Muuttuiko kantanne teinien abortteihin Katri&Kaitsu-dokumentin jälkeen?

Minusta ei todellakaan normaalia käytöstä ja perhe-elämään kuuluvaa..



Sais isä vähän vähentää omia menoja, jos kokoajan hermot noin kireellä ja pinna viulunkielellä!! Äiti mukavan oloinen ja lapset suloisia. Isä itsekäs ja kovakourainen!!

olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen pohtii itse omat resurssinsa ja mahdollisuutensa ja tekee sitten omat, epäilemättä vaikeat ratkaisunsa.

Sitten voin sanoa mielipiteeni.

mutta itse asiassa muistan jonkun teinivanhempien pariskunnan nimeltä Kai ja Katri niiltä ajoilta kun oma esikoiseni oli vauva. Äiti oli 15 ja isä pari vuotta vanhempi ja päättivät pitää vauvan. Äiti sitten jatkoi iltakoulussa ja jotain sellaista. Esikoiseni vauva-ajasta ON nyt se 10 vuotta.



Olen itse teiniäidin lapsi. Äitini oli 17 ja isäni 20. Kun synnyin, isäni oli armeijassa. Rahaa ei ollut, mutta rakkautta riitti, niin vanhempien välillä kuin itsellenikin. Mietin joskus nuorempana, pilasinko äitini elämän, mutta en usko. Hän oli jo lopettanut koulun ja mennyt töihin omien huonojen kotiolojensa takia. Myöhemmin hän jatkoi koulunkäyntiä iltakouluissa, ja on tätä nykyä aika menestyvä yrittäjä. Ei se lapsi eikä se rahanpuute mitään pilaa eikä pelasta, kyse on siitä, miten sen lapsen ja muut ongelmat ratkaiseen ja millä asenteella elämäänsä elää. Meidän teinivanhempien perheestä on riittänyt hyvät eväät elämään sekä vanhemmille että vielä meille lapsillekin.

kyse on kuitenki omasta lapsesta, jos on valmis sänkypuuhiin, niin sillon on myös valmis ottamaan vastuuta teoistaan.



mä en ikinä vois kuvitella että lapseni ois pilannu mun elämän, ois se sitte syntyny mulle 17 v tai sitten 27v...



hullua....

Mietihän vähän sen Kai:n taustaa, niistä lähtökohdista yhdistettynä teini-isyyteen, niin se on pärjännyt aivan loistavasti!

Se kuva mikä Katrista on jäännyt aiemmistakin dokkareista mieleen on että hän on kauhea marisija. Niinkuin siinäkin lopussa Kaitsulle marisi jostain työpaikalla tapahtuneesta asiasta. Vähän harmitti sen miehen puolesta.



Mun käsitystä ei muuttanut suuntaan eikä toiseen. Läheltä olen seurannut teinivanhempien elämää ja hyvin heillä on mennyt ja hyvin menee edelleen. Yhdessä ovat, mies valmistunut ja töissä, nainen opiskelee vielä. Lapsi reilu 2v. ja oikein ihana muksu. Ja ihana perhe! Riippuu niin paljon nuorista itsestään että millaisia ovat, jotkut eivät ole valmiita eivätkä pysty kantamaan vastuuta, mutta osa selviää hyvin.

Aluksi oli niin ihanaa ja toiveikasta, aivan mahtava se synnytyskohtauskin. Sitten alkoi mennä ikävämmäksi. Katri raatoi kotona kahden pienen muksun ja kahden ison koiran kanssa, tarpoi lumikinoksissa ja raapotti Mikaa srk:n kerhoon. Samaan aikaan isukki kävi armeijan iltalomilla jossain strippibaarissa (vaikka Riihimäeltä olisi ehtinyt kotiinkin iv:lle).



Isä harrastaa sukellusta ja tietokonepelejä. Pääsee testaajaksi johonkin firmaan ja haluaa USA:an. Vaimo odottaa koko ajan milloin alkaisi opiskella jotain. Perhe muutaa jenkkeihin kälyiseen kämppään, epäsiistille asuinalueelle. Vaimo otetaan joksikin assariksi miehen firmaan (säälistä?). Lapset pitkiä päiviä koulussa. Edelleenkään ei rahaa mihinkään. Viikonloppuisin telttaillaan ja sukelletaan (=lapset istuvat palelevina veneessä, kun isi ja äiti polskii). Ei rahaa matkustaa lomalle Suomeen.



Eivätkä edes halua palata.



Isä harrastaa kaikki illat sukellusta, jalkapalloa, tietokonepelejä. Millon nauttii lapsistaan?

