Lapsen isosta päästä...
Aloitus ei ollut kaunein mahdollinen, mutta olen hyvin huolissani veljeni 8kuukauden ikäisestä tyttärestä. Hänellä on vauvaksi todella iso pää, siis onhan niitä suloisia pallopäitä nähty ja ne ovat ajan mittaan muuttuneet vähemmän huomiota herättäväksi. Eilen kävimme heillä kylässä ja tyttö istui oman 1,5v poikani vieressä niin hänen päänsä oli varmaan liki puolet isompi kuin oman lapseni. Eikä pään kokokaan ole ainut murhe ehkäpä se pään kasvu siitä rauhoittuu, mutta tyttö on myös luonnottoman rauhallinen istuu vain lattialla tai sylissä enkä koskaan ole kuullut hänen ääntelevän muuta kuin tietenkin itkevän joskus vähän sellaisella narisevalla äänellä.
Hän oli hyvin pahoillaan kun neuvolssa oli päätä kommentoitu ja suositeltu sairaalakontrollia, ilmeisesti olivat myös tuosta rauhallisuudesta olleet huolissaan. No veljeni vaimo joka on hyvin äkkipikainen ja kärttyisä luonne (siis sellainen jole ei oikein voi ikinä sanoa poikkipuolista sanaa. Tai jos uskaltaa jotain sanoa mököttää kuukausi kaupalla. Niin hän oli heti pukenut lapsen ja lähtenyt kotiin ja huutanut neuvolatädille että on se ihme kun kaikilla pitää olla samankokoinen pää eikä saisi olla edes rauhallinen vaan lapsen pitäisi kokoajan riehua. Sanoi tämän illalla minulle ja odotti selvästi että moittisin neuvolaa. Minä koetin sitten varovasti sanoa, että olisiko se nyt ollut niin paha käydä siellä sairaalassa, jos olivat neuvolassa sitä mieltä, eihän siinä mitään menetä vaikka turha reissu tulisikin. no siinä kävi niin että me saatiin samantien lähteä kotia ja kahveja oli turha odottaa, kun tullaan taloon vain lasta haukkumaan, sanoi vielä suloisesti, että meidän pojan pää on niin pieni ettei sinne aivoja mahdukkaan ja jotain muutakin jota en enää viitsinyt jäädä kuuntelemaan.
Paha mieli jäi niin veljen kuin hänen pikkuisen tyttönsä puolestakin. heillä on neljä lasta joten kokemusta lapsista pitäisi olla. Viime vuosina näitä repeämisiä eli tavattomia ylireagointeja ihmisten sanomisiin on ollut enenevässä määrin. Olen itse mielentereysalalla töissä ja huolissani myös tästä vaimosta mielestäni hän tarvitsisi keskusteluapua. Hänellä on melko traumaattinen lapsuus takana johon hän aina räjähtämisensä jälkeen vetoaa, mutta ei ole koskaan jutellut asioistaan kenellekkään.
Keksiikö kukaan miten voisi varovasti koettaa tarjota apua tai tukea? vai pitäisikö vain jatkaa elämää ja toivoa että veljen perhe pärjää omillaan. Heidän avioliittonsa ei kai myöskään ole enää mallillaan. Vaimo syyttää veljeni liiallista alkoholin käyttöä ja veljeni vaimonsa kamalaa luonnetta. Jotenkin tuntuisi kuitenkin pahalta vain kääntää selkänsä vaikkei toiset apua haluakkaan ja olenko minä kuitenkin väärä ihminen avunantajaksi, koska vaimo olettaa että minä kuitenkin seison viimeiseen asti oman veljeni vierellä
Kommentit (21)
sun veli ottaa asian haltuunsa ja mennä vaikka tytön kanssa käymään tutkimuksissa?
poikkeva pään kasvu tuon ikäisellä voi olla merkki esimerkiksi hydrokefaluksesta eli ns. vesipäästä. Se voi olla joko yksittäinen löydös tai sitten liittyä johonkin muuhun sairauteen/oireyhtymään. Joissakin oireena voi olla muun muassa lihasvelttoutta, erilaisia kouristuksia ja mm. epilepsiaa sekä yleistä kehitysviivästymää. Ehkä tuo mainitsemasi " rauhallisuus" voisi olla tällaista lihasvelttoutta ja kehitysviivästymää. Hydrokefalus voidaan ymmärtääkseni joissain tapauksissa saada hallintaan ns. suntin avulla, joka asennetaan aivoihin johtamaan nesteitä sieltä. Toisinaan hydrokefalus ja/tai siihen liittyvät muut sairaudet voivat aiheuttaa myös vaikeaa kehitysvammaisuutta.
