Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten ihminen voi olla näin rakastunut!

Vierailija
16.11.2007 |

Onnen tunne pakahduttaa sydämen. Olen 38 v ja toivottomasti rakastunut.

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
17.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elin siis 2,5 vuotta yksin. Joitakin pieniä säätöjä oli pari kappaletta, mutta ne ei iskeneet. Toinen haki vaan seksiseuraa ja toinen olisi halunnut toisilla treffeillä naimisiin, joten molemmat saivat jäädä. Juuri kun olin tottunut elämään yksin ja ajatellut, etten tarvitse tähän miestä, vaan pärjään omilleni, tämä herra asteli elämääni ja laittoi taas hyvin järjestyksessä olleen elämäni uuteen uskoon.



Tämä nykyinen löytyi ihan sattumalta kapakasta, ollaan tuttuja vuosien takaa. Mulle ei kolahtanut yhtään koko tyyppi, vaan yritin vältellä häntä parhaani mukaan. Hän oli sinnikäs, soitteli ja pyysi mökilleen jne. Sitten yhtenä kertana ajattelin, etten menetä mitään, vaikka lähtisinkin hänen kanssaan mökille. Olin pitänyt tätä miestä huumorintajuttomana, vähän tylsänä tyyppinä. Siellä mökillä mun silmät aukesivat. Meillä oli tosi hauska mökkireissu. Hävettää vieläkin, että ajattelin hänestä niin.



Siitä mökkireissusta tuo juttu pikkuhiljaa lähti liikkeelle ja nyt olen huomannut, että tuo mies on mitä kultaisin ja ennenkaikkea suoraselkäisin mies, mitä olen tavannut. Meillä on samanlainen huumorintaju ja samanlaiset elämänarvot. Molemmat kaipaamme välillä yksinolemista. Meillä molemmilla on lapsia, ja ymmärrämme, että kumppanillemme lapset ovat kuitenkin etusijalla. Lapset ovat tutustuneet toisiinsa ja tulevat ihan hyvin juttuun keskenään. Samoin mies tulee juttuun mun lasten kanssa ja mulla synkkaa hyvin mieheni lapsen kanssa. Kaikki tuntuu menevän " liian hyvin" . Suunnilleen joka toinen päivä uskoo tämän suhteen jatkuvan, joka toinen päivä taas pelkää, että jos tää kuitekin loppuu. Vaikka en usko, että tää loppuu, koska molemmat kuitenkin tykkäävät toisesta tosi paljon. Mä uskallan jo alkaa sanomaan, että olen rakastunut! Vielä kun voisi viettää enemmän aikaa yhdessä. Ehkä jonakin päivänä vielä niin käy.



Kiitos onnittelusta kaikille. Mä olen oikeesti niin onnellinen, että jokainen hetki, jonka joudun olemaan erossa tuosta miehestä, raastaa mun sydäntäni, mä haluaisin olla halailemassa ja koskettelemassa häntä ja kertomassa miten paljon hän mulle merkitsee.

Vierailija
2/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos onnellisesti, niin nauti siitä :)



terveisin kateudesta vihreä yksinhuoltaja :)



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

2,5 vuotta elelin yksin ja sitten se onni löytyi lähempää kuin uskoinkaan

Vierailija
4/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkin luulin löytäneeni vihdoin ja viimein rakkauden, mutta taisinpa erehtyä. Ei siinä, mies on kovin ihastunut ja meillä on mukavaa yhdessä. Mutta aikataulut eivät sovi ikinä yhteen ja muutenkin koko juttu menee niin vaikeaksi että tää saa mut lähinnä raivoihini eikä rakastumaan.



Parempaa tuuria sulle.

Vierailija
5/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

enää en tiedä onko se lohdullista vai masentavaa kuulla, että jotkut löytävät pitemmän yksinolon jälkeen rakkauden ja kumppanin. Mulla on takana jo 4 vuotta yksinäisyyttä, eikä merkkiäkään muusta. Toivon olen jo menettänyt ja valmistaudun elämään yksin loppuelämäni.

