Mitä tehdä kiusaajille?

Varmaan itse katsoisin miten tilanne etenee seuraavalla kerralla omaa rataansa. Jos kiusaaminen jatkuisi (tai siis meinaisi jatkua) niin puuttuisin siihen välittömästi ja juttelisin pojille. Eli kertoisin heille, että muita ei kiusata ja koettakaas leikkiä nätisti.



Jos tämä ei auttaisi, niin ottaisin asian puheeksi hoitajan kanssa.



Lastani en veisi tilanteeseen aktiivisesti mukaan, koska tiedän että hän menisi vieraassa tilanteessa aivan lukkoon. Toki kertoisin lapselle mistä on kyse ja että ketään ei saa kiusata ja jättää leikistä pois. Näin siis kertoisin myös, että äiti pitää hänen puoliaan ja äitiin voi aina turvautua jos joku kiusaa. Mielestäni noin pienen ei tarvitse vielä osata selviytyä tilanteesta vaan voi rauhassa mennä " äidin selän taakse" turvaan.

Minusta kuullostaisi ihan kivalta että menette poikasi kanssa ensi kerralla yhdessä esittäytymään ja kysymään nimiä. Mikset voisi sitten muutenkin olla lähettyvillä, jos piirileikissä tarvitsevat vähän " ohjausta" . En nyt usko, että nuo isommatkaan pojat varsinaisesti tarkoittavat " kiusata" , pieniähän hekin vielä ovat. Vielä kouluiässäkin lapset tarttee välillä ohjausta yhdessä toimimiseen, niin minusta se on tärkeää aloittaa ajoissa! Ja minusta kaikki aikuiset saavat " kasvattaa" kaikkia lapsia just jossain perhekerhoissa tms. tapahtumissa, missä ei välttämättä aina oma äiti/ hoitaja ehdi joka paikkaan tai näe joka hetki kaikkea mitä tapahtuu! Aikuisten velvollisuus on siis neuvoa lapsia, miten kuuluu toimia yhdessä erilaisissa tilanteissa :)



Sekavasti ilmaistu, mutta toivottavasti sait " juonen päästä" kiinni :)



t. Ope

En nyt varsinaisesti puhuisi kiusaamisesta. Ehkä oli ihan kertaluontoistakin. Ja itse asiassa oma poikani ei halua edes ylipäätänsä tarttua vieraita kädestä, oli lapsia tai aikusia. Ei siis ehkä kohdistunut varsinaisesti sun poikaan. Minä ainakin kun liikun poikani kanssa avoimessa päiväkodissa, lauluhetkissä yms. olen koko ajan vieressä. Tuon ikäinen tarvitsee vielä paljon ohjausta: nyt tartutaan kädestä yms. En jättäisi edes ns. pärjäämään yksin. Nuo perhepäivähoitoreppanat joutuvat pärjäämään yksin, jos hoitaja ei näe eikä siis ole tukena. Heillä voi olla juuri takana aloitettu hoitoura yms yms. kurjuutta eivätkä ehkä vain osanneet toimia tilanteessa oikein. Kun puhutaan 3-4vuotiaista niin äärimmäisen harvinaista systemaattinen kiusaaminen.

Kiitokset ideoista ja ajatuksista! Katselen vähän ensi kerralla, miltä näyttää , ja menen ehkä esittäytymään. Nuo kiusaajat olivat arvioni mukaan n. 5-vuotiaita ja he ottivat kyllä piiriinsä muita lapsia, mutta eivät siis poikaani. He puhelivat eteisessä jotain päiväkotihoitojuttuja yms., ja minulle tuli siinä vähän mieleen, että he saattoivat olla ehkä vähän kateita siitä, että poikani oli siellä äitinsä kanssa eikä hoitajan.

Jos he kerran käyvät yhdessä esim pph:lla ja tuntevat toisensa. Ja sitten oma poikasi on vielä pienempi ja arempi niin isommat saattaa ns. syrjiä. En mäkään oikeen " kiusaajista" puhuisi.



Ehdottomasti ens kerralla menet sinne lapsesi kanssa, sanot muille, että tässä on xx ja hän on mukana täällä. Voit kysyä myös poikien nimiä, vaikka eihän ton ikäset välttämättä vieraille heti vastaa. Sano vaikka jotain positiivista omalle lapsellesi näistä pojista, esim " katsopa mikko (oma lapsesi) kun tällä kallella (" kiusaaja" ) onkin hieno paita" . Saattaa vaikuttaa yllättävänkin paljon tällasiin pikkuhärnääjiin ja heidän suhtautumiseen sinua ja alstasi kohtaan.

AZ10:

Kiitokset ideoista ja ajatuksista! Katselen vähän ensi kerralla, miltä näyttää , ja menen ehkä esittäytymään. Nuo kiusaajat olivat arvioni mukaan n. 5-vuotiaita ja he ottivat kyllä piiriinsä muita lapsia, mutta eivät siis poikaani. He puhelivat eteisessä jotain päiväkotihoitojuttuja yms., ja minulle tuli siinä vähän mieleen, että he saattoivat olla ehkä vähän kateita siitä, että poikani oli siellä äitinsä kanssa eikä hoitajan.

