siis mitä tämä kohkaaminen holdingista on?!
Holding eli sylihoitohan on perheneuvoloidenkin suosittelema tapa rauhoittaa lapsi, joka on raivonpuuskan tultua menettänyt itsekontrollinsa. Tarkoitus ei ole satuttaa tai vihan vimmoissa pidellä kiinni, vaan olla rauhallinen ja myötäelävä aikuinen, jonka syliin lapsi saa raivon laannuttua turvallisesti jäädä lepäämään. Tottakai lapset huutavat siinä tilanteessa ja panevat vastaan joka tavalla, mutta jos sen jaksaa viedä loppuun asti, on tulos todella myönteinen. Ainakin meillä nelivuotias rauhoittuu ja on kuin eri poika holdingin jälkeen. Harvoin sitä meillä tarvitaan, mutta väkivallasta se on seurauksena aina.
Kommentit (29)
Vierailija:
Suurimmassa osassa paikoista, joissa lapsia ryhmässä hoidetaan on aikuinenn todellakin yksin ryhmän kanssa. Esimerkiksi yksi tulee kuuden vuoroon ja vain yksi on viiteen.
t:10
Jos yksi tulee kuuteen, niin eihän kuudesta seitsemään koko lapsiryhmä ole paikalla....
Ja iltapäivällä ollaan jo ulkona, sielläkin yleensä myös muiden ryhmien aikuisia.
" holdingista" vaan tavallisesta lapsen kiinnipitämisestä. Mutta jotain alle kouluikäsiä ei vaan voi muulla tavoin rauhoittaa, ellei käytössä ole pyöreää pehmustettua huonetta. Semmosessakin tollanen raivopää lapsi saattais onnistua vahingoittamaan itseään sen raivonsa vallassa.
Ei kai kukaan mitään kiinnipitämistä viittis käyttääkään lapseen, jonka voi antaa rauhottua itsekseen. Paljon rasittavampaahan se sille aikuiselle on kykkiä siinä lasta pitämässä. Eli tuskin kukaan laiskuuttaa tai turhaan tota käyttää. Vaan siinä tapauksessa, että muita konsteja on koetettu ja nähty, että paikat on päreinä.
Ja mun tuntemista raivopäistä suurin osa on iän myötä rauhoittunut ihan " normaaleiksi" . Ovat sydämellisiä, tempperamentikkaita tyyppejä, joilla lähtee myöhemminkin helposti nollasta sataa, mutta osaavat hillitä sitä raivonilmasuaan.
Vierailija:
Suurimmassa osassa paikoista, joissa lapsia ryhmässä hoidetaan on aikuinenn todellakin yksin ryhmän kanssa. Esimerkiksi yksi tulee kuuden vuoroon ja vain yksi on viiteen.
t:10
Pyhä jysäys, kai suurin osa nyt ton on tajunnut koettaa. Mutta kun ongelma on se, että jos sulla muita lapsia siinä tilassa myös, niin kovin kauaa et voi antaa yhden riehua ja kysellä silmiin katsoen " mikä hätänä" . Kun hetken päästä on jo aika monellakin kaikenlaista hätänä.
Toinen juttu sitten on, että ideaalitapauksessa nää tulisielut sais kasvaa aika pitkään pienessä ryhmässä, tarha tuskin heille ideaalipaikka. Tarhassa ehkä joten kuten pinnistelevät ilman raivareita, mutta kotona sit keittää täysin yli.
Mutta kaikki ei voi eikä halua jäädä kotiin sitä pinnaa kasvattelemaan vuosikausiksi.
meinaan se toimii aivan uskomattoman nopeasti. Paljon nopeammin kuin kiinnipitäminen.
Toki sitä kysyessään täytyy näyttää ja kuulostaa siltä että sua kiinnostaa.
Sen tarkemmin missä en kerro, mutta kyllä, jokainen lapsi rauhoittui, väsyi, nukkui ja olivat rauhallisia monta päivää, jopa viikkoja.
Sylissä pidettävä aika on yleensä noin tunti, sylihoitoa EI SAA koskaan jättää kesken. Siihen liittyy vastustaminen sen yli päästään, rauhallisella puheella, ja niillä rakastavilla sanoilla.
Tästä hoidosta on ohjeet ja niihin tutustumaton ei voi hoitoa harjoittaa.
EI TIEDÄ, mikä on hätänä. Jos tietää, niin tilanne laukeaa sillä kysymisellä. Jos lapsi hallitsemattoman yleisen kiukun ja raivon vallassa, niin se ei tosiaan osaa vastata. Ja se kysely vaan stressaa sen lapsen suurempaan raivoon, koska lapsi ahdistuu, kun EI OSAA vastata siihen kysymykseen. Sillä hetkellä ainakaan. Eikä seuraavan 10 minuutinkaan sisään.
Tietysti, jos lasta ei ylipäätään kuunnella ennen kuin saa raivarit, niin semmosessa tilanteessa varmaan sit rauhoituu, kun vihoviimein joku kuuntelee. Mutta aina raivareissa ei tästä ole kyse. Toki niille syy voi olla - väsy tms., mutta ei se lapsi osaa sitä sanoa ja tosiaan kyseleminen vaan ärsyttää entisestään.
Asperger- lapsilla varmaan on aika erilainen problematiikka kun näillä tulisieluilla. Nää tulisielut on muuten kommunikaatiotaidoiltaan ihan " normaaleja" , mitä se nyt onkin. Aspergerhän ei sitä ole, muuten ei olisi diagnosia.
Mikä sekin on tietenkin laitonta.
(21 ei ilmeisesti ole vielä ollut lasten kanssa tekemisissä kovin pitkään, jos kaikki hänen tapaamansa lapset ovat reagoineet siihen noin auvoisesti)
Niiden kanssa on vielä kehitettävä jotain muuta. Esimerkiksi se on ihan hyvä vaihtoehto, että kysytään lapselta silmiin katsoen, mikä on hätänä. Yleensähän ne raivokohtaukset johtuvat jostain pahasta olosta ja yleensä siihen pahaan oloon on ihan selvä syy.
Terveisin hankalan aspergerlapsen äiti joka on kyllä kokeillut yhtä jos toista menetelmää ja havainnut viisaimmaksi ja toimivimmaksi sen olettamuksen, että riehuntaan ja kiukkuun on syy ja siihen syyhyn puuttumalla pääsee eroon myös riehunnasta ja kiukkuamisesta. Joskus se syy on aika yllättävä, mutta oikea ja todellinen se silloinkin aina on.