Olen todella yksinäinen

lähde miettimään omaa elämääsi, sen myötä tulee sitten kaikki muukin.

tässä hyviä ja ehkä huonojakin vinkkejä, mutta yritän vähän piristää ja keksiä jotain ratkaisua..

-heti alkuun omaa aikaa, alkuun vaikka lenkkeilyä tyyliin " heippa lähden nyt lenkille"

-uusi harrastus / kurssi tms., miksei sitä harrastusta voisi yksin aloittaa, aivan varmasti siellä tutustuisi uusiin ihmisiin, hyvä keino on aloittaa uusi harrastus vaikka lapsen kanssa, vaikka joku kerho

-ja tässä vielä roppakaupalla pirteää mieltä!!

mä oon tosi ylpee siitä että kävin kerran leffassa yksin... ei ehkä kuulosta jonkun mielestä kummalliselta, mutta kyllä se mulle oli aikamoinen paukku... joskus tarttee vaan mennä, mene! aloita pienistä! olisiko teillä miehenkanssa vielä joku mahdollisuus?

Muuten minulle ei koskaan kukaan edes soita. Olen itse yrittänyt olla aktiivinen ja pyytää ihmisiä kanssani shoppailemaan, lenkille, syömään jne. Kukaan ei koskaan ehdi, sekin kai jo jotain kertoo... en vaan kelpaa kenellekään.





Ap

käännä uusi sivu, käy alkuun vaikka kampaajalla, uusi kampaus. mieti mikä sinua kiinnostaisi, hanki uusi harrastus. ole rohkea, kysy vaikka työkaverilta, että lähtisikö kanssasi elokuviin. jos itse haluat parisuhteestanne paremman, on sen eteen tehtävä työtä. miehen kanssa yhteistä aikaa, yhteinen harrastus, parisuhdeterapiakin tarpeen vaatiessa. mieti millainen oli ennen avioliittoa ja lapsia. älä suostu olemaan kotiorja, älä anna muun perheesi elää illuusiossa että asuvat täyden palvelun hotellissa, kaikki tekevät osansa. sinulla on oikeus olla juuri sinä, ole rohkea. ota itseäsi niskasta kiinni. jos tilanne on paha, puhu lääkärille. kyllä se mieskin siitä pikkuhiljaa alkaa huomata sinut taas. taitaa vain olla tottunut täyteen palveluun eikä osaa enää ajatella että tosiaan, se parisuhde, ja tosiaan, tuohan olikin Nainen! tsemppiä.

Ap *kyynel silmin'



Kiitos 3, 6

olen kahden lapsen yh, erosin miehestäni nyt syksyllä.



yhdessäolomme aikana mies eristi minut vähistä ystävistäni ja ulkomaailmasta. yhtään ystävää tai kaveria minulla ei ole ollut enää moneen vuoteen. kun olin lasten kanssa kotona n. 4 vuotta, oli mies melkein ainoa aikuinen kenen kanssa olin tekemisissä. tietysti puhelimitse vanhempieni ja siskoni kanssa juttelin.



nyt kun olen päässyt miehestä eroon, olen ihan yksin. käyn päivisin töissä ja illat olen yksin, samoin viikonloput ja lomat. en tee mitään, en mene minnekään koska ei ole ketään kenen kanssa mennä enkä enää edes tiedä miten tutustua ihmisiin, mies piti minut niin eristyksissä. olisi tosi kiva löytää edes yksi kaveri joka on oikeasti kiinnostunut minusta, mutta pelottaa edes yrittää löytää ketään ystävää, en muista miten ollaan ystävän kanssa.



olen varmaan ikuisesti yksinäinen ja yksin.

Tässä sinulle YSTÄVÄ =)



Jään odottelemaan.....

Hirveän vaikea lähteä antamaan mitään tarkoituksenmukaisia neuvoja, kun tietää tilanteesta niin vähän!



Kaikenkaikkiaan tuo nyt kuitenkin kuulostaa siltä, että sinun varmaan kannattaisi istua alas ja miettiä oikein toden teolla elämääsi; toiveitasi, tavoitteitasi, tilannettasi. Sinulla on vain tämä yksi elämä (ainakin todennäköisesti), joten et voi antaa sen mennä ohi tyytymättömänä ja yksinäisenä. Itsesääliin on tosi helppo jäädä pyöriskelemään toimettomana, mutta arvaa mitä; päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia ja kuukausista vuosia, eikä kukaan tule sinua sieltä huonosta tilanteesta yht' äkkiä nostamaan. Yllättäen koko elämä on mennyt. Sinun on pakko tehdä muutos itse askel askeleelta!



Mitäs jos aloittaisit siitä, että missä vaiheessa tilanne ajautui tuohon. Miettisit mitä haluat muuttaa elämässäsi (parisuhde? Harrastuksia? Ystäviä? Työ?) ja sitten mihin sinulla realistisesti on mahdollisuudet (kaikkein positiivisimmin ajatellen tietenkin). Sitten vain lähdet yksi asia kerrallaan muuttamaan elämääsi.

-Puhu miehelle vakavasti. Miettikää yhdessä, vieläkö liitto on elvytettävissä ja mitä kaikkea sen eteen voisi tehdä. Jos molemminpuolista halua tai ratkaisuja ei tunnu löytyvän, kannattaa ehkä harkita eroa

-Hanki harrastuksia tai ala opiskelemaan. Vaadi mieheltä ainakin se panostus talouteen ja lastenhoitoon, että sinulle jää aikaa oman itsesi toteuttamiseen. Ja jälleen kerran, jos yhteistä halua ja ratkaisuja ei löydy, kannattaa miettiä eroa. Yksinhuoltajana saat ainakin niitä viikonloppuvapaita lasten tavatessa isäänsä tai vaihtoehtoisesti hoitoapua kunnalta...

-Hanki ystäviä, jotka jaksavat kiinnostua sinusta. Esim. netti on hyvä paikka tavata ihmisiä tänä päivänä. Tälläkin palstalla on " etsin ystävää" -osio. Kaikki ihmiset eivät ole luonnostaan yhtä sosiaalisia, mutta mitäs jos vähän " tökkisit" itseäsi ihmisten ilmoille ja pitämään yhteyttä ihmisiin. Harrastuksissa tai opinnoissakin tutustuu ihmisiin.

-Mieti, mikä sinua kiinnostaisi. Ala lukea, ala virkata tai ala lenkkeillä. Ongelmasi on nyt se, että olet passivoitunut ongelmiesi alla. On aika aktivoida itsensä uudelleen! Olen ihan varma, että se elämänilo löytyy vähitellen sitä mukaa, kun muutat yksi pieni asia kerrallaan elämääsi ja alat taas avautua maailmalle. Seuralle, tekemiselle ja mielenkiinnonkohteille.



Voisikohan huomenna olla paremman loppuelämäsi ensimmäinen päivä?

yhteyttä.

Jos sinulla olisi sellainen jossa ei ole oikea nimesi, sellaisen uskaltaisi tänne laittaa.

Mistä olet ja minkä ikäinen? Vaikka eihän iällä ole merkitystä tosi ystävyydessä :)



12