~~SyysSissit to-su~~

Olipas tullut tekstiä taas, hyvä niin!! ;)



Tyttö sylissä kirjoittelen, joten hidasta on..



Harmittaa kun en päässyt Jumboilemaan teidän kanssa :( Ehkä seuraava kerta on piakkoin? =)



Olipas pelottava tilanne dumlella käyny, samaa sitö itsekkin pelkää kun joskus jättää tytöt hetkeksi autoon. Onneksi kaikki lopulta meni hyvin :)



Piiulla uusi jääkaappi nyt, hyvä hyvä =)



Kewalle edelleen paljon jaksuja sekä maitohamsterille!!



Jellonamami kirjoitteli tuosta iltaisin ilman miehen apua olemista ja huutamisesta. Minä olen kanssa paljon yksin lasten kanssa ja koko päiviä (10-22) joten kyllä pinna kiristyy helposti isompien (2v. 4v.) kanssa. Tulee siis huudettua turhan paljon ja välillä otettua kovaa kiinni kädestä.. Totta kai noista on paha mieli ja pyydän kyllä lapsilta anteeksi. Isompi ihan kuin jo ymmärtäisi äitiä =) Ja kyllä tästä 4v. tytöstä on paljon apua, mutta välillä niillä menee ihan riehumiseksi eikö uskota mitään joten äiti räjähtää.. :/ Ei kyllä ole kivaa, mutta väsyneenä on niin lyhyt pinna. Ja mulla on paha tapa vielä kiroilla.. Huh, huh, olenpas minä kamala äiti kun alan rähjätä...



Pitänee tästä kohta lähteä kaupoille. Liukurit tytöille ostaa, samoin tonttulakit kaikille. Ajattelit ne jouluaiheiset kuvat ottaa et niistä sais sit joulukortit :)



Meillä kanssa pikkuinen on nuhassa :( Isommilla se oli pahana viikko sitten. Kaikki sen tuntuu läpi käyvän.



Kylläpäs osa vauvoista on jo taitavia!! Meillä ei vielä oikein osata mitään, lattiallakaan ei oikein viihdy.. Sylissä paras paikka :)



Mut pitää mennä.

Haleja kaikille!!



outs@ ja tyttö 6vko

Hei vaan!

Meillä on ollut taas vaihteeksi rankempi viikko. Olen ihan naatti. Nyt valvottaa vauva. Poju on nukahtanut tähän saakka syötyään, mutta tällä viikolla on valvonut parikin tuntia yössä. Kädet huitoo ja jalat sätkii. Olen käärinyt kapaloa, laulanut ja hyssyttänyt. Muutamana yönä olen nukutellut hänet lopulta kantoliinaan. Nyt pari yötä on ollut taas hiukan parempia. Onko teillä käytössä unipusseja? Voisiko siitä olla apua tuohon huitomiseen.



Tuosta lapselle huutamisesta ja voimankäytöstä olisi paljonkin kirjoitettavaa. Liityn joukkoon tummaan. Juuri tänään mietin, kun luin Suomen Kuvalehdestä Juha Sinkkosen mietteitä Jokelan tapahtumien ympärillä, mietin vain sitä että minun on kasvettava ja muututtava vanhempana. Muuta vaihtoehtoa ei vain ole. Toimin jatkuvasti vastoin sitä mikä on mielestäni oikein ja se ei voi jatkua. Uskon ihan oikeasti positiivisuuden voimaan ja lasten oman ajattelun ja älyn tukemiseen. En vain jaksa ja osaa toimia oikein. Jatkan harjoituksia!



Haikarapolska. Meidän poika kakkalee myös ahkerasti rota-rokotteen jälkeen. Ajattelen sen kertovan hyvää rokotteen toimimisesta.



Colis; toki voit lisätä omaa maidon tuotantoa. Se vaatii vain rutosti työtä ja itseluottamustakin. Kokeile mammateetä ja yritä vähentää pikkuhiljaa korvikkeen määrää. Pidä huolta, että tarjoat rintaa tosi usein lapselle. Itse pumppailin maitoa myös yöllä, silloin maito nousee parhaiten. Tosin toisaalta yöllä touhuilu väsyttää ja se ei sitten ole hyvä asia maídon tulolle. Minun imetyksen pelasti aikoinaan keisarinleikkauksen jälkeen tullut tulehdus. En jaksanut tehdä muuta kuin maata sängyllä ja hoivata lasta. Tämän pakkolevon aikana maidontuotanto lisääntyi ja pystyin jättämään korvikkeet pois. Eli kannattaa kokoilla pesimistä. Loikoilla pari päivää sängyssä lapsen kanssa. Levätä, juoda ja imettää hyvin, se voi nostaa maidon tuloa.

Niin ja pumpulla saatu tulos ei kerro mitään siitä, miten paljon lapsi saa rinnasta maitoa.

N yt heräsi poika syömään. Pysytynköhän imettämään ja kirjoittamaan yhtäaikaa...



Tällä viikolla oli lääkärineuvola. Poika kasvaa hyvin on 6 vko 5920g ja 58 cm pitkä. Ainut huoli ja harmi on todella korppumaisen kuivat posket. Lääkäri pelotteli jo hiukan allergioilla. Täytyy seurata ettei tule lehahduksia poskiin ja takapuoleen. Jos iho huononee joudun maidottomalle, munattomalle, soijattomalle yms dietille. Yök! Toivottavasti poika on vain atoopikko, eikä moniallergikko. Pienet allergiat on meille ihan tuttua kauraa ja niistä selvitään, mutta ei monia ja näin pienenä! Pliis!



Tänään tulee vauvan kummi ja hyvä ystäväni vuosin takaa kylään. Ihanaa!!

nyt moi. voikaa hyvin

terv peikkoäet ja APJ 6 vko

Kyllä minäkin huutan aika usein esikoiselle. Morkkis sen jälkeen, mutta mitäs teet. Uhma on valtava ja itsellä pintä niin kireällä kun vauvakin huuta. En ole hoksannut anteeksi pyytä ja joskus tuntuu että esikoinen ihan kerjää tätä vähän kovempa sanomista. (lapsenhoitajana kun olin vuosia sitten, 5v tyttö kysyi että miksi minä koska ei ole vihainen??? eli kyllä lapset tarvitsee kovempaa sanomista... mun mielipidettä)



On muitakin äitejä kenellä vauva ei nukkuu niin helposti yms, eli tsemppejä sinne kaikille. On kyllä ihana että mun äiti täällä, apua on valtavasti ja mieli pirteämpi. Laitoin jo ulos ja sisälle jouluvaloja, ajattelin että jos 15.12 muutto, niin saa vähäisen esikoinen joulutunnelma. Pulkka myös ostettiin ja kaksi päivä on nyt esikoinen nauttinut talviriehuista.