Mutta hienoa, että kaikkien ei tarvitse jakaa minun kohtaloani :). Nauti onnestasi,

terv. se kateudesta vihreä kakkonen ;)

Vierailija:


2,5 vuotta elelin yksin ja sitten se onni löytyi lähempää kuin uskoinkaan

Vierailija
6/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Mulla on ihan kivaa yksin nyt kun oon tähän tottunut. Ei kukaan kysele mihin meen ja mitä teen. Elämä on ihanaa.

enää en tiedä onko se lohdullista vai masentavaa kuulla, että jotkut löytävät pitemmän yksinolon jälkeen rakkauden ja kumppanin. Mulla on takana jo 4 vuotta yksinäisyyttä, eikä merkkiäkään muusta. Toivon olen jo menettänyt ja valmistaudun elämään yksin loppuelämäni.

Mutta hienoa, että kaikkien ei tarvitse jakaa minun kohtaloani :). Nauti onnestasi,

terv. se kateudesta vihreä kakkonen ;)

Vierailija:


2,5 vuotta elelin yksin ja sitten se onni löytyi lähempää kuin uskoinkaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olin - lapseni isän häippäistyä takavasemmalle jo raskausaikana - 4 vuotta täysin yksin. Jälkeenpäin ajatellen olen tajunnut, etten muutamaan ekaan vuoteen olisi edes ollut henkisesti valmis suhteeseen...Jonkinlaista säätöä ja lyhyitä tapailuja ehti olla, mutta ei siis mitään muutamaa treffiä pidemmälle kehittyvää. Ja sitten, juuri kun aloin saada itseni ja elämäni muutenkin järjestykseen, ja viihtyä ihan yksinäänkin, yllättäen rakastuinkin tulisemminkin kuin koskaan aiemmin. Lapseni oli silloin vajaa neljävuotias. Myöhemmin olen tajunnut, että ehkä minun kohdallani se vaatikin juuri sen; kun olin täysin tyytyväinen omillanikin, enkä häpeillyt perhemuotoamme, jossa ei isää ollut, olin vasta tarpeeksi itsenäinen olemaan taas henkisesti " riippuvainen" toisesta, hyvässä mielessä siis.



Nyt olemme olleet yhdessä neljä vuotta, lapsi on pieni koululainen ja arki on loistavaa! Yhteinen koti löytyy, kihlat ja me olemme ihan oikea perhe. Mies rakastaa lasta kuin omaansa...Ja tiedättekö mitä, vieläkin olemme ihan hupsuina toisiimme. Joka päivä on niiiiin ihana käpertyä toisen kainaloon illalla, joka aamu herätä toisen käsivarsilta. Kaikista ristiriidoista on selvitty puhumalla ja suhteemme arki on hiotunut oikein toimivaksi. Ja siihen arkeen mahtuu paljon romantiikkaa ja erotiikkaa.



En olisi ikinä uskonut, että ihmissuhde voi olla näin hyvä ja rakastuminen näin kokonaisvaltaista. Enkä tosiaan kuvitellut tällaista onnellista perhettä minun ja lapseni ympärille (vaikka siis toki onnellinen perhe olimme ihan kahdestaankin). Sinullekin kakkonen ihan vaan tiedoksi, et sinä siihen tarviste kuin YHDEN miehen, yhden rakastumisen, yhden kauniin päivän, jolloin kaikki muuttuu. Ja se tapahtuu yleensä kun vähiten sitä odotat!



Ihmissuhteet voivat toimia, ihmiset rakastuvat ja rakastavat sitten toisiaan. Ihmiset voivat luottaa toisiinsa ja olla onnellisia perhearjessa. Minä tiedän tämän omasta kokemuksesta, ja olen tosi onnellinen kaikkien puolesta, jotka sen myös saavat huomata...



Nauti sinä ap tuoreesta suhteestasi täysin rinnoin! Ja kateellinen kakkonen ja kaikki muut yksinäiset; älä koskaan sano " ei koskaan" . Elämällä on tapana yllättää!

