsessasi ei ole mitään vikaa, mutta hoitajan asenteissa on kyllä.
Minusta tuo on päiväkodin ongelma, ei vanhempien. Minulla on pari kuukautta vanhempi poika, joka oppi kohtuu myöhään kävelemään. Meillä on iltaisin ja viikonloppuisin varsin vähän yhteistä aikaa ja käytämme sen niin kuin isännän kanssa parhaaksi näemme. Se on päiväkodin asia opettaa kävelemään rattaiden vieressä, jos sellaisen taidon tarpeelliseksi kokevat.
On kyllä hoitajalla kumma käsitys " yhteistyöstä" , jos sillä tarkoitetaan sitä, että vanhempien pitäisi vapaa-aikanaan lastensa kanssa tehdä sitä, mitä päiväkodista käsketään. Vanhempien kanssa ulkoillessa poika pääsee kävelemään, kun itse sitä tahtoo, mutta hän pääsee ainakin toistaiseksi syliin tai rattaisiin aina halutessaan.
Niinkuin aiemmatkin, olen sitä mieltä, ettei alle 2-vuotiaalta voi vaatia tuollaista. Meidän 2-vuotias poika kävelee parhaimmillaan ehkä sen 500 m. Mutta useimmiten se menee joko poikkoiluksi ajotielle/metsään tai sitten vaan maahan mahalleen heittäytymiseen. Parhaiten kävelee, jos saa itse työntää rattaitaan, joissa siis alas taittuva aisa. Silloin saattaa juostakin ja suunta pysyy paremmin oikeana. Rattaiden vieressä en ole kyllä edes yrittänyt opettaa kulkemaan, siis silleen, että pitäisi toisella kädellä kiinni rattaista.
Mitenkäs muilla portaiden nousu? Me muutettiin hiljattain hissitalosta hissittömään, portaita joudutaan nousemaan toiseen kerrokseen. Periaatteessa poika kävelee hienosti varsinkin alaspäin, mutta usein joko kiusallaan tai väsymystään heittäytyy makaamaan rappuselle/kääntyy yhtäkkiä vastakaiseen suuntaan (alas, jos pitäisi mennä ylös jne.)/istuu rappuselle/yrittää soittaa ovikelloja/pyrkii syliin. Kakkonen syntyy parin kk kuluttua, niin vähän hirvittää.. Onko muilla kokemusta vastaavasta ja mahdollisia vinkkejä?
Kun monen kirjoituksesta sai sen kuvan, ettei äidit edes halua antaa 2-3-vuotiailleen mahdollisuutta harjoitella rattaiden vieressä kävelyä. Mun mielestä on paljon helpompaa antaa lapsen kävellä rattaiden vieressä (turvallisilla teillä) pieniä matkoja siitä saakka, kun lapsi on oppinut kävelemään. Meidän esikoinen oppi kävelemään 1 v 3 kk iässä ja siitä lähtien käveli aina osan matkasta puistoon/kotiin. Kuopus oppi 11 kk iässä ja sama juttu. Moni kaverini ihmetteli silloin, miten annan niin pienen kävellä itse, eikä antanut myöhemminkään (2-v iässä) lastensa kävellä itse koska " lapsi kävelee eri suuntaan" tai " matka kestää liian kauan" tai muista syistä. Sitten ihmetellään, kun 3-4 v ei yhtäkkiä osaakaan kävellä " nätisti" , kun joutuu luopumaan rattaista.
Eli edelleenkään alle 2-vuotiaan ei mun mielestä KUULU jaksaa kävellä ½ km lenkkejä, mutta sitä kannattaa kyllä harjoitella, niin sujuu sitten isompana vähän helpommin. Päiväkodissakin on kivempi sitten käydä metsäretkillä yms. kun 3-vuotiaat jaksavat ja osaavat kävellä sen ½-1 km.