Esikoinen kääntyili 2kk iässä mahalle, selälle vasta 5-6kk iässä. Eli todellakin pitäis vahtia vauvoja että ei olis yksin hoitopöydällä yms.



MInä olen myös myynyt kaikki 50-56cm vaattet pois. Kohta saa varmasti 60-62cm laitta myös pois. Housut vielä menee, mutta bodyt jo 68cm käytössä.



Hyvää viikonloppua,

kewa ja vauva 8kk

Pitäis jo mennä, mutta pakko tulla hetkeksi...



Unipussista. se helpottaa siihen, että lapsi on lämpimämpi, eikä peitto karkaile, mutta kädet ei kyllä ole siellä sisällä (ainakaan mun tietämissä versioissa). Mutta olen kyllä tykännyt unipussista, kun nyt ekaa kertaa kokeillaan. Serkkuni Saksasta suositteli. Siellähän nää on tosi yleisiä (kuten myös turvakaukalon lämpöpussi, mikä on kans hyvä keksintö ja meillä vasta ekaa kertaa kokeilla tällä babylla).



Isommille lapsille huutamisesta kans. Eli välillä menee hermo ja huudan. Pyydän anteeksi ja mielestäni se on inhimillistä, kun ei ihan joka päivä/viikko tapahdu. Sitä en itsestäni siedä, että pahimmillaan kiroilen lapsille. Ällöttävää ja pitäis päästä yli. Ja myös turhan kovista otteista, ts. kun ei toinen tottele, siirrän hänet toiseen huoneeseen...



Täällä kärsitään noista vauvan huonoista unista. Yöt on vajaan kahden tunnin pätkää. Päivisin hän nukkuu parit ihan ok unet (siis yli 2 tuntia, mikä on mun mielestä hyvä jo), mutta kovan työn takana se on, siis hyssyttelyä ja vahtimista. En siis ehdi tehdä juuri mitään...



kateellisena kuuntelen, että typykkä olet saanut kamaa myyntiin huuto.netiin. Mä en! laitoin kyllä just hyväntekeväisyyteen,l kun hakivat pihasta pois.



Mutta nyt nukutustouhuihin. ne kestänevät taas vähintään pari tuntia ja sinä aikana teen monia temppuja, ts. nukutan syliin että jaksaa imeä ja lopulta sitten nukahtaa kunnolla tissille. melko peliä siis.



Näihin tunnelmiin...



apinaemo



ps. minä vasta laitoin vauvalle lattialle paikan, että oppis nostaan päätä ja ehkä kääntyilemään. Ei oo jotenkin kiire, kun on neljäs... Laiska olen myös (ja väsy ja ei siis aikaa mihinkäääääääännnn)

sorry eiliset valivalit. kukaan ei ole uskaltanut kirjoittaa sen jälkeen. =)



tänään vähän pirteämpi vielä tähän aikaan päivästä. nautittu lumesta kun sitä vielä hetken on.



kiva kuulla kewan pirteä viesti. saako kysyä minne olette muuttamassa? ja mikä sun fiilis siitä nyt on?



colis, hyvin voit vielä päästä täysimetykseen. muista vaan syödä hyvin ja juo, juo ja juo. vesi auttaa hyvin. ja tietty poitsu usein tissille.



mutta nyt jatkamaan hytkymistä muualle. neiti nukkuu kantokassissa käsipuolessa... sen puolisen tuntia. mutta ulkona sitten ehkä vähän pidempään.



voikaa hyvin. oliks tänään se vm:n hääpäivä?



apinaemo

Apinaemolle tsemppia! Minun mieli pirteämpi kiitokset mun äidille, vauva taas heräilee 2h välein yöllä ja päivällä ei nuku, olis mieli aika matalalla yksin ollessa. Muuttopäivä epäselvä vielä, mutta Kiinaan pikkukaupungiin olemme menossa. Mainostan vähän vielä että 13.12 alkaa TV2-lla ' Koiralle Koti' ohjelmaa missä meidänkin koira löytää uuden kotiin (muuton takia). Sieltä sitten tulee meidän perhe tutuksi:)

Kaveri oli käymässä ja raskaana viikkolla 10, sanoi että on hirveän oksettava olo koko ajan. Kyllä on hyvää että itsellä ne ajat ohi. Vaikka vaikea ja raskasta on, niin helpompa suunta mennään.

Muuten meidän vauvalla on nuha, mutta sieraimet ollut koko ajan ihan puhtaat! Sairaalassa kysyin asiasta, siellä sanoivat että räkää on niin syvällä. Vaikea on puhdistaa, onko muilla samanlaista tai siis meidän vauvelilla vaan erikoienn räkätauti???

Huuto ylty, mentävä...

Meilläkin nukutaan yöt kahen tunnin pätkissä, muttei ole minua liiemmin haitannut. Varsinkin kun Poitsu nukkuu mun kainalossa niin on helppo aina laittaa veslille tissi suuhun ja jatkaa unia. Pojukin nukahtaa aina samantien. Viime yö oli historiallinen kun nukkuin kolmen tunnin jaksoissa koko yön!



Meidän asunto laitettiin torstaina myyntiin tai siis myyntisopimus tehtiin. perjantaina välittäjä soitti, että hän tulisinäyttämään asuntoa ekalle kiinnostuneelle. No esittelyn jälkeen välittäjä soitti ja kertoi et tarjous on annettu. Me hyväksyttiin se miehen kans ja jos kosteusmittauksessa ei ole mitään niin kaupat lyödään lukkoon!!! Uskomattoman nopiat kaupat!!!!



Nyt me sit joudutaan tyhjentää kämppä 29 pvä ja me päästään uuteen asuntoon vasta 1 pvä. Onneks serkulla oln rekkafirma ja saadaan yks rekka lainaan niin et voidaan lastata kaikki huonekalut sinne pariks päivää ja rekka viedään lämpimään halliin jottei mikään mene pilalle. Asutaan sit kaks päivää mun vanhempien luona. Ja onneks heistä on muutenkin paljon apua. Saadaan laittaa rauhassa päivisin sit tavaroita paikoilleen, kun he hoitavat Vesliä.



Kewapa oli kauaks muuttamassa. Ootteko ihan pysyvästi menossa sinne? Meillä muuten kans Vesli ollut vähän nuhanen. Hengitys rohisee välillä aikalailal, mutta hirveesti ei ole räkää näkyny. Kahtena päivänä vähän sitä imettiin pois.



Ihanaa käydä muuten ulkoilemassa nykyään kun kaikkialla on lunta!!! Paitsi näin iltosin on aika pelottavaa kun meidän talon lähellä on kolme kapakkaa ja humalaisia sun muita törttöjä on liikkeellä. pelottaa aina välillä pimeellä liikkua. Siks muutetaankin täältä pois rauhallisemmalle alueelle.