Vierailija
8/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja todella nautin yksinäisyydestä ja itsenäisyydestä. Mutta sitten yksinäiset illat, kumppanin kaipuu jne. yllättivät ihan puskasta. Jossain määrin toivon edelleen kohtaavani sen suuren rakkauden, mutta toisaalta olen nyt alkanut ajattelemaan elämäni kuluvan eteenpäin tällälailla: hitaasti ja yksin.

terv. kateudesta vihereä kakkonen

Vierailija:

Mulla on ihan kivaa yksin nyt kun oon tähän tottunut. Ei kukaan kysele mihin meen ja mitä teen. Elämä on ihanaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki rakkaus omiin lapsiin saa aika avaruudellisia muotoja.

Vierailija
10/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kateudesta vihreä kakkonen tietää hyvin, että rakastumiseen ei tarvita kuin yksi mies mutta jonkin verran aikaa. Tiedän myös sen, että elämä yllättää: monia yllätyksiä makan varrelle onkin osunut. Mutta enää en usko että elämä yllättäisi minut rakkaudella, tai ainakaan onnellisella rakkaudella. Liian moni mies on sanonut, että lapseni ovat este, samoin se etten halua enää lisää lapsia (ikää minulla 31, suurin osa suunnilleen ikäisistäni miehistä haluaisi omia / lisää lapsia). Liian monet surut olen käynyt läpi. Minulla olisi iso heinäsuopa ja pienenpieni neula edessäni. Mahdollisuudet ovat niin olemattomat että taidan jättää heinäsuovan koluamisen väliin.

Vaikka itse olen luopunut toivosta (ja vähän surullinen), olen kyllä vilpittömästi iloinen kaikkien niiden puolesta, jotka rakkauden ja onnen löytävät. Minun onneni rakentuu ehkä urasta, ystävistä, harrastukistani ja lapsistani. Vihreä kateus on katkeransuloista, vilpitöntä iloa toisten puolesta ja (pientä) haikeutta siitä, että omalle kohdalleni ei rakkautta ole osunut.

terveisin " kateudesta vihreä" kakkonen :)

Vierailija:


Itse olin - lapseni isän häippäistyä takavasemmalle jo raskausaikana - 4 vuotta täysin yksin. Jälkeenpäin ajatellen olen tajunnut, etten muutamaan ekaan vuoteen olisi edes ollut henkisesti valmis suhteeseen...Jonkinlaista säätöä ja lyhyitä tapailuja ehti olla, mutta ei siis mitään muutamaa treffiä pidemmälle kehittyvää. Ja sitten, juuri kun aloin saada itseni ja elämäni muutenkin järjestykseen, ja viihtyä ihan yksinäänkin, yllättäen rakastuinkin tulisemminkin kuin koskaan aiemmin. Lapseni oli silloin vajaa neljävuotias. Myöhemmin olen tajunnut, että ehkä minun kohdallani se vaatikin juuri sen; kun olin täysin tyytyväinen omillanikin, enkä häpeillyt perhemuotoamme, jossa ei isää ollut, olin vasta tarpeeksi itsenäinen olemaan taas henkisesti " riippuvainen" toisesta, hyvässä mielessä siis.

Nyt olemme olleet yhdessä neljä vuotta, lapsi on pieni koululainen ja arki on loistavaa! Yhteinen koti löytyy, kihlat ja me olemme ihan oikea perhe. Mies rakastaa lasta kuin omaansa...Ja tiedättekö mitä, vieläkin olemme ihan hupsuina toisiimme. Joka päivä on niiiiin ihana käpertyä toisen kainaloon illalla, joka aamu herätä toisen käsivarsilta. Kaikista ristiriidoista on selvitty puhumalla ja suhteemme arki on hiotunut oikein toimivaksi. Ja siihen arkeen mahtuu paljon romantiikkaa ja erotiikkaa.