Meillä siis vajaa 2-v tyttö ja neljäs kerros ilman hissiä. Joinain päivinä tyttö kävelee ihan reippaasti portaat itse ylös (alaspäin meno on aika horjuvaa ja siinä tarvitsee äidin kättä), mutta useimmiten haluaa, että kannetaan. Tähän asti olenkin yleensä kantanut ja jos on ollut kauppakasseja tms. olen vienyt ne ensin ylös ja käynyt sitten hakemassa tytön, mutta nyt kun alkaa olla itselläkin enemmän vaatetta päällä, tulee tytön kantamisessa ihan älyttömän kuuma, joten saa itse alkaa kävellä enemmän noita portaita. Sitä en kyllä tiedä, miten saan tytön kävelemään portaat silloin, kun hän ei itse ole samaa mieltä asiasta...
Ongelma ei ole siinä, etteikö tyttö jaksaisi/pystyisi kävelemään. Jostain syystä hän vaan ei suostunut yhteistyöhön ja kävelemään rattaiden vieressä nätisti, ja hoitotäti ei antanut periksi, joten tyttö parkui muun ryhmän perässä kurkku suorana. Tulin itse tuohon tilanteeseen, ja näin kuinka vihainen hoitaja oli. No, ihmisiä nuo lastenhoitajatkin ovat, mutta silti en toivo lasteni hoitajalta tuollaista hermojen menettämistä- ja varsinkin, kun tyttö on muutenkin itkuinen hoidossa.
Esikoiselta rattaat jäivät pois 2½-vuotiaana. Ja olen kyllä itse sitä meiltä, että lapsia on hyvä kannustaa liikkumaan ihan pienestä pitäen.
jaksaa kävellä pitkiä matkoja ihan nätisti, tai sitten juuri spiralin mainitsemalla huutotavalla ;)))
Mä kyllä ymmärrän hoitajaa, on todella turhauttavaa jos lapsi huutaa ja haluaa sinkoilla pitkin katuja. Mä kyllä siinä vaiheessa nappaan tytön syliin ja laitan rattaaseen istumaan. Ehkä pph ajattelee asian niin et on vaarallista jättää muut lapset rattaiden kans odottamaan kun juoksee yhden lapsen perässä, mutta jos ne rattaat on mukana ni eikö ne ole istumista varten??
Mä joskus otankin vauvalle kärryt ja tyttö kävelee vieressä tavalla tai toisella, monesti käydään kaikki roskat läpi tarkasti, se hidastuttaa kulkua erittäin paljon.... mut mitäpä mulla on muuta ku aikaa, kaikilla sitä ei ole...
Rappusia tyttö kävelee seinästä kiinni pitäen, nyt toppapuku kautena näköjään menee kontalleen sekä ylös että alas. Onneks meidän nykyisessä talossa on hissi!!
kuumetta ja huligaanit 4,5kk, 1,9v ja 12 v
En noin yleisellä tasolla osaa ottaa kantaa siihen kuinka pitkään alle 2v. pitäisi jaksaa kävellä, mutta oman kokemukseni yhden lapsen äitinä voin kertoa...
Meillä nyt 1v 8kk ikäinen poika, joka oppi kävelemään n. 10kk iässä ja siitä lähtien ei ole rattaissa edes pysynyt. Rattaita meillä ei siis käytössä lainkaan pitkiin aikoihin. Itse kävelee (kävellyt reilun puoli vuotta) joka päivä puistoon, jonne n. 1km matka ja sieltä takaisin, vaikka sielläkin on juossut pari tuntia täyttä päätä muiden lasten kanssa. Kuljetaan osittain metsän poikki, jossa reipas ylämäki. Siellä saa lapsenkin hyvin motivoitua kävelemään (jos siihen tarvetta), kun katselee samalla " jänniä" juttuja, joita metsä noin pienelle ihmettelijälle tarjoaa. Välillä voi kiivetä kivelle ja hyppiä sieltä alas jne. Itse en varmaan nyt viimeisillään raskaana jaksaisi edes rattaita mäkeä ylös työntääkään. Lisäksi kävellään monesti iltapäivällä isää vastaan tuplasti pidempi matka. Todella harvoin on tarvinnut ottaa syliin ja kantaa, lähinnä nyt välillä paksuihin talvikamppeisiin totutellessa.