Mutta nyt täytyy mennä, kun vesli meinaa hermostua leikkimatolla. ootellaan et isi tulee lenkiltä, niin päästään kylpyyn.



Uma + Vesli 8 vko

Olipas teillä monenlaisia kuulumisia.



Kewalle tsemppiä pikkumiesten kanssa ja muuton suhteen.



Colikselle sanoisin samaa kuin muutkin, että maidontuotannon voi saada nousemaan juuri noilla keinoilla (juominen, lepo, tiheä imetys ja/tai pumppaus ja varsinkin yöaikaan jos suinkin jaksaa), mutta oma työnsä siinä varmasti on. Jos onnistut, niin varmaan pidät sitä vaivan arvoisena kuitenkin lopulta. Onko sulla tällä hetkellä tapana hoitaa yösyötöt pullosta vai rinnasta? Siitähän voisi varmaan alottaa, jos on nyt ollu tapana antaa pullosta. Varmaan tuo on tosi hyvä tyyli, että oot antanu ensin rintaa ja sitten vasta pulloa. Mutta muistathan, ettei se kuitenkaan oo mikään elämää suurempi kysymys.



Varmaan piti vaikka mitä muutakin kommentoida, mutta ku harvassa päässä ei asiat pysy kauaa.



Miten usein teidän vauvat kakkaa? Meidän poika piti tällä viikolla yli 3vrk tauon, ja sen kyllä huomas. Niin paljon heräili, väänteli, ja kitisi. Lopulta se kakka sitten tuli, mutta näyttää että sama onneton olo jatkuu kuitenkin. Nyt on taas menny yli vuorokausi, mutta se lienee ihan tavallista.



Meidän pojan nukkumiset on nykyään ollut enimmäkseen sellaisia, että illan muutaman tunnin kitisemisen jälkeen nukkuu klo 24-04, ja sit jatkaa syönnin jälkeen aamuun, syö klo 7 ja joko jatkaa unia tai ei. Päivän parhaat päiväunet nukkuu klo 10-14 välillä jotain 2-3 tuntia. Se on tosi hyvä meille. Loppupäivä menee useimmiten pienillä torkuilla, mikä on rasittavaa. Silti joskus on päiviä, jolloin tuntuu että vauva nukkuu koko ajan. Harvakseltaan enää on niitä nukkumispäiviä, vaikka ne ois tälle mammalle aika tervetulleita. :)



Mä en oo jaksanu kirjotella pitkään aikaan ku oon ollu aika alamaissa. Nyt on vähän parempi olo jo. Jotenkin vain tuntuu, että vaikka yleensä saan pari usemman tunnin pätkää nukkua yöllä, niin silti väsyttää aina. Ja päivät tuntuu välillä ihan sietämättömän rankoilta siihen asti että mies tulee illalla töistä. Esikoinen koettelee mun kärsivällisyyttä ihan hirvittävästi, ja voitte uskoa että multa melkein tuli itku ku luin teidän muiden kirjotuksia pinnan palamisesta. En tosiaankaan tajunnu että se on noin yleistä. No silti musta tuntuu että mä oon vielä huonompi ku muut, koska mun lapsi on pienempi (vasta 1v 5kk) ja tuntuu että niin pienelle EI todellakaan SAA huutaa ja retuuttaa. Mutta mä sorrun siihen niin usein, että masennun siitäkin. Mun esikoinen on niin itsepäinen ja sisukas jo nyt, että kauhulla odotan oikeaa uhmaikää. Esikoinen ei siedä sitä, että äitin on välillä pakko hoitaa vauvaa. Joten se roikkuu ja karjuu jaloissa (mikä jostain syystä raivostuttaa mua aina) tai tuhoaa kaiken mihin ylettyy ja keksii jatkuvasti uusia tyhmyyksiä (kuten kaivaa roskat roskakaapista ulos, kiskoa kaiuttimien etulevyt irti, hakata palikoilla ikkunaa, napsutella pakastimen nappuloita, kiskoa töpseleitä irti...). Ja silloin ku mä hoidan vauvaa, esikoinen ei suostu leikkimään mitään luvallista, ei innostu mistään mitä mä yritän improvisoida siinä sivussa, ei suostu istumaan vieressä katsomassa, vaan palaa KOKO AJAN (vaikka 25 kertaa) tekemään sitä kiellettyä asiaa mikä hänen päähänsä milläkin hetkellä on jumittunut. Joten minä kiellän ja komennan ja säntään sinne ja tänne ja huudan. Tartun kovasti kiinni käsivarsista (mutta se on toisaalta pakkokin, koska poika on niin voimakas ettei pysy muuten otteessa ja saattais tipahtaa) ja muutaman kerran oon tukistanu lasta. Siis alle puoltoista vuotiasta!! :( Ekasta kerrasta mulle tuli niin kamala morkkis, että laitoin heti miehelle tekstiviestin töihin että näin kävi. Mutta silti mä oon tehny uudestaan niin. :( Joten ei oo oikein muuta vaihtoehtoa kuin laittaa esikoinen rattaisiin valjaisiin kiinni siksi aikaa kun mä teen jotain mikä on pakko tehdä. Mutta toisaalta mä en kestä ajatusta että siinä rattaissa pitäis nököttää monta kertaa päivässä ja välillä suht pitkiäkin aikoja (mun mielestä vartti on pitkä aika). Kuitenkin oon aatellu että se on parempi vaihtoehto kuin se, että mä jatkuvasti huudan pojalle ja saatan käydä käsiks. Mutta tosi paha mieli on koko hommasta silti. Siis ei meillä joka päivä noin kamalaa oo, enkä mä käsitä mikä ne kamalat päivät aiheuttaa, siinä ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Mutta niinä päivinä ku esikoinen leikkii jotain sallittua tai suostuu rakentelemaan palikkatorneja tai istuu vieressä hypistelemässä vauvan varpaita ku mä vaihdan vauvalle vaippaa, sillon mä oon tosi iloinen ja nautin siitä että arki sujuu.



No, sitten tulee ilta ja mä oon päivän jälkeen ihan puhki. Vauva nukahtaa yleensä rauhallisen oloisesti joskus yhdeksän aikaan. Mutta se nukkuu vain puolisen tuntia, jonka jälkeen kitisee ja vääntelee ja huutaa pari tuntia. Se on tosi ahistavaa. Siinä vaiheessa ku kello on kymmenen illalla, mä oon ite niin väsyny että oisin täysin valmis nukkumaan. Niin silloin vasta alkaa se iltashow, johon ei auta mikään, ei kerrassaan mikään muu kuin ajankulu. Mitä lähemmäs kello tulee kahtatoista, sitä helpottuneempi olo mulla on, ku tiiän että kohta vauvan on pakko rauhottua, niin se tekee aina.



