Lue keskustelun säännöt.
Missä ovat ne kotiäidit, jotka eivät käy leikkipuistoissa?
15.11.2007 |
Ehkä vähän tyhmästi aseteltu kysymys mutta lukekaapa etiäpäin :) Tiedän että Suomessa on varmasti paljon kotiäitejä, joilla 1-3 vuotiaita lapsia jotka ovat täysin kotihoidossa, ei siis mitään ulkopuolisia virikkeitä (päiväkoti, kerhotoiminta jne) mutta eivät silti käy päivittäin leikkipuistossa. Ymmärrän että jotkut asuvat niin syrjässä että ei viitsi ajaa joka aamu puistoon kymmenien kilometrien päähän mutta varmasti moni asuu ihan kaupungeissakin.
Mitä tekevät päivittäin sellaiset äidit ja lapset jotka eivät käy leikkipuistossa? Ei ole tarkoitus provosoida tai muutakaan, tahtoisin vain oikeasti tietää. :)
Kommentit (29)
Leikkipuistossa ollaan käyty joskus vuonna yks ja kaks viimeks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehtiin kotona kaikenlaista.... Ei se leikkipuisto mikään autuaaksi tekevä ole. Enemmänkin ihmettelen niitä, jotka heti jo kahdeksalta aamulla menevät jonnekin puistoon ja ovat siellä jonnekin puoleen päivään, ja sitten päiväunien ym jälkeen vielä puistoon... Eikö niillä ole muuta elämää??
me asumme maalla, jumalan selän takana. ei täällä ole mitään puistoja. meillä on todella omaakin lääniä, missä juosta. en kaipaa mitään puistoja enkä kerhoja, minulla on paljon tuttuja, joiden luona voimme kyläillä.
kävelyllä (lue kerätään keppejä, kiviä.. ja samalla koirakin saapi lenkkiä..)ja kyllä me siellä puistossakin käydään.. meillä ei ole vaki puistoa, vaan mennään aina mielen mukaan.
tosin lapset ovat kerhossa 2xviikko. Kerran viikossa hengataan toisen äiti-lapsi -trion kanssa. Joka toinen viikko käydään perhekerhossa. Lisäksi vanhemmalla lapsella on kaksi harrastusta, nuoremmalla yksi.
Puistoissa käydään kesällä ja talvisin ulkoillaan mummolassa tai lasketaan mäkeä. Metsäretkillä ulkoilutetaan koiraa. Välillä kerhoon mennään kävellen ja harrastuksiin viedään usein pyörällä. Joka päivä ei ulkoilla, jos ei ehditä tai ei huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä:
-herätään niin myöhään, että puistot useimmiten jo tyhjät kun sinne " päästäisiin" .
-nyt talvisin ulkoilua on kauppareissut ja kyläilyt mummilassa tms. joka päivän käydään jossain. Ei siis edes varsinaisesti leikitä pihalla.
-kesäisin leikittiin omalla kerrostalon pihalla, pari kertaa naapurin kanssa puistossa, jolloin siellä ei enää muita (klo 16 jälkeen), koska rytmit on sellaiset.
-En itse ole mitenkään sosiaalinen ja sen tyylinen, että rohkenisin yksin lähteä puistoon, vaan uemmiten mielummin jäädän omalle pihalle. En koe, että lapsikaan tarvitsee vielä sillä tavalla muista lapsista seuraa ja välillä näkee tuttujen lapsia. kutienkin pian menee päiväkotiin...
Vierailija:
Enemmänkin ihmettelen niitä, jotka heti jo kahdeksalta aamulla menevät jonnekin puistoon ja ovat siellä jonnekin puoleen päivään, ja sitten päiväunien ym jälkeen vielä puistoon... Eikö niillä ole muuta elämää??
Mitäs muuta elämää sitten ihmisellä sun mielestä pitäisi olla kuin aikaa omien lastensa kanssa, vaikka sitten siellä puistossa? Onko sulla joku kotiäitikriisi menossa? " Olen nainen, siis NAINEN, en vain äiti, olen oikeasti olemassa vaikka olenkin vaan kotona, olen älykäs ja minulla on oikeasti, siis ihan OI-KE-AS-TI paljon kavereita ja harrastuksia ja muutakin kuin nuo lapset." Joo joo, olet olet. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käydään puistossa toki joskus, mutta aika harvakseltaan. Yritin olla sellainen aamupäivät puistossa äiti, mutta en pystynyt. Eikä lapset ole yhtään sen tyytymättömämpiä vaikka eivät joka aamu kello yhdeksältä puistossa olekaan.
