Kuinka monen muun kotona lapsuudessa jääkaappi oli usein ihan

Ja ihan on normaali suhtautuminen ruokaan. Eli syön elääkseni, en elä syödäkseni.

Ja läski olen, todellakin.

Äiti oli tosi pihi. Rahaa ois varmaan ollut parempaankin ruokaan, mutta nuukailtiin. Vellejä, perunaa ja kastiketta (ilman lihaa tai makkaraa), makarooni, purkkilihapullia. Käsittämätöntä moskaa näin jälkikäteen ajateltuna. Hedelmiä ei juuri koskaan vihanneksista puhumattakaan. Nykyään sitten syönkin kaiken mikä ei juokse karkuun... Itse teen hyvää ja tasapainoista ruokaa lapsilleni.

Tais olla meidän perheessä ruoka pelkkää energiaa.

Ulkolaista kurkkua oli joskus tosi harvoin ja appelsiineja pari kertaa vuodessa.



Jotkut vielä ihmettelee, kun mulle näin aikuisena ei kelpaa oliivit, sienet, katkaravut, feta jne. Mutta jos on lapsuutensa syöny vaan ruskeeta kastiketta (palkkapäivänä siellä seassa saatto olla lenkkimakkaraa tai talouskyljyksiä kokonaisena) ni ei voi odottaa että on kovin avarakatseinen aikuisenakaan.

vaikka ei meillä sitä rahaa paljoa ollut.

Palkkapäivänä äiti tuli kotiin ison ruokakassin kanssa missä oli tuoretta leipää ja päällisiä ja hedelmiä. Me syötiin ne onnesta soikeana suoraan siitä kauppakassista. Loppukuu syötiin näkkäriä ja perunaa, aamulla harvoin mitään.



Sen verran jäi traumat siitä jääkaapista ilmeisesti, että huolehdin omille lapsilleni valmiit eväät jääkaappiin jotka voivat syödä koulun jälkeen. Ja ne eväät ovat sellaisia jotka maistuvat :) Itse haluan nykyään syödä monipuolisesti ja terveellisesti, jogurtit ym. vanukkaat tai mehut eivät edelleenkään kuulu ruokavalioomme, ehkäpä kun en niihin lapsuudenkodissakaan tottunut.

Aina oli saatavilla mm. juustoa, gotleria, suolakurkkuja, punajuuria jne. ihan peruskamaa. Niin ja palkkapäivänä jugurttia.

jääkaappi tyhjänä ja rahasta ja laskuista tuli välillä vanhemmilla riitaa. Itse pidän jääkaapissa paljon ruokaa, ostan kerralla reilusti ja välillä ongelmana on, että ruokaa on liikaa ja jää pilaantumaan. Oliskohan lapsuuden peruja vai mikä on kun ei opi.