Kaiken lisäks meillä oli parisuhteen kannalta todella kamala viikko tällä viikolla. Puuuuuuuh. Nyt on onneks asiat selvitetty ja meillä on taas hyvä olla toistemme kanssa. Kyllä mä sanon että kaikki on tuplasti raskaampaa, jos vanhemmilla menee keskenään huonosti. Nyt on ollu ihana viikonloppu, ku mies piti perjantain vapaata ja hoiti poikia tosi paljon, ja mä oon saanu nukkua aamulla pitkään. Tänään meninkin poikien kans mummolaan muutamaks tunniks ja jätin miehen omaan rauhaan omien projektiensa pariin.



Mä vähän ihmeissäni luen teidän juttuja siitä, miten vauvat hymyilee ja jokeltelee ja osaa vaikka mitä. Meidän poika ottaa aika laiskasti kontaktia vielä. Ihan muutamia hymyjä vasta on saatu (suloisia kerta kaikkiaan!!!) ja ihan lyhyttä gäää-jokellusta tulee joskus harvoin. Muistan että esikoinen oli tässä iässä aivan erilainen, hymyili, jutteli ja nauroi jo vaikka kuinka. Kai ne vauvelit vain on tosi erilaisia. Tämä ei turhia hötkyile. :) Maanantaina on lääkärineuvola, saapa nähdä mitä siellä sanotaan. Kuuluisko vauvan jo tässä vaiheessa kohdistaa katsetta johonkin? Meidän pojan silmät näyttää aika lailla harhailevan vielä eikä näytä kovinkaan paljon seuraavan esim. liikkuvaa äitiä. Välillä mietin että onko tää ihan normaalia, lähinnä siks ku esikoisesta on niin erilaiset muistikuvat, mutta eipä tässä kannata vielä murehtia mitään.



Minkä verran te muut kuntoilette? Mä käyn muutaman kerran viikossa kävelylenkillä ja kerran viikossa keskivartalojumpassa. Josta muuten saan selän kipeäksi aina seuraavaksi viikoksi. En tiiä pitäskö käydä jossain osteopaatilla tms katsastuttamassa onko siellä nikamat palautunu synnytyksen jälkeen kohdalleen vai ei. Niin ja lantionpohjalihaksia yritän muistaa jumpata muutaman kerran viikossa, toisinaan jopa ihan hyvällä menestyksellä.



Ai niin, menkoista oli teillä ollu puhetta jokin aika sitten. Täällä ilmoittautuu yksi, jolla täysimetyksestä huolimatta menkat alkoi 6vko 2pv synnytyksen jälkeen. Esikoisen jälkeen oli sama juttu. Olis saanu pysyä poissa pidempään! Mulla on aina ollu tosi kipeet menkat, eikä tämä lastensaanti oo vaikuttanu asiaan mitenkään helpottavasti. Ihan samanlaisena näkyy jatkuvan edelleen.



Mä oon ollu tosi yllättyny siitä, että seksi ei satu yhtään. Esikoisen jälkeen sattui liukkarista huolimatta aika pitkään (tosin niin vähän, että se ei vaikuttanu omaan halukkuuteen). Enkä mä mistään haluttomuudesta kyllä kärsi nytkään, päinvastoin. Harmittaa vain se, että nää illat on niin kamalia tuon vauvan nukuttamisen kanssa, että aikaa ja voimia ei jää sänkyelämälle kovinkaan usein. Lähes aina jompikumpi meistä vanhemmista menee nukkumaan ennen toista, toisen jäädessä valvomaan vauvan kanssa. Yleensä juuri minä jään valvomaan, kun miehen pitää kuitenkin jaksaa aamulla lähteä töihin. Kaiholla sitten katselen omaa nukkuvaa miestä, kun lopulta ite pääsen sänkyyn. Tässä tilanteessa, ku kaikki tuntuu niin rankalta ja masennus nostaa päätään vähän väliä, on musta aivan ihanaa se että on kuitenkin jotain josta voi tuntea pelkkää puhdasta nautintoa. Höh, kylläpä mä nyt avauduin, melkein punastuttaa. :D



Voi kamala, kylläpä tästä tuli jättiromaani. No, onneksi kenenkään ei oo pakko lukea joka riviä. Tämä siitä seuraa, ku yrittää koota monta viikkoa yhteen.



Kiitos teille kaikille ku ootte olemassa siellä netin uumenissa, on tää jonkinlainen henkireikä joka tulee ihan tarpeeseen, vaikka elämässä muutakin verkostoa (niitä " oikeita" läheisiä) on.

ihan järkyttävän pitkä teksti tuosta kyllä jo tuli, sori!



Typykälle piti sanoa, että meillä poika pysyy lämpimänä, kun nukkuu yöt peittoon käärittynä. Ei meilläkään peitto pysy pojan päällä muuten. Ja ohuet tumput on käsissä aina.



Dumle, mä oon täyttäny neuvolakorttia niinku joku muukin sanoi, että jos on esim. 2,5kk iässä oppinu jotain ni oon laittanu ruksin siihen 2kk ja 3kk väliin.



Umalle onnea asunnonmyynnistä ja uuden väliaikaisen (? näin ymmärsin) kodin löytymisestä!



Nyt hammaspesulle, ties vaikka tänään pääsis jo kohta nukkumaan, aika rauhallisena näkyy poika olevan iskän sylissä.

Terkkuja täältä joulufiiliksen keskeltä! Kynttilät palaa joka paikassa ja vähän etuottona laitoin jo jouluvaloja ja kuunneltiin vähän joululaulujakin ym. Ihanaa!

Oltiin päivällä Itiksessä ja voi että ne matkarattaat oli ihanat!! =) Mieskin sanoi varmaan 20 kertaa että kuinka hyvä oli että ostettiin ne. Kiva oli suihkia menemään kapeilla käytävillä kun pääsi niistä läpi eikä joutunut kiertämään ja poika nukkui ihan yhtä hyvin niissä kuin Emmaljungan vaunukopassa (tai mikä duolift koppa se onkaan). Siellä se pikkuinen veteli hirsiä kun käytiin Raxissa syömässä ja kierreltiin ympäriinsä. Ja sit kun poika heräsi niin selvästi nautti siitä kun tuettiin hänet sitten puoli-istuvaan asentoon että sai katsella ympärilleen. Erittäin hyvä ostos!!