En olisi ikinä uskonut, että ihmissuhde voi olla näin hyvä ja rakastuminen näin kokonaisvaltaista. Enkä tosiaan kuvitellut tällaista onnellista perhettä minun ja lapseni ympärille (vaikka siis toki onnellinen perhe olimme ihan kahdestaankin). Sinullekin kakkonen ihan vaan tiedoksi, et sinä siihen tarviste kuin YHDEN miehen, yhden rakastumisen, yhden kauniin päivän, jolloin kaikki muuttuu. Ja se tapahtuu yleensä kun vähiten sitä odotat!

Ihmissuhteet voivat toimia, ihmiset rakastuvat ja rakastavat sitten toisiaan. Ihmiset voivat luottaa toisiinsa ja olla onnellisia perhearjessa. Minä tiedän tämän omasta kokemuksesta, ja olen tosi onnellinen kaikkien puolesta, jotka sen myös saavat huomata...

Nauti sinä ap tuoreesta suhteestasi täysin rinnoin! Ja kateellinen kakkonen ja kaikki muut yksinäiset; älä koskaan sano " ei koskaan" . Elämällä on tapana yllättää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tarkoitettu elämään miehen kanssa. Puolivuotta eron jälkeen oli todella paha kumppanin kaipuu tuntui että yksin on niin paha olla. Nyt tähän on tottunut ja kun lapsetkaan ole enää niin pieniä voi mennä aika vapaasti.



Joten mä käyn konserteissa, baareissa, elokuvissa, olen kotona, lenkkeilen yms. ystävien kanssa.







Vierailija
12/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

[size=6][color=red]♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tapasin tämän miehen kaksi vuotta sitten. Se ei ollut " rakkautta ensisilmäyksellä" kuten minulla monesti on ollut (tarkoittaa sitä, että nopea syttyminen ja samoin innostuksen sammuminen). Tämän miehen kanssa tuntuu päivä päivältä paremmalta, suhde syvenee ja tunnen voimakasta kiintymystä ja mielihyvää hänen seurassaan. Haluan tehdä hänellä hyviä asioita (hieroa niskoja yms.) Nukkuminenkin siinä kainalossa on jotain niin rauhoittavaa. Olisiko rakkaus lopultakin astunut minunkin elämääni..?

Vierailija
14/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Latasin kaikki toiveet ja unelmat yhden ihan tavallisen Niemisen niskaan. Se yritti kaikkensa olla unelmieni arvoinen, kunnes huomasin sen olevan ihan tavallinen talliainen. Petyin niin raskaasti, että erosimme pian.



Ystäväni on aivan rakastunut mieheen, joka on onneton pikku-hiirulainen. Odotan, että pian niille käy samalla tavalla. He ovat jo naimisissa, lapsi tuloillaan ja talo katsottuna. Tossumpaa pikku myyrää ei löydä helpolla. Mä en yhtään näe mitä kaverini näkee moisessa vinkujassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsekin törmäsin useampaan mieheen, jolle nämä kaksi asiaa, jo olemassa oleva lapsi ja se, ettei lapsia välttämättä halua lisää, olivat liian ristiriitainen ongelma. Ja siis ihan fiksuja ja kivoja miehiä he olivat, eihän heitä siitä voi syyttää, jos tämä on ongelma. Löysin kuitenkin sen yhden miehen - ihan sattumalta, ja jo ajatellessani kuten te, että olemme sitten tällainen kahden ihmisen perheyksikkö lopullisesti - jolle asiat eivät olleet ongelmallisia. Mies rakastui minun lisäkseni lapseeni, ja halusi perheeseen kanssamme. Hän ei kuitenkaan itsekään haaveile isosta perheestä (olemme molemmat yksilapsisessa perheessä kasvaneita) eikä välttämättä olisi koskaan ajatellut perustavansa perhettä " oma-aloitteisesti" . Nyt on hyvä näin...



Ja baareissa, konserteissa ja ystävien kanssa ties missä käyn kyllä edelleen. Paljon vapaammin nyt, kun on toinen aikuinen taloudessa, joka voi jäädä lapsen kanssa kotosalle. Ei se parisuhde tarkoita muun elämän hylkäämistä. Päin vastoin, kun luottamus on kohdallaan, voidaan touhuta niin yhdessä kuin erikseenkin.