Ehkä dokkarin tarkoitus oli näyttää, että heikoista lähtökohdista huolimatta nuoret saivat hyvän elämän ja niin edelleen. Ja tavallaansiis kai saivatkin, juu... Mutta jotenkin siitä jäi vähän huono fiilis. Musta ainakin tuntui, että tuon parin haaveet olivat ihan eri maailmoista. Mies halusi Aasiaan asumaan ja kouluttautua meribiologiksi, että saisi vain sukeltaa. Vaimo taas taas tuntui olevan ihan hukassa ja ihannoivan jenkkielämäntyyliä yli kaiken.



No, toivottavasti saavat asiat lutvittua. Lapset ainakin oli hellyttäviä.

Kuin on katsojiakin. Minulle puolestaan (nuorehkona äitinä) tuli hirvittävän positiivinen mieli kun katsoin Katri&Kaitsu dokkarin. Hienosti ovat selvinneet haasteistaan. Minäkinhän voin tästä muuttaa vielä vaikka Guatemalaan jos huvittaa, eikä " elämä lopu" lasten saantiin. Vieläkin itseä ehtii kehittää ja kouluttaa ja haaveitaan tavoitella perheellisenäkin. Tällainen kuva minulle tuli. Huomautan myös, että molemmilla on ammatti ja molemmat ovat töissä (kun joku sitäkin taivasteli). Minusta Katri oli varsin tyypillinen esimerkki naisesta. Aika moni meistä marisee miehelleen..älkääkä väittäkö toisin!! Aikamoista kyynistä kitinää saa täältäkin palstalta lukea harva-se-päivä.



Eli vastaus itse kysymykseen: Jokainen miettii omalta kohdaltaan parhaan ratkaisun mitä tulee lasten hankintaan ja niiden pitämiseen.

MIes haaveilu sukelluksesta ja katrsi puhui meribiologiasta!

Mutta että jää vain haaveeksi, koska jenkeissä opiskelu on niin kallista eivätkä he halua muuttaa Suomeen takaisin niin pitkäksi aikaa, kun opiskelut kestäisivät.

Näin sanoi.

Katrilla ei ole mitään koulutusta ja on miehensä firmassa assarina... Onko se " menestystä" ? Lapset koulussa varmaan kellon ympäri.

Vierailija:

MIes haaveilu sukelluksesta ja katrsi puhui meribiologiasta!

muutenkin elämä näyttää olevan mallillaan



katrijakaitsu. weebly. com

ei mieleistään ammattia.

Mun mielestä näytti myös, että aika paljon Kaitsun ehdoilla perhe pyörii ja Katri hoitaa lapsia paljon yksikseen.

Eihän Katri ole mikään marisija! Mä marisisin paljon enemmän, jos mies harrastaisi joka ilta jotain, toisaalta meillä on kyllä tietty pienemmät muksut.

Oikein hienosti olivat elämässään pärjänneet!

Nuohan elivät ihan normaalia perhe-elämää. Samanlaista kuin meistä 99%, jos ihan oikeasti ulkoapäin katsottaisiin omaa elämäämme. Tosin olivat paljon rohkeampia suunnitelmissaan kuin me kotimaassa tallaajat.

Kuinka moni meistä on siinä unelma- ammatissamme tai jos on onko se sitä auvoa niinkuin nuorena haaveili. Mitä luin heidän nettisivujaan, olivat kuitenkin käyneet Suomessa Amerikassa oloaikana. Ei meidän perheellä ainakaan ole varaa matkustaa Atlantin yli montaa kertaa vuodessa.

mä en ikinä perusta mielipiteitäni asioista yhteen yksittäiseen tapaukseen. Sehän olisi ihan järjetöntä. Pitäisikö mun muuttaa sitten mielipidettäni aina, kun joku roudaa näytille vastakkaisen tapauksen?



Abortti on sellainen asia, missä jokaisen täytyy miettiä omalle kohdalleen paras ratkaisu. Maailma ei ole mustavalkoinen. Itse tein abortin nuorena, omaa tyhmyyttäni olin raskaaksi tullut. En usko, että lapsi olisi pilannut millään tavalla elämääni, siitä olisi tullut vain hyvin erilaista. Mutta minä en halunnut lasta siihen elämäntilanteeseen enkä sille miehelle. Opin myöskin tästä läksyni, enkä ole sen jälkeen suhannut ilman ehkäisyä. Toista aborttiakaan en olisi valmis tekemään. Mutta tämä on vain minun valintani.

Tietääkö kukaan??

läpsi mikaa päähän...

Sehän otti siinä sohvallakin pojan hiuksista kunnolla kiinni ja kun pika raivos huoneensa lattiallla niin otti vaimostaan tosi kovakouraisesti ensin kädestä kiinni ja sysäs pois sieltä huoneen ovelta..itestä tuntu jotenkin pahalta kattoo sitä..ja just se ravintola-episodi oli aika uhkaavan oloinen..

Joo otti autossa kurkusta kiinni vaikka veikka anto pikkusiskolleen hellästi pusuja..:( Kiva isi :(