Kirahviinalla kuulostaa olevan nyt vähän turhankin rankkaa!! Toivottavasti pian helpottaa! Samoin kun Apinaemolla ja kaikilla muillakin keillä on noin rankkaa!! Mä ymmärrän ihan täysin sen kuinka teillä palaa hihat muihin lapsiin. Voin kuvitella mainiosti. Mulla ei lapsia ole muita, mutta sitten saatan äyskiä koiraparalle tai tietenkin miehelle. Mutta te kuulostatte kaikki niin hirveän fiksuilta kun muistatte sitten pyytää anteeksi ja selittää miksi äiti sanoi tai teki niin. Voi kumpa itsekin muistaisin myös sen, mikäli olen vastaavassa tilanteessa!! Hatun nostot teille!!

Umalle onnea nopsasta kaupanteosta!! Loistava juttu kaikenkaikkiaan!! Ja Piiulle onnea uusista kodinkoneista =). Ja se kesäkuva, ihana!! Ja voi kateus sitä teidän näkymää, sellaisen tahtoisin itsekin!!

Rakkausvauvalla oli ihana kylpykuva!! Mä kans tänään mietin josko olisin itse mennyt kylpyyn ja ottanut Lukan mukaan, mutta sitten en ehtinytkään. Luka pääsi kyllä taas ammeeseen. Sieltä ei ole koskaan kiire pois ja naama loistaa kuin aurinko. Kuinka kauan te muuten annatte pikkuisten kylpeä??

Kävin muuten luontaistuote kaupassa ja ostin sekä nestemin tabletteja (diettaamisen tueksi) että mammateetä. Ainakin tänään sitten join sitä teetä ja nesteminit on koskemattomina kaapissa. Aika vaikea mun on päättää mitä tekisin. Toisaalta niitä hetkiä kun Luka imee raivareitta en haluaisi mistään hinnasta menettää. Toisaalta taas mietin että jos näen sen vaivan että saan maidon takaisin riittäväksi niin mitäs jos poika jatkaa raivoamistaan.. Yhyy, voi kun joku muu sanois mitä tehdä! Niin ja siis tietenkään en ota niitä nesteminejä niin kauan kuin vähänkään imetän.

Hienoa Kewa että sulla on paljon paremmat fiilikset jo ja äiti apuna! Vai Kiinaan, varmasti mahtava kokemus! Meinaatteko kauankin siellä asua? Tarvii katsoa se koiralle koti tuolloin! Jos mä pystyn parkumatta katsomaan.. Jostain syystä kaikki mikä liittyy eläimiin on aina saanut mut itkeen.. Sekä iloiset että surulliset jutut.

Kivaa viikonloppua kaikille!!

Nyt mä menen suihkuun ennenkun mies saa hepulit kun olen vieläkin koneella!

Colis ja Luka

Ensimmäiseksi,oli tosi kiva kuulla kirahviinasta pitkästä aikaa.Tosi kurja oli kuulla että päivät ovat rankkoja.

Itse aloin muistelemaan päiviä kuin vanhimmat tyttäret olivat pieniä.Ikä eroa neideille tuli 1v8kk.Vauva oli helppo ja tyytyväinen ja sisko sitten kaikkea muuta.Kun hoitelin vauvaa niin Sara tyhjensi esim,keittiön kaapeista kattilat,laittoi kukkapurkeista multaa omiin kuppeihin,soitteli koti puhelimella,meni avaamaan vessan hanan niin että itse oli ihan märkä samoin kuin koko vessa.Minä laitoin Saran välillä myös rattaisiin valjailla kun en pystynyt katsomaan sen perään.Silloin saatoin antaa esim.porkkanan käteen että saa sitä jyrsiä ja sitten vaikka jonkun naisten lehden jonka voi repiä ja kuolata.:)

Ei ole siinä mitään pahaa jos näin teet ja AINA parempi vaihtoehto kuin se että käy käsiksi.Annoin minäkin Saralle muutaman kerran tukkapöllyä mutta se jäi sitten onneksi siihen morkkikset olivat kauheat.Väsynyt olin minäkin ja päivät matelivat jos ei lasten kanssa kyläilty tai muuten saatu päivään mitään sen kummenpaa ohjelmaa.Puolen päivän jälkeen muistan että katsoin vain kelloa että tulisi jo mies töistä!!!

Sara osalistui kyllä onneksi myös vauvan hoitoon.Haki tutta ja harsoa ja se onkin todella oiva keino saada esikonen tuntemaan olonsa tärkeäksi kun on ainoan lapsen roolin menettänyt.Pyydä esikoinen mukaan hoitamaan vauvaa ja KEHU miten hienosti hän hoitaa ja miten on muutenkin Rakas sinulle.Huomion hakuisuutta on nuo eskoisten pelleilyt ja onhan se toki aivan ymmärrettävää.Mutta tiedän todella että hermoja raaaastavaa!!Mitä muita juttuja olisi mistä eskoisesi tykkää.Jaksaako esikoisesi katsoa telkkaria?sekin on ihan hyvä lastenvahti hetkeksi.

Kun miehesi tulee töistä niin voisi tehdä ihan hyvää molemmille että iskä hoitaisi vauvaa ja sinä olisit esikoisen kanssa ,luette vaikka kirjan,olette yhdessä...

jatkan kohta täytyy syöttää....

Nyt mes lähti viemään ulos unille.

Joo,mietin tässä että miten saisitte (kirahviina ja kewakin)päivät siellä pare mmin kulumaan.ulkoilu on tietty yksi hyvä tapa jolloin esikoinen saa päästellä energoitaan ulos ja sen jälkeen masu täynnä nukkumaan unille..

Itse ainakin tykkäsin ulkoilla ja pysyi kotikin siistimpänä,vaikka jälkeen päin todella miettinyt että onko tosiaan maailmanloppu jos on keittiön kaapit tyhjennetty lattioille ne saa kyllä kaappiin takas kun ne ei enään kiinnosta ja jos ei anna tutustua rauhassa niin se on sitten koko ajan edessä jännänä juttuna.Niin paljon vähemmän olisi voinut itsekkin aikoinaan stressata mutta tiedän todellakin oikeesti että se on niin helppoa toisia neuvoa kuin toimia ja kestää itse sama tilanne.Annanhan minä töissäkin tosi sujuvasti neuvoja mutta kun tulee samoja tilanteita kotona niin meneekin sormisuuhun näin se vaan menee.



Voiman käytöstä ja huutamisesta.Olen minäkin muutaman kerran ihan käsivarresta pitäen ohjannut lapsiani huoneeseen miettimään.Ja muutaman kerran tukistanut.Mutta tästä on kyllä vuosia aikaa ja enään en ole niin tehnyt enkä myöskään hyväksy mitään ruumiillista kuritusta.Meillä on " kuritus" keinona esim:viikko ilman kavereita,telkku ja tietsikka kiinni päiviä,karkkipäivä pois...

