Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko keski-ikäinen anoreksiaa sairastava joutua/päästä osastohoitoon?
29.06.2026 |
Jos keski-ikäinen erittäin alipainoinen menee muista syistä lääkäriin ja lääkäri huomauttaa alipainosta ja keskustelussa käy ilmi että kyseessä aikuisen anoreksia niin mitä siitä seuraa jos mitään? Muuten, pääsevätkö edes nuoret anoreksiaa sairastavat nykyään osastohoitoon?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tilaa hoitaa jo kotona? Ettei tule ongelmaa elimistöön että kuolee tai joudu osastolle?
No sehän olisi kaikkein parasta jos anoreksiaa sairastava vain rupeaisi kotona huolehtimaan itsestään ja syömään yms. mutta ei taida olla kovin realistista. Kysymykseni on muuten täysin teoreettinen. Itselläni ei ole anoreksiaa eikä kellään tutullani. Katsoin aihetta käsittelevän dokkarin ja rupesin miettimään miten tämä asia aikuisten kohdalla menee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei kait ole syömishäiriösairaaloita vaan joutuu sen elimen osastolle sairaalaan joka on pettämässä ensin, esim. sydämeen voi tulla pahoja rytmihäiriöitä vakavasti alipainoisena. Siinä ei ole iällä väliä onko anoreksikko nuori vai keski-ikäinen.
Jos meinaat jotakin syömishäiriöklinikkaa, jossa ruokailujasi vahditaan kuin lapsella, niin ei todellakaan; keski-ikäinen sh-potilas on sen verran menetetty tapaus, hyvä jos nuoret edes saavat hoitoa. Ja en siis mitenkään vähättele; olen itse syömishäiriöinen viisikymppinen. Sen verran kuitenkin tajuan, että tässä iässä peli on jo menetetty, eikä minuun mikään osastohoito tehoaisi - ei tehonnut vuosikymmnen psykoterapiakaan. Ei sen puoleen, en minä näiden vuosikymmenien jälkeen enää minnekään osastolle lähtisikään. Joka jumalan kerta käydessäni ihan muissa asioissa lääkärissä, saan kuulla epätasapainossa olevasta syömishäiriöstäni ja rankasta laihuudestani. Totean että olen tieni valinnut, ja että me kuollaan kaikki - ihan jokainen - johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei kait ole syömishäiriösairaaloita vaan joutuu sen elimen osastolle sairaalaan joka on pettämässä ensin, esim. sydämeen voi tulla pahoja rytmihäiriöitä vakavasti alipainoisena. Siinä ei ole iällä väliä onko anoreksikko nuori vai keski-ikäinen.
Rytmihäiriöitä voi olla myös ilman anoreksiaa keski-ikäisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei kait ole syömishäiriösairaaloita vaan joutuu sen elimen osastolle sairaalaan joka on pettämässä ensin, esim. sydämeen voi tulla pahoja rytmihäiriöitä vakavasti alipainoisena. Siinä ei ole iällä väliä onko anoreksikko nuori vai keski-ikäinen.
Rytmihäiriöitä voi olla myös ilman anoreksiaa keski-ikäisillä.
Joo mutta ap puhui anoreksiasta joka on sh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaat jotakin syömishäiriöklinikkaa, jossa ruokailujasi vahditaan kuin lapsella, niin ei todellakaan; keski-ikäinen sh-potilas on sen verran menetetty tapaus, hyvä jos nuoret edes saavat hoitoa. Ja en siis mitenkään vähättele; olen itse syömishäiriöinen viisikymppinen. Sen verran kuitenkin tajuan, että tässä iässä peli on jo menetetty, eikä minuun mikään osastohoito tehoaisi - ei tehonnut vuosikymmnen psykoterapiakaan. Ei sen puoleen, en minä näiden vuosikymmenien jälkeen enää minnekään osastolle lähtisikään. Joka jumalan kerta käydessäni ihan muissa asioissa lääkärissä, saan kuulla epätasapainossa olevasta syömishäiriöstäni ja rankasta laihuudestani. Totean että olen tieni valinnut, ja että me kuollaan kaikki - ihan jokainen - johonkin.
Oishan se erikoinen kokemus olla viiskymppisenä teinien kanssa vahdittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaat jotakin syömishäiriöklinikkaa, jossa ruokailujasi vahditaan kuin lapsella, niin ei todellakaan; keski-ikäinen sh-potilas on sen verran menetetty tapaus, hyvä jos nuoret edes saavat hoitoa. Ja en siis mitenkään vähättele; olen itse syömishäiriöinen viisikymppinen. Sen verran kuitenkin tajuan, että tässä iässä peli on jo menetetty, eikä minuun mikään osastohoito tehoaisi - ei tehonnut vuosikymmnen psykoterapiakaan. Ei sen puoleen, en minä näiden vuosikymmenien jälkeen enää minnekään osastolle lähtisikään. Joka jumalan kerta käydessäni ihan muissa asioissa lääkärissä, saan kuulla epätasapainossa olevasta syömishäiriöstäni ja rankasta laihuudestani. Totean että olen tieni valinnut, ja että me kuollaan kaikki - ihan jokainen - johonkin.
Oishan se erikoinen kokemus olla viiskymppisenä teinien kanssa vahdittavana.
Nuoret hoidetaan omissa yksiköissään.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko tilaa hoitaa jo kotona? Ettei tule ongelmaa elimistöön että kuolee tai joudu osastolle?