En itse väheksy sinkkuutta, se voi olla täysipainoinen ja rikas elämänmuoto siinä missä parisuhdekin. Itse asiassa useat parisuhteet ovat minun näkemykseni mukaan niin ikäviä (epäluottamusta, jäkätystä, toisen halventamista, nukkavierua arkea), että en ymmrrä, miksi niin monelle se parisuhde on jokin perusmuoto olla, kun varmasti moni olisi omillaan paljon onnellisempi tai tasapainoisempi. SILLOIN kuitenkin kun parisuhde antaa enemmän kuin ottaa se on ihana ja onnellinen tapa elää.



Ei ole mikään pakko koluta kaikkia heinäsuopia miehen toivossa, mutta haloo, sinäkin kakkonen olet vasta kolmekymppinen, ET VOI SANOA, ettei seuraavan 30-50 vuoden aikana vastaasi kävelisi miestä, jolle elämänmuotosi ja valintasi sopivat, joka rakastuu sinuun ja johon sinä rakastut. Sinulla on aikuisikää takana vasta n. 10 vuotta, edessä ehkä 50 vuotta; aika varhaista lyödä lukkoon päätöksiä elämänmuodostaan ilman miestä.

Ja se yksi sopiva voi kävellä vastaan ihan yhtä hyvin tänään, ensi viikolla, ensi vuonna, kymmenen vuoden tai kahdenkymmenen vuoden päästä...



8

Vierailija
16/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulin jo tottuneeni/hyväksyneeni tilanteemme mutta en olekaan. Kaipa sitä ihminen luotu kaipaamaan rakkautta ja läheisyyttä. Tämä rakkaudettomuus kumpuaa lähinnä minun puoleltani. Mies on alistunut tilanteeseen ja varmasti häslää omiaan muualla. Mutta ei se minua haittaa.



Me olemme perheenä erittäin toimiva tiimi. Emme riitele juuri koskaan ja puuhaamme paljon lasten kanssa. Myös halimme ja istumme lähekkäin niin, että lapset saavat kyllä jotain mallia parisuhteesta. Mutta kun menemme iltaisin nukkumaan, niin menemme todellakin NUKKUMAAN. Seksi ei kiinnosta yhtään, ei ole kiinnostanut pitkään aikaan ja se onkin se tekijä, joka pikkuhiljaa on nakertanut myös rakkauden tunnetta. Siis intohimoisen rakkauden tunnetta. Kumppanuutta ja siihen liittyvää rakkautta kyllä löytyy mutta haluaisin kokea vielä sitä intohimoakin.



Ja juu, olen yrittänyt ns. väkisin piristää seksielämäämme mutta tuloksetta. Olen jo kerran elänyt tämän edellisen suhteen kanssa. Erosimme ystävinä, siskona ja veljenä. Nyt en aio erota, lasten takia!

Vierailija
17/17 |
16.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me erosimme exäni kanssa 3v ja 4 kk sitten ja yksin olen aina vaan. Pari säätöä on ollut, mutta ei sen kummempaa. En sitten kai ole ollut valmis suhteeseen, kun olen antanut näiden miesten valua käsistäni ennen kun mitään isompaa edes tapahtui. Silti kumpikin oli oiken ok tyyppejä...



Itse olen siinä vaiheessa, että olen hyväksynyt yksinäisyyden. Ainoa surun aihe on, että poikani kaipaa miehen mallia. Saa sitä toki isän luona, mutta miehen kaipuu on paljon suurempi kuin joka toinen vkl.



Viikonloppuna olen lähdössä baariin- pitämään hauskaa kaverini kanssa jota en ole nähnyt pitkään aikaan :). Sen sijaan, että ennen ajattelin, että nyt varmaan tapaan jonkun, lähden dokaamaan kaverin kanssa.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan viisi viisi