Se että vie rappusille miettimään (olikos se dumle)on kyllä hyvä keino pikkulapselle.Sänkyyn ei pitäisi viedä koskaan se ei saa olla rangaistus paikka vaan paikka jossa on aina hyvä olla ja rentoutunut mieli.Jos meinaa ihan oikeasti palaa käämi niin parempi on vaan lähteä tilanteesta pois kuin tarrata lapseen.!Toi pikkulapsi-vauvavaihe on kyllä voimia vievää aikaa mutta kun ikää tulee lapsille lisää niin leikkivät sitten yhdessä!

Huutamisesta,nuorempana saatoin välillä huutaa mutta empä mä nyt juurikaan huutele kun en ole vaan sellainen mutta se mitä teen ja mikä TODELLAKIN pitäisi kitkeä pois niin nykyään hirmu herkästi kiroilen,voi vittu sun kanssa....helvetti sentään....jne kuullostaa tosi pahalta,pyydän kyllä heti anteeksi mutta eipä ole kivan kuullosta kieltä äidin suusta(ei kyllä isänkään)mutta jotenkin ei vaan sovi äidille.

Liian usein tulee sanottua myös isommille tytöille että kohta,odota,en kerkeä,,,vaikka olisi mieskin kotona jolle babyn voisi tuupata.Tulee huono-äiti fiilis kun laittaa vauvan kaikessa niin etusijalle.Kyllä sitten jokapäivä vanhempien lasten kanssa pidän ihan kahden keskeisiä juttelu tuokioita jotka ovat tärkeitä molemmille.Pyrin myös aikaajoin tehdä jotakin ihan kahdestaan esim:leffassa käynti,kävely...Onneksi tytöt on niin isoja että ymmärtävät että vauva vie aikaa paljon,pienemmille sitä on vaikeampi selittää sitten ei auta muu kuin näyttää että on tärkeä vanhemmille edelleen.



nyt mä haen kahvia...palaan taas

Ei tarvitse jaksaa lukea!:)

Aloin vain miettimään hyvän äidin määrittelyä siis sitä että onko hyvä äiti sellainen joka asettaa lapsen tarpeet etusijalle eikä mieti omaa jaksamista minusta se ei mene niin sillä väsynyt äiti joka ei ajattele itseään ei jaksa olla välttämättä hyvä äiti.Jos kokee että pinna on kireellä koko ajan ja on uupunut pitäisi ajatella itseään että jaksaa itsenä ja lapsiensa kanssa.Jos saa voimaa siitä että pääsee lähtemään välillä kavereittensa kanssa ulos,harrastamaan,nukkua,,,niin,niin pitäisi voida pystyä tekemään.Meillähän on kaikilla ainakin miehet jotka ovat myöskin lapsiemme vanhempia ja vastuunkantajia silloin on miesten vuoro hoitaa lasta että äiti jaksaa paremmin.Kun tulee toimeen itsensä kanssa tulee myös muitten kanssa!Kun tuntuu ettei jaksa niin pitää pysähtyä miettimään miten jaksaisi ja toimia sen mukaan.Itselleni ainakin antaa paljon iltaisin lenkkeily kaverin kanssa jolloin ei lapsista puhuta.Me ollaan kaikki kyllä parhaita mahdollisia äitejä lapsillemme ja maailman tärkeimpiä joten pidetään huoli itsestämme niin jaksetaan sitten taas tehdä tätä tärkeää työtä!!

Mun mielestä siis hyvä äiti pitää huolta itsestään että jaksaa huolehtia muistakin.

Kiva oli lukea että kirahviinan parisuhde voi hyvin.Hyvästä parisuhteesta minäkin ammennan voimia.



Kewan vauvalla on räkä " tiukilla" niin meilläkin rohisee tuolla syvällä ettei sitä aina edes näy.Tulee onneksi myös uloskin varsinkin aamuisin ja iltaisin.Olen kirjoittanutkin että meillä on sellainen kasvosauna joka on kyllä aivan loistava pikkunuhanenille suosittelen.



Unipusseista ei ole kokemusta.Sitä minäkin olen miettinyt että mitä hyötyä on siitä kun meilläkin viuhtoo jalat ja kädet niin eihän se pussi pidä kuin jalat lämpimänä.Me käärittän Aada liinaan niin ei pääse käsillään viuhtomaan ja rauhoittuu sitten siihen.



Kakkaamisesta.Meillä ei tehdä joka päivä kakkaa mutta sitten huomaa kyllä että on maha kipeä jos ei pariinpäivään tule.



Kewapa muuttaa kauas pois!Mitkä ovat sun mietteet siitä?Toivon että saat sieltä ystäviä ettet olisi yksin!!!Me ollaan täällä mutta eihän se ole sama asia.Tiedätkö asuuko siellä alueella muita länsimaalaisia mihin muutatte?



nyt mun kyllä pakko lopettaa kun en kehtaa enään kirjoittaa ja ettekä te jaksa lukea...



p.s miten meni:vm:n hääpäivän vietto?

Piiun pikkujoulut?

Tekstiä olikin tullut hurjan paljon ja kommentoitavaakin olisi ihan todella paljon...olisi pitänyt ottaa se lunttilappu ja merkitä ylös teidän tekstejänne lukiessanne, mutta yritetään nyt ilman.



Ensinnäkin oli kiva kuulla Kirahviinasta ja Risellasta pitkästä aikaa. Monenlaisia mietteitä ja olotiloja siellä Kirahviinankin kotona ja perheessä on läpikäyty. Hienoa, että jaksoit jakaa asioita myös täällä palstalla, kummasti helpottaa kun saa itseään purkaa...ja mehän kuunnellaan ja eletään kaikki täällä jokaisen mukana. Mikä helpottavinta, kukaan ei ole yksin omien tunteidensa kanssa, kun niin moni muukin painii ihan samanlaisten kysymysten kanssa.



