Millaisia teidän 6-v on?
Hei,
Itselläni on 6-v tuplat, joilla ehkä kk päivät jatkunut tätä pikku-murkku-vaihetta...mikään ei toimi kunnolla.
Aamu alkaa sillä, kun poika äreänä alkaa vastustelemaan aamupesuille menosta. Seuraavaksi vaatteet ovat väärät. Sitten voi ottaa vielä matsia siskon kanssa. Iltaisin ei saa unen päästä kiinni. Työntää minua luotaan pois. Toisaalta on kuin pikku-vauva, tulee sanomaan " xxx tahtoo maitoa" vauvaäänellä :(. Kun suuttuu saattaa paiskoa tavaroita ja käydä päälle. Kyseenalaistaa minua, olen tyhmä :). Kun ei saa pelata pleikkaa uhkaa, " etten olen sitten enää sinun lapsi" .
Tyttö on eroahdistusvaiheessa. En pääse edes suihkuun, ilman, että jää kytikselle :). Kun tulemme töistä, ennen reipas tyttö joka lähti leikkimään, tulee nyt kannoilla keittiöön, ei voi tehdä mitään yksin.
Miten tästä selviää tervejärkisenä?
Tänäkin aamuna päätin, etten lähde pojan kiukkuun mukaan. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun taas huomasin huutavani pää punaisena :( ja pelihän on siinä kohdassa sitten menetetty :((((. Kun menimme päiväkodille, niin portilta lähtivät juoksukilpailuun. Tyttö hävisi ja itkuhan siitä seurasi.
Koko päivän ollut töissä paha mieli huutamisesta.
Olen yh ja onneksi lapset menevät isälleen vkl, että saan edes hetken keräillä itseäni.
Millaista teillä on?
Kommentit (7)
Koko eskariryhmässä kuulemma kova valitus koko ajan päällä, kuulemma pahenee aina vielä joulun jälkeen. Vanhemmille mäkätetään koko ajan vastaan, ei uskota, totella. Kaikesta pitää tosiaan valittaa, pikkusiskon kaikkia sanomisia ja tekemisiä ojennetaan, aliarvostetaan, korjataan. Mielialat vaihtelevat rajusti, välillä kaipaavat kovastikin syliä eskarissa ja kotona. Todella raivostuttavaa, en saa mitään otetta tyyppiin...
Ja kanssa roikkuu mussa kiinni koko ajan. Haluaa nukkua vieressä ja jos menen vessaankin huutaa et äiti missä olet? tule jo! Välillä yrittää isotella. Että aika normaalilta kuulostaa ;)
Mutta miten IHMEESSÄ sitä jaksaa itse tämän myllyn läpi painaa. Sitä en tajua. Pinna niin tiukalla.
Kohta haen lapset kotiin. Voin jo kuvitella poikani happaman ilmeen auton takapenkillä :( ja tytön, joka on iilimadon tavoin iholla. AUTS.
Ja meidän 6,5v tyttö murisee, murahtelee koko ajan ja tosiaan kulmat kurtussa, silmät sirrillään ja tosi vihaisesti katsoo. Ja toisaalta kun olivat olleet kouluun tutustumassa, niin kävelymatkalla sinne oli yhtäkkiä tullut itku, kun äitiä niin ikävä?! Ihan mystistä. Ja tietysti on opettanut samat ilmeet ja murinat 4v pikkusiskollekin, hienoa.
Meillä kaikkea tätä,mitä oli muillakin,ihan tuuliviiri,koskaan ei tiedä milloin suuttuu tai ilahtuu;DD
Olen aivan ihmeissäni näiden kanssa taas.
On minua varoiteltu tästä iästä, mutta että tämmöistä se sitten on...