Yhdyn Kentin ehdotuksiin ja ajatuksiin.

Oma ajatuksesi että " kiusaajat" olisivat olleet kateellisia siitä että pojallasi oli äiti mukana kuulostaa tosi erikoiselta. Mistä he edes tiesivät että pojallasi oli äiti mukana jos istuit kauempana?

Yleisesti ottaen pitäisin aika harvinaisena että 5-vuotiaat pojat alkaisivat kaveerata 3-vuotiaan tuntemattoman lapsen kanssa ihan tosta noin vaan. Ehkä jos lapsesi olisi 6-vuotias olisivat olleet ihastuksissaan, mutta reilusti pienemmät on " vauvoja" eikä vauvojen seura 5-vuotiaita poikia yleensä kiinnosta.

Tuo tilaisuus järjestetään eräässä asukaspuistossa ja olemme sitä ennen olleet puistossa (siis ulkona) leikkimässä. Ko. pojat ovat olleet siellä myös hoitajansa kanssa.



Poikani on tosiaan vasta 3 v mutta jo reilun metrin mittainen, eli itse asiassa kiusaajien kanssa kutakuinkin samankokoinen. Poikien käytöksestä päättelin heidän kuitenkin olevan hieman vanhempia, n. 4-5-vuotiaita.



Pukiessani lapsiani kuulin noiden lasten juttelevan keskenään jotain siitä, kuinka heitä ei hoideta kotona vaan että ovat hoidossa. Joten mietin vähän, olisiko sillä ollut mitään osuutta asiaan. Poikani oli hoidossa, ennen kuin jäin äitiyslomalle. Hain hänet kotiin 14.30, yleensä ekana äitinä. Muistan aina niiltä ajoilta, että muut lapset kerääntyivät ympärillemme kertomaan, että heidätkin tullaan hakemaan pian. Kai minulta on siitä jäänyt vähän sellainen kuva, että lapset mieluiten kuitenkin olisivat äitinsä kanssa. Millä en siis tarkoita mitenkään, että päivähoito olisi jotenkin huono ratkaisu!!

Tuli vielä sekin mieleeni, että jos poikasi on pitkä niin toiset pojat ehkä ajattelivat että olisi saman ikänen heidän kanssaan ja omituisen lapsellinen. En siis todellakaan tarkota pahalla, oma poikani on tosi pitkä ja aina ollut ikäistään vuosia vanhemman näkönen, ja siitä on siis ollut harmia monessa tilanteessa. Lapset ja aikuiset luulevat häntä paljon vanhemmaksi ja ihmettelevät, miksi hän on niin lapsellinen. Nyt on siis 4v3kk ja paljon pidempi kun vuotta vanhemmat kaverinsa.



Ja minusta myös olisi outoa, että olisivat sinänsä kateellisia, että pojalla on äiti mukana. Luulen, että jos näillä lapsilla on esim pikkusisaruksia niin saattavat jotenkin yhdessä puhua että lapsesi on vauva kun on vielä kotona, eikä pph:lla kuten he. Nyt yritän vaan saada selville mitä näiden isompien päässä siis liikkuu, enkä ollenkaan ota kantaa mikä ratkaisu on kenenkin kohdalla paras.



Mä olen tarhassa tehnyt niin, että kun poikaani on " syrjitty" kun olen ollut paikalla, esim että jotkut sanoo, että " Mika" ei saa tulla tänne huoneeseen meidän kanssa, niin sanon, että joo, kyllä hän saa. Ja sitten jos toinen inttää ettei saa, nin sanon, että kaikki saa tulla ja leikkiä. Ja sanon, että tiedätkö nyt " mikalle" tulee paha mieli, jos ei pääse mukaan ja että miltä sinusta tuntuisi että et pääsisi mukaan. Ihan ystävällisesti sanon, sillä kyse on kuitenkin vielä pienistä ihmisen aluista, joilla on paljon opittavaa elämässä. Mä puhun aika suoraan lapsille, mutta niin että arvostan heitä kuitenkin, juttelen niitä näitä ja sitten olen huomannut, että alkavat pitää minusta ja ottavat lapsenikin mukaan.



Eli reippaasti vaan näiden isompien poikien luo, sinä voit auttaa poikaasi pääsemään mukaan porukkaan.

Mietin vähän itsekin tuota ikä/kokoasiaa. Poikani on tosiaan iso, usein vanhemmat ihmiset luulevat ainakin vuotta vanhemmaksi. Taidan kyllä tehdä niin, että esittelen pojat toisilleen ja kerron myös poikani iän.



Poikani hoitopaikassa oli yksi selkeästi vanhempi lapsi, ja hän vähän siellä pyrki kukkoilemaan. Hoitajat itse jopa ehdottivat hänen siirtämistä päiväkotiin (hoitopaikka oli siis ryhmäperhepäiväkoti). Muistaisin, että nämäkin pojat ovat oman hoitajansa " isoja lapsi" , hoitajalla taitaa olla pari selkeästi pienempää hoidettavaa heidän lisäkseen. Ehkä pojat voivat olla vähän tottuneita ohjailemaan näitä pienempiä, kuka tietää. Mutta uskoisin kyllä, että juuri tuo tutustuminen voisi olla hyvä avain.