Kiitos myös Jellonamamille rohkeudesta ottaa esille noinkin vaikea aihe kun lapsen kurittaminen ja vanhempien voimankäyttö. Varmasti jokainen meistä on joskus " syyllistynyt" tuohon, en todellakaan usko, että on edes olemassa sellaista vanhempaa ja äitiä, joka ei olisi koskaan lapsellensa huutanut, kiroillut tai jopa antanut tukkapöllyä. Itselläkin tuli heti mieleen ajat, jolloin esikoinen oli 3 ja kakkonen vauva. Vanhin lapsistani on aina ollut temperamenttinen ja kaikki kehitysvaiheet, kuten tuo uhmaikä olleet etenkin mulle aika rankkoja. Muistan vaiheen, jossa tuntui, että en mitään muuta tehnytkään kuin huutanut ja kieltänyt esikoista. Toki niitä hyviä hetkiä oli loppujen lopuksi paljon enemmän, mutta kun niistä huonoista hetkistä tunsi aina ihan valtavaa syyllisyyttä, niin nehän ne mielessä kummitteli ja sitä tunsi itsensä maailman huonoimmaksi äidiksi. Väsyneenä tuli ajoittain muutenkin ylireagoitua. Onneksi esikoisen mustasukkaisuus ja huomionnälkä kohdistui todellakin ympäristöön ja minuun äitiin kaikkein eniten, vauvaan tyttö ei pahaa oloaan purkanut. Minäkin sitten yritin antaa esikoiselle mahdollisuuksien mukaan sitä yhteistä, meidän kahden aikaa aina välillä, jolloin mentiin kaksistaan vaikka jätskille tai uimaan. Esikoiselle vauvan tulo taloon on sama asia kuin äidille/vaimolle olisi se, että mies toisi uuden vaimon tai rakastajattaren yhteiseen kotiin. Niin suurista tunteista siinä on kysymys. Se, että äiti kokee syyllisyyttä käytöksestään lapsia kohtaan on kuitenkin tervettä, jos mitään ei tuntisi, pitäisin sitä epänormaalina. Ja kun tuntee niitä tunteita, pystyy asioiden eteen jotakin tekemäänkin. On pakko pysähtyä ja miettiä selvitymiskeinoja ja toimintamalleja siitä, miten selviydyn/selviämme tilanteista ilman, että jokaikinen päivä on yhtä helvettiä. Rakkausvauvalta tuli paljon hyviä konkreettisia neuvoja. Olkaamme itsellemme myös armollisia. Lapset tarvitsevat rajoja ja meidän vanhempien tulee ne asettaa. Minusta on hyvä, että perheissä keskustellaan avoimesti siitä, miksi äiti suuttui ja oli vihainen ja pyydetään anteeksi. Vähän isomman lapsen kanssa jo voi puhua lapsen omista tunteista, mitä liittyy vauvan tuloon. Ihan pieni, jolla ei ole vielä sanoja kuvata tuntemuksiaan reagoi juuri tekemällä jotakin jolla saa äidin huomion osakseen oli se sitten ikävää tai jopa liian kilttiä käytöstä. Eikö Jari Sinkkonen todennutkin, että riittää kun olemme tarpeeksi hyviä vanhempia. Lapsen kehityksen kannalta kohtuullinen ahdistuksen sietokyky on tarpeen ja sitä kautta lapset kehittyvät ja selvityvät elämässä. Me vanhemmat aiheutamme heille tuota luonnollista ahdistusta halusimme tai emme.



palaan hetken päästä...

Täällä on märkää ja harmaata. Kohta lumetkin poissa... Mutta täytyy olla tyytyväinen, että oli edes jokunen valkoinen päivä.



Ihania viisaita tekstejä rakkausvauvalta ja haikarapolskalta! Kiitos niistä! Ja kovasti tsemppiä kirahviinalle!. Sulla on varmasti rankka vuosi menossa, kun ikäero on noin pieni. Mutta luulen, että se myös palkitsee lähivuosina, kun lapset leikkivät yhdessä! Koeta pärjätä!



Mulla on selvä lääke väsymykseen ja kotimasennukseen: vertaistuki. Aina puistopäivän tai kavereilla kyläilyn jälkeen on paljon paljon pirteämpi! Muut samassa asemassa olevat mammat osaavat kyllä piristää! Eli suosittelen muillekin, että vaikka tuntuu, ettei jaksais lähteä minnekään, menkää perhekahviloihin, avoimiin kerhoihin tms.



Mutta nyt relaamaan hetkeksi, kun kolme neljästä nukkuu päikkäreitä ja neljäskin on pihalla!



apinaemo

Hitsi vie, kadotin tekstin jonnekin bittiavaruuteen. tylsää!



Kewalla muutto edessä, mitkä on fiilikset? Kiina on todellakin eksoottinen kohde. Asutteko siellä yhteisössä, joissa muitakin miehesi firman työkavereiden perheitä? Täytyy katsoa sitten se 13.12 ohjelma tv:stä. Kirjoittelethan meille edelleen tänne palstalle kuulumisia muuttonne jälkeenkin? Arki ilmeisesti siellä nyt vähän helpottunut, kun äitisi on ollut apuna.Hyvä juttu!



Umalle onnittelut nopeista asuntokaupoista! Kivaa, kun hommat edistyy. Kuvauksesi perustella uusi koti vaikutti tosi kivalta! sisustusintoa sinne! Mun mielestä tuo sisustaminen on ihan ykkösjuttuja, nautin hommasta aivan kybällä.



Dumle siellä jo kovasti on into piukkana ristiäisistä. Taidat sinäkin olla yksityiskohtien rakastaja, kun noin sydämellä tuota värimaailmaa ja teemaa rakentelet. Varmasti tulee nättiä!



Coliskin oli sitten hommannut matkarattaat! Mun mielstä ne on ihan ehdottomat ja olenkin niiden puolestapuhuja. Meillä on jo nyt olleet tosi paljon käytössä ja tulevat olemaan. On ne niiiin kätsyt. Varsinkin kun omana autona on edelleen Ford Ka :/ ...



Ihana maisema Piiulla siellä kotipuolessa! Tuli oikein ikävä kesää, kun tuota kuvaa katsoi. Kodinkoneet aina menee kaikki uusiksi samaan aikaan, on se kumma karman laki.



Apinaemo, meilläkään ei ole kirettä mihinkään. Olivia on itse rauhallisuus ja kehittyy omaan tahtiinsa. Jaksaa olla lattialla jonkun aikaa ja vatsallaankin vain nuutamia lyhyitä hetkiä. Sitteri on lempipaikka, josta silmät suurina katselee maailmaa, toissa päivänä neiti löysi omat nyrkkinsä :).

Parempia unihetkiä Oonalle toivottelee Olivia!



Aada-neiti kylvyssä oli ihana kuva! Äidilläkin niin nätit punaiset kynnet ;) Milloinkahan mä olen lakannut kynnet viimeksi...?

Toivottavasti Aadan nuha alkaisi jo tokenemaan. Todellakin järkyttävä veto oli siinä Chicon yläpuolella.



Unikko, muistatko aikoja, jolloin huolestuneena kyselin, kuuluuko kamala huutaminen teille naapuriin? Nyt varmaan saat tunnetiloista kiinni :) ?



Outsa, seuraava kerta Jumbossa toivottavasti on ennen joulua. Sitten toivottavasti pääset sinäkin mukaan. Ja muutkin kynnelle kykenevät.



Jollakin (Kewan vauva?) oli lima/räkä niin syvällä, että ei imien lähtenyt liikkeelle. Kokeilkaapa höyryhengittämistä vaikka saunan lämmössä hetken aikaa.