Joskus olen ollut morkkiksessa tän takia, mutta oppiipanhan lapsetkin että joka päivä on erilainen ja puuhataan jotain muuta, ei mene siis joka päivä saman kaavan mukaan (paitsi ruokailu ja nukkuma-ajat ja niihin liittyvät rutiinit).
kakkosen aikaan kun muut lapset sisällä tai sitten vasta 7-8 aikaan illalla.
t. kotiäiti jota ei " nää" puistossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puistossa useimmiten vasta iltapäivällä.
silti olla pitkään aikaan " ehditty" sinne. No viikonloppuna käytiin koko perheen voimin. Lapset kyllä tykkää keinua ja liukua, mutta varsinkin kun ei tuo vajaa 2-v vielä osaa itse sinne pyytää, niin usein ulkoilu on seitä että kun tullaan viemästä esikoista kerhoon, kävellään pikkuhiljaa kotiinpäivn ja ihmetellään maisemia. Tai jos lähdetään molempien lasten kanssa ulkoilemaan, niin puuhataan jotain omalla pihalla ja käydään pikkukävelyllä viereisessä metsikössä. Keväällä ja alkusyksystä tulee enemmän puistoiltua, nyt kylmillä ilmoilla vilukissaäiti keksii mieluumin jotain muuta aktivitettia kuin puistossa seisoskelua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Olemme sisällä
-Olemme puistossa eri aikaan kuin muut
-Käymme kävelyllä
-Olemme shoppailemassa
-Käymme uimahallissa
-Käymme kylässä leikkimässä
-Olemme matkoilla, esim. mummolassa
-Olemme omalla pihalla
-jne.
yritin myös tuota " normaalia" kotiäitirutiinia että aamuyhdeksältä puistoon, mutta sitten kun annoin itselleni luvan relata ja toimia oman aikataulun mukaan, niin tämä kotonaolo muuttui paljon rennommaksi ja olen paljon paremmalla tuulella! Muutenkin tehdään samoja juttuja kuin tekin. Meillä ollaan aamu-unisia, siksi semmoinen aamun " pakkopuistoilu" oli myös vähän rassaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä edes siinä kerrostalon pihan leikkipaikalla, jossa asuimme. En myöskään koskaan ole käynyt perhe/äiti-lapsikerhoissa tai -kahviloissa. Minulle ei samanikäiset lapset riitä yhdistäväksi tekijäksi ystävyyssuhteeseen tai edes satunnaiseen turisemiseen hiekkalaatikon reunalle.
Silti me ulkoilimme päivittäin useita tunteja, yleensä jonkun kaverin pihassa tai sitten mittailimme metsäpolkuja tai katuja.
Meillä ei valitettavasti vaan olla aamu-unisia :)
Mutta oikeasti, niiden kuukausien aikana jolloin olimme lähes joka ap puistossa olis tosi suorittajafiiliksellä ja heti aamulla ajattelin, että voi hitto, taas sinne puistoon ;)
Nyt on puistossakin kiva käydä kun se ei ole pakkokauraa!
vaikka noita olisi ihan vieressä. Sen verran on kavereita ympäri kaupunkia että treffaillaan niitä ja muutenkin hoidellaan asioita. Mua helpotti oivallus et puistoja on ollut vain joku 30 vuotta.
Ei ennen vanhaan oletettu että kaikkien äitien pitäisi roikkua puistossa jauhamassa paskaa melko mitöttömältä tuntuvien vertaisäitien kanssa.
Nautin lapseni kanssa omien ystävien hyvästä seurasta ja ulkoilemme suurelta osin muuten kuin puistossa.
Myönnän että olen kyylä mutta uteliaisuudesta olen seurannut näiden kerrostalojen muiden kotiäitien liikkeitä. Täällä on noin 10 muutakin perhettä joissa äiti on kotiäitinä. Suurin osa liikkuu kotoa päivisin vain kauppaan, muskariin, viemään lasta kerhoon tai hakemaan kerhosta.
Mutta näinhän se on muissakin maissa. Harvassa maassa on koskaan ollut sellaista ulkoilukulttuuria lapsilla kuin Suomessa.
Me ulkoillaan paljon. Käydään läheisessä leikkipuistossa ja ulkoillaan kerrostalomme pihalla joka on todella hyvä: on keinuja erilaisia, pari liukumäkeä, kiipeilyteline, leikkimökki, köysirata...
Etenkin syksyisin, talvisin ja kesäisin näkyy vain todella vähän lapsia ulkona. Kesäisinkin suurin osa kotiäideistä ulkoilee lastenleikki mielessä ulkona kovin vähän, silloin kyllä sitten liikkuvat kävelyllä, jätskillä jne lasten kanssa mutta eivät leikkipuistomeiningissä.
Näin syksyisin, talvisin, keväisin, olen huomannut että moni äiti lapsineen on todellakin 24h tai pikemminkin 48h tai 76h putkeen omassa kodissaan, sisällä.
Ja tämä on totuus. Turha väittää että ne äidit joita leikkipuistoissa eivät ole, olisivat muka metsäretkillä tms.
puistossa kykkimistä. Me siis kyläilimme lähes joka päivä, kävimme kaupungilla kavereiden kanssa, lasten teattereissa, muskarissa, kirjastossa, ravintolassa syömässä, kahvilla jne... Tämän lisäksi meidän pihalla oli noin 10 taaperoa, keiden kanssa lapsi sitten leikki ulkoleikkejä.
Lisäksi minua jotenkin ällöttää viedä lapseni aidattuun puistoon nököttämään, muka ulkoilemaan, ihan kuin koiria koirapuistoon. Mielummin olemme omalla pihalla, kuljemme metsässä yms.
Ajattele, että suurin osa suomalaisista on viettänyt lapsuutensa aikana, jolloin ei ollut leikkipuistoja.