Toivottavasti en puhunut paljon ohi suuni. Itsellä on aiheesta jonkinverran kokemusta. Toivon lämpimästi, ettei tästä ole tämän vauvan kohdalla kyse. Olisi varmaan kuitenkin erittäin tärkeää saada lapsi tutkimuksiin, varsinkin kun neuvolassa ollaan sitä suositeltu. Varhain aloitettu hoito luulisi olevan paras mahdollinen apu, jos jostain vakavasta on kyse.
Saatte äidin suostuteltua viemään lapsen tutkimuksiin tai teette ilmoituksen lastensuojeluun (itseasiassa se kuuluisi terkan tehtäviin, jos pää todella kasvaa kivuten käyrältä seuraavalle... mutta voi olla ettei se sitä uskalla tehdä).
3v esikoisella jos mahdollista vielä isompi kuin pikkuveljellään. Käyttää ihan aikuisten pipoja ja on hankala vetää lasten paitoja pään yli eli mielellään joko V-aukkoisia paitoja tai sitten napit olkapäällä. Ihan terveitä lapsia ovat. Ilmeisesti vain kulkee suvussa vaikka molemmilla vanhemmilla näyttäisi olevan ihan kroppaan sopivat päät...
Sanoin veljelleni eteisessä, että vie ihmeessä tyttö lääkäriin, mutta hän totesi ettei tytöllä mikään ole on vain isopäinen. Veljeni kammoaa kehitysvammaisia he ovat joka raskaudessa teettäneet lapsivesitutkimuksen, koska vaimon suvussa on kehitysvammaisuutta aika paljon. Tämä on ehkä se huolestuttavin asia.
Toki toivon sydämestäni, että murehdin suotta ja muutaman vuoden kulutta iso pää on vain muistona valokuvissa, mutta jotenkin tiedän jo ytimissäni, että jokin on vialla. Lapsen pään muoto on myös hyvin outo aivan kuin olisi kaksi pullistuneempaa kohtaa päälaella siis aivan aikuisen kämmenen kokoiset alueet ettei mikään pieni patti.
Koetin veljelleni sanoa, että haluan vain lapsen parasta, enkä halua haukkua enkä arvostella, mutta aivan turhaa. Olivat äidilleni soittaneet aamulla ja haukkuneet minua vain ulkonäköä arvostavaksi tunteettomaksi kaksinaamaiseksi arvostelijaksi. Ja kehoitaneet minua pysymään kotona ihailemassa täydellisiä lapsiani. Tämä ei voi enää olla normaalia käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Jopa ne mielenterveyskuntoutujat joiden kanssa työskentelen kykenevät paljon rakentavimpiin keskusteluihin. On vain niin kovin voimaton ja avuton olo. Jo pelkkä tunteiden purkaminen helpottaa ja auttaa itseä jäsentämään asiat tärkeysjärjestykseen.
Ja tämän pohjalta saattais lähteä käyntiin.
Ja kun joku muu on asiasta sanonut ääneen, tulee puolustusreaktiona tuollainen rähinä.
Kasvavat kuitenkin nätisti omilla käyrillään, eikä syytä huoleen ole. Venytellään vaan kaula-aukkoja ;-)
voisiko olla, että ovat itsekin tajunneet useamman lapsen vanhempina, että vauvassa on jotain poikkeavaa.. ja ehkä jotenkin kieltävät sen mahdollisuuden täysin ja suuttuvat sen takia Sinullekin kun asian otat puheeksi. Sopisi kuvaan varsinkin kun sanoit, että " kammoavat" kehitysvammaisuutta..
Tietenkin on kyseenalaista spekuloida asialla, josta ei tiedä enempää.. Ja tosiaan tiedän itsekin tavallista suuripäisisempiä mutta terveitä lapsia. Mielestäni vaan nuo kuvailemasi pullistumat päässä eivät kuulosta hyviltä.. Toivottavasti lapsi saadaan pian tutkimuksiin!
Jopa ne mielenterveyskuntoutujat joiden kanssa työskentelen kykenevät paljon rakentavimpiin keskusteluihin.
Ihan kuin mielenterveyden ongelmat tekisivät ihmisestä idiootin...