Omaa napaa;

Joulu-ostokset on nyt kuta kuinkin hanskassa siis tehtynä. Ulkovalot ja sisävalot laitettu, joten joulu saa pikkuhiljaa tulla. Kynttilät palavat nyt miltei aamusta alkaen, se on mulle sitä " terapiaa" , kun nautin niiden lämmöstä ja hehkusta niin kovin, eikä tuo harmaus pääse hiipimään sydämeen. Joulukortti asiaa alan seuraavaksi pohtimaan eli ei muuta kuin kuvien ottoon ja siitä se sitten lähtee...



jos ensin kuitenkin lakkaisi nuo kynnet :)



haikarapolska

Täällä Keravalla tosiaan on märkää ja harmaata :/ Lumet siis lähtevät taas vaihteeksi pois.



KIITOS viisaista sanoista ainakin rakkausvauva, haikaranpolska ja apinaemo :)

Tuo aihe huutamisesta ja kovaa komentamisesta niin osuu kyllä lähelle. Ja tiedän että minun PITÄÄ parantaa tapojani sen asian suhteen, mutta sitten se asia aina vaan unohtuu kun tilenne tulee... Harmillista :/



Väsymistä on ollu mullakin viime päivinä :( Todella inhottavaa kun tuntuu että silmäluomet painaa tonnin ja ei mitään jaksaisi tehdä!! Johtunee tietty siitä kun mies ollu monta päivää peräkkäin aamusta iltaan töissä, eli ei iltaisinkaan ole ollu apua tyttöjen kanssa.



Kirahviinalle kovasti kanssa jaksuja!! Kaksi noin pientä varmasti verottaa voimia. Haleja sinnekin =)



Tosiaan tuo muiden äitien vertaistuki on tärkeää!! Mulla vaan ei hirmuisesti täällä lähettyvillä asu tuttuja, mutta ainahan teille tänne voi kirjoitella :)



On muilla jo hyvin kehittyneitä vauvoja :) Meillä ei vielä käännytä, aika hyvin kyllä kyljelleen vetää. Lattialla ei oikein kauaa viihdy, sylivauva siis meillä =)



Ristiäisiä pitäisi pikku hiljaa alkaa suunnittemaan! Pelottaa vaan et mahtuukohan se kastemekko päälle kun neiti aika iso.. ;)



Mä kanssa rakastan polttaa kynttilöitä, tuovat ihanaa tunnelmaa :) Minäkin olen jo jouluvalot laittanu sisälle ja ulos. Edes vähän tuovat valoa tuohon harmauteen.



Hienoa uma että asunto meni noin nopeasti kaupaksi!! Minäkin rakastan sisustamista, mutta siihen vaan pitäisi olla rahaa että voisi kaikkia ihania visioita toteuttaa.. :)



Nyt pitää mennä kahville että jaksaa loppu päivän.



Palataan taas =)



outs@ kera tyttösten

Lukiessa teidän mieltä avaavia keskusteluja - Kiitos siitä, Rakkausvauva ja Haikarapolska! Ja hengessä mukana eletään Kirahviinan ja poikien arjessa! Apinaemon myös! Colikselle tsemppiä imetyksen kanssa luovimiseen! Kewalle voimia muuttoon!



Taidan omasta navasta vain nyt sanoa että taitaa hiipiä joku masis minuunkin.. :( Vauva on ihana, ei siitä johdu. Mutta mies ärsyttää ja tyttö ärsyttää(?) Tuntuu et mikään ei yhtäkkiä toimi tässä perheessä, en tiedä. Onko vika vain siinä että tarvitsisin juuri sitä omaa henkireikää tähän arkeen? Tiuskin tiuskimisen perään, ensin miehelle, sitten tytölle ja sitten vielä vauvallekkin :/ Sitten itken kun tuntuu pahalta..



Plääh, nyt itkettää taas, kun ajattelenkin. Tulin tänne koneelle ottamaan aikalisän - kun suutuin vauvallekkin siitä ettei d-tipat osuneet suuhun asti, eli siis näin tiukalla on pinna..!



Dumle, hieman surullisena..

voi kun oli tullut mahdottomasti tekstiä.. Ei oikein tiedä mistä aloittais, josko muistan puoliakaan mitä piti kommentoida..



Kewalla sitten muutto hieman eksoottisempaan maahan, millä mielin lähdet? Onneksi myös siellä toimii netti?? Ethän hylkää meitä? =)



Umalla onnistuneet asuntokaupat takana, mukavaa! Sisustus on kyllä mukavaa puuhaa, meillä vaihtuu olkkarin yhden seinän väri heti kun hommaan kerkiän.. =) Eteinen edistyy miehen toimesta hurjaa vauhtia.. =)



Kirahviina kyseli vauvan kakkimisesta, meillä tortut vaipassa vähintään kerran vuorokaudessa, jos näin ei ole, huomaa sen kyllä lisääntyneenä kitinänä...



Mites vm:n hääpäivän vietto???



Haikarapolska oli saanut jouluostokset hyvälle mallille.. Olen kade, itsellä vielä kaikki tekemättä..



Dumlella alavireinen fiilis, voimia sinulle.. Pieni oman ajan otto voisi auttaa.. Tekee ihmeen hyvää, vaikka sitä ei muka tuntisikaan tarvitsevansa..



Kirjoituksia ollut myös lapsille huutamisesta. Olen sitä harrastanut ja harrastan edelleenkin toisinaan. Voiko joku todella kirkain silmin sanoa, ettei ikinä olisin korottanut ääntään lapsille.. Jos näin joku voi tehdä, nostan hattua. Tärkeää on, ettei käy käsiksi, joskin olen myös joskus joutunut tukkapöllyyn turvautumaan, josta seurannut hirveät morkkikset. Tästä asiasta olisi enemmänkin kirjoitettavaa, mutta hieman kiirus..



Voikaa hyvin, arvon ladyt! Palailen huomenna..

ihan pikaiseen etta hengissa ollaan- mutta muutetaan takaisin tan rempan osalta ens viikon jalkeen ja alan uudelleen yhteyksiin sitten joulukuun alusta!

Meidan tytteli syntyi sitten 10.9. ihan paivalleen ja oli 3150g ja 51.5cm pitkahiuksinen ' valkonen' nappisilma(vihreet).

Nyt 2kk tarkastuksessa ' Alli' oli 5300g ja 56cm. Paljon ja kovia ilmavaivoja meitin nurkilla ekaa kertaa, ja imetyskin loppui 1.11 kun ei vaan maito riittany.

Rattikausi alkoi tanaan, joten 2kk ja viikon kesti. Tulen taas myohemmin keimeihin, voikaa hyvin!

-levinia ja Alli-neito (ex Hope)-