Lapset on kovin erilaisia kaikki ja inhottavaa kommenttia olette päivähoidosta saaneet. Mun mielestä kuitenkin tämän ikäisen on hyvä treenata vähän pidemmänkin matkan kävelyä, se on kuitenkin luonteva tapa liikkua eikä siitä varmasti haittaakaan ole. Tottakai on mentävä lapsen ehdoilla, tarvittaessa voi vähän yrittää houkutella. Joskus saattaa tämän ikäiselle epäilijälle olla tottumuskysymys se ettei halua kävellä.
Portaista kysyi joku... Me asutaan kaksitasoisessa asunnossa, joten portaita kuljetaan päivittäin molempiin suuntiin, aikuinen on kyllä takana varmistamassa kulkua, mutta herralla on menossa " minä itte" vaihe, joten itse kaiteesta kiinni pitäen kävelee.
-Terppari ja poika 1v8kk
Meillä poika käveli puolitoistavuotiaana jopa kilometrin, mutta uhmaiän iskiessä kaikki yhteistyöhalukkuus loppui siihen, ja usein vain istuu maassa ja huutaa " ei jaksa kävellä" ja haluaa syliin... Ikää nyt 2 v. 8 kk.
Mutta siis hassua tuo, että lapsi pitäisi " opettaa" kävelemään nätisti - meilläkin lapsi oikein hyvin osaa tuon homman, mutta ei halua.
Toki minustakin on tärkeää, että lapsi opettelee omassa tahdissaan kulkemaan ulkona muutenkin kuin rattaissa / sylissä, vaikka aikaisemman viestini saattoi toisinkin tulkita. Pienen lapsen pakottaminen kävelemään ei minusta kumminkaan ole kannustamista liikkumaan: siitä tulee vain kaikille paha mieli ja saa terveen tahtoikäisen vain pistämään entistäkin voimakkaammin hanttiin.
Eniten minua kumminkin ihmetyttää tuo hoitajan vaatimus " yhteistyöstä" . Lapsi on kumminkin hoitopäivän jälkeen sen verran väsynyt, ettei silloin enää mihinkään lenkille lähdetä, vaan yleensä leikitään sisällä ja valmistaudutaan yöpuulle. Viikonloppuisin on enemmän aikaa, muttei sitäkään määräänsä enempää. Kyllä se tuollaisten perustaitojen opettelu jää väkisinkin isolta osalta päiväkotiin ja on ikävää, jos hoitajat eivät sitä tiedosta.
Joku lapsi oppii kävelemään alle vuoden ikäisenä ja toinen on puolitoista vuotias ennen kuin ensiaskelensa ottaa. On selvä, että tällöin nämä lapset pari vuotiaina jaksavat kävellä ihan eri tavalla.
että kauanko lapsesi on ollut tarhassa?
Ja kuinka pitkiä päiviä on kyseessä?
Meinaan alku on useinmiten kaikilla lapsilla takkuista...kunnes tottuu siihen rutiiniin,että hoidossa ollaan se tietty aika. Aamupuuro hoidossa ja päikkäreitten jälkeen pois....toki pitempi päivä jos työpäivä on sellainen.
Itse olen hoitanut tarhassa lapsia (sijaisena) ja olen huomannut,että ne joilla on epäsäännöllinen rytmi...ei sopeudu tilanteeseen niin hyvin!
Ja mitenkä itse suhtaudut, kun viet lapsesi hoitoon...jäätkö voivotteleen vai lähetkö reippaasti pois. Jos jäät voivottelee, niin tokihan se siirtyy myös lapseenkin.
Hienomminkin hoitaja olisi voinut toki sanoa mutta tiedätkö edes kuinka pitkä matka oli kyseessä?
Jos kyse on esim. 500 m ?
että heillä on kahdet tuplarattaat...ja yksi ihminen...minkälaiseksi hevoseksi oikeesti hoitajia luulet?
Ottaisitko sinä kahdet tuplarattaat ja työntäisit niitä kun lapsia " roikkuu"
pitelemässä niistä kiinni!
Kyllä se aika koomisen näköistä olisi!