(rakentavampiin, sitä paitsi)
jostain muusta on kyse, kuin isopäisyydestä. harvoin isopäinen lapsi joutuu jatkotutkimuksiin, ellei epäillä jotain muuta.
hyvässä lykyssä lapsi on kehitysvammainen. itselläni on yksi kehitysvammainen lapsi 6v. ja yksi isopäinen 3v. poika.
onko lapsi jäntevä vai alijäntevä?
monet kehitysvammaiset ovat vauvoina alijänteviä, eivät siis ole terhakoita lapsia.
tarkoitin rakentavaan keskusteluun kykenemisellä sitä, että voidaan puhua asioista eikä jätetä niitä hautumaan mielen sopukkoihin, jonne lokeroiduttuaan ne saavat aikanaan pienetkin asiat näyttämään suurilta. Valitsin ehkä sanani huonosti, muut asiat painavat omaa mieltä. Jokaisen elämässä tulee eteen tilanteita, joissa joutuu ottamaan vastaan itselle negatiivisia asioita. Mutta kyllä mielestäni aikuisten ihmisten tulee pystyä puhua myös vaikeistakin asioista. Sitä varten on lähimmäisiä ja ammattiauttajia jos heidän kanssaan on helpompi puhua.
euttaa painetta (ja siten kipua) päähän, misä syystä hydrokefalia-lapset tykkäävät istuskella paikallaan, koska paine tuntuu silloin vähemmän. Tärkeää on, että hydrokefalia hoidetaan mahdollisimman pienenä, jotta aivojen kehitys ei vaarannu! Sukulaislapsi voi onneksi todella hyvin eikä kehitysviivästymiä ole tapahtunut, joten aivot säilyivät vaurioitta. Mutta mitä pitempään sairaus on hoitamatta (vaatii aivoleikkauksen), sitä todennäköisempää on, että tulee aivovaurioita.
ollaan mummun kanssa huomattu että se on normaalia suurempi, kehoon verrattuna oudon iso... en tiedä mistä johtuu, hänen äitinsä poltti kyllä koko raskauden ajan ja ollaan mietitty josko se voisi johtua siitä.... Kaikilla muilla sukulaisilla on ollut pienenä ihan normaalin kokoinen pää...
ja kyseessähän oli mun veljenpoikakummipoika...
vanhemmat altistavat tahallaan lapsen mahdolliselle vakavalle ruumiinvammalle. Pelottele vaikka sitten ísovanhempien kautta sillä että otetaan kaikki lapset huostaan, jos ei tätä yhtä hoideta asianmukaisesti !
Isoja päitä on meilläkin (takaraivo ei lainkaan littana :)).
Ja puseronaukot on tiukkoja. Tuttavaperheen nuorempi tytär on perinyt äitinsä ison pään. Joten normaaleja isopäitä on mutta taudit on poissuljettava !
Vaikea tilanne enkä oikein tiedä antaa mitään neuvoakaan. Jotenkin saada veljesi vaimoineen uskomaan, että olet liikkeellä hyvällä tarkoituksella. He varmaan pelkäävät kuollakseen, että lapsella on jotain vialla ja reagoivat siksi noin voimakkaasti. Yritä vaikka vähän kiertoteitse tyyliin " käykää siellä tutkimuksissa niin voitte sanoa terkalle, ettei mitään hätää ole" . Jos ongelmia ilmeneen he ovat jo ammattilaisten kanssa tekemisissä.
Ei tupakanpoltto voi aiheuttaa suurta pään kokoa, turhaa spekulointia. Minun lapsilla on myös olleet isot pään koot ja olen saanut kuulla vaikka mitä tämän takia, ihan normaaleja ovat. Jopa keskitasoa fiksumpia esim. koulussa.
Harmittaa pienen ihmisen puolesta, ettei vanhemmista ole kantamaan vastuutaan. Meillä on tuttavapiirissä kolmella lapsella ollut seurannat pään kasvun vuoksi, yhdellä oli " vesipää" , toisella todettiin keskivaikea kehitysvammaisuus ja kolmannelta ei löytynyt mitään vikaa.
Onpa vaan surullista, jos lapselle aiheutetaan tietoisesti turhaa tuskaa esim. juuri tuon vesipään ja aivopaineen nousun vuoksi :((
Olit rohkea vaikka tiesit mitä siitä seuraa. *nostaa hattua* :)
Onko kenelläkään tietoa mistä voi olla kysymys jos lapsen pää poikkevan suuri ja käytös tällaista apaattista?
t.Ap