Poikani päiväkoriryhmässä (0-3v) ryhmässä on 12 lasta ja kolme hoitajaa. Kolme lasta on alle vuoden ikäisiä ja kukaan ei osaa vielä kävellä, 3 on täyttänyt kolme ja lopuista suurin osa on 1,3-2-vuotiaita. Viikko-ohjelmaan kuuluu " retki" metsään tai puistoon noin 500 metrin päähän. Mukana on yhdet kaksosten rattaat ja rattaat. Arvanette ketkä istuvat rattaissa ja muut kävelevät. Nykypäivän ongelmanahan on se, että lapset kuljetetaan autolla ovelta ovelle ja luonnollinen liikkuminen puuttuu. Päiväkodissa tuetaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä sekä sosiaalisia taitoja, joihin käveleminen ryhmässä rattaiden vierellä kuuluu.
sini80:
että heillä on kahdet tuplarattaat...ja yksi ihminen...minkälaiseksi hevoseksi oikeesti hoitajia luulet?Ottaisitko sinä kahdet tuplarattaat ja työntäisit niitä kun lapsia " roikkuu"
pitelemässä niistä kiinni!Kyllä se aika koomisen näköistä olisi!
Hoitajia on KAKSI, kyse on ryhmiksestä. Meidän tyttö kyllä osaa ja jaksaa kävellä, mutta ei suostu pitämään rattaista kiinni. Eihän sitä kättä voi teipata kiinni rattaisiin...mutta ehkäpä hänkin vielä oppii, kunhan harjoitellaan.
Aivan oikein, hoitoajat ovat epäsäännöllisiä, koska teen vuorotyötä.
nätisti rattaiden vieressä nyt syksyllä n. 1v 10kk iässä. Me ei oltu harjoiteltu sitä ollenkaan yhdessä ja harvoiksipa ne harjoittelukerrat olisi jääneet, kun ei iltaisin töiden jälkeen olla käyty kävelyillä, viikonloppuisin vaan lähinnä. Toki oltaisiin voitu harjoitella, jos siinä olisi ollut ongelmaa, mutta silloinkin hoitajat olisivat varmastikin ottaneet asian hienovaraisesti puheeksi eikä tuolla tavalla syyttämällä. Eihän ole mitään syyttelemistä, jollei asiasta aikaisemmin ole edes keskusteltu! Ei se ole mikään itsestään selvyys, että tuon ikäiset osaavat kävellä. En yhtään tiedä, kuinka pitkän matkan meidän tyttö jaksaisi kävellä, kun yhdessä liikkuessamme hän saa kävellä sen verran kuin itse haluaa. Ehkä 200-300 metriä kerrallaan " nätisti" , sitten pitää jo keksiä jotain venkoilua, menee kärryn eteen, haluaa tavarakoriin kyytiin tms. Itse en ole kehottanut kävelemään, mutta päiväkodissa varmaankin ovat kehottaneet tai sitten hän on vain ottanut mallia toisilta, kun on nykyisin ollut halukas kävelemään. Turhaan hoitaja teki asiasta numeron, ihan rauhallisestihan ja hyvässä hengessä tuosta olisi voinut keskustella.
No okei kerran käveltiin lähikauppaan ja sieltä sainkin sitten kantaa pojan takaisin kotiin...
Mutta siis, nyt päiväkodin tädit kyllä liioittelevat. Ei noin pieni a)osaa b) jaksa kävellä kiltisti mitään pidempiä matkoja vaan rattaissa matkustaminen on se turvallisin ja kaikille mukavin tapa liikkua. Ehkä lähempänä kolmea ikävuotta alkaa lapsi olla kypsä pidempiin kävelylenkkeihin, kiltisti rattaasta kiinni pitäen.
Tosin puhun nyt yhden lapsen äitinä ja muutaman kuukauden päiväkodissa työskentelyn perusteella. Poikkeuksiakin varmaan löytyy. Oma poikani on 2,5 ja minnekään pidemmälle en hänen kanssaan lähde ilman rattaita - joudun vaan kantamaan poikaa muuten. Pikku hiljaa olen kyllä huomannut että on oppinut päiväkodissa kävelemään rattaiden vierellä muutaman sata metriä.