***HUHTIHIPPUSET*** viikolla numero 46!

miehen täytyy päästä äkkiä takas töihin, joten paljon ei nyt ehdi kirjotella. ja just eilenhän sitä tuli taas sepustettua kaikenlaista...



ihanaa oli nukkua aamulla vähän pitempään, kun mies vei neitin päikkäriin. etenkin kun kyseinen neiti heräs klo 5.12 eikä suostunu ennen 6.30 enää nukkua. ensin karjui tunnin verran, ja sitten hihkui ja jutteli ja sitten simahti just ennen kellon soittoa. sellasta...



ajattelin mennä tänään jumppaan, mutta saa nähdä saanko taas aikaseks. ollut vähän liikkeellä tollasta laiskotusta. ;)



ainiin, Helminmamille tsemppiä! kyllä se varmaan siitä. itse olen tosiaan kanssa ihan hermostunut kun liikkeitä ei tunnu. ja varmaan olisin kaikesta muustakin, jos ne sitten tuntuis. höh. mutta kannattaahan sun pyytää aika lekurille, jos se vaikka helpottaisi kun joku tutkisi kunnolla ja saisit siten asian mielestä. ei siitä ainakaan haittaa ole!



nyt täytyy mennä. mukavaa viikkoa kaikille hippusille! t.VadelmaMama, rv 17+6

Ja taas uusi viikko ja uudet kujeet. Eka kerran närästi yöllä.Kakkosta odottaessa närästys oli oikea loppuajan vaiva,maha oli tosi iso ja painoi makuulleen ruokatorvea.Niin ajattelin että ei kai tämä jo nyt ala kun maha vasta navan kohdalla, mutta syynä oli kai illalla nautittu rasvaruoka...



Ja sitten eilen lensin liukkailla persuksilleen tai silleen osittain kyljelleen. Säikähdin ja kuulostelin vointia ja pian nippailikin vastakkaiselta kyljeltä, onneksi vain hetken. Kai vatsanpeitteet joutui tiukille kun sellainen yhtääkkinen nykäisy kävi. Ja pikkuinen jatkoi ralliaan, joten kaikki ok. Neuvola huomenna, saapa kuullakin pikkuista. Olkaapa mammat varovaisia liukailla!!!!!!!!!



En ole varma oli pikkuisella jo hikka, mutta sellainen tuttu sarja naputus kävi useamman minuutin samassa kohti. Voi että se tunne on mukava muisto aiemmista raskauksista..reppana siellä nikottelee.



Ekassa raskaudessa jouduin rv 16-17 sairauslomalle (piti tarkistaa asia kun muistelin että jossain vaiheessa näin oli...)kun nyt joillakin sitä painon tunnetta ja supistelua ollut, niin sitähän se mullakin oli, kiihtyvän kasvun vaihe ja silloinen työ oli aivan järkyttävän raskasta, siis yksin vuoroissa ( aina oltiin yksin vuoroissa, siis kolmivuoroa,,muita järjestelyitä ei muka voinut järjestää) raahata mummuja pesulle ja vessaan, ikinä en enään suostuisi edes ilman raskautta tekemään niin fyysistä työtä. Ja joskus mummut tipahti lattialle ja sieltä yksin pöngätä takas jaloilleen!!! siis ihan kaksin autettavia olisivat olleet. No niin asiaan siis eli lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi että melko supistusherkkä tilanne ja aavistuksen pehmenneet paikat, ei muuta kuin lepoa ja odotetaan kasvun tasaantumista. Loma ja lepo helpotti tilannetta. Kunnes saikulle lopullisesti rv 32 alkaen juuri tuon työn takia.Ja sitten jo verenpaineetkin nousi huippuun. Ja mä en siis ole mikään helposti saikulle jäävä, teki tosi tiukkaa myöntyä kun ajattelen aina että omat mummutkin kävivät aamulypsyllä navetassa, synnyttivät ja eikun takas navettaan ja heinähommiin..että kyllä me naiset kestetään.Iät ja ajat naiset pyörittäneet perhettä kaiken huushollauksen keskellä.



Ja poika syntyi vasta rv 41+2 käynnistyksellä, että se siitä supistusherkkyydestä...



Mitäs sitä taas tuli noin paatoksellisia kirjoiteltua..Synkkä mieli kai kun ei nuo työasiat jo ratkea.Katotaas tarvitaanko enään töissä ensi viikolla vai tuleeko pikku indonesialaiset hoitajat paikkaamaan suomalaisen hoitotyön laatua..



No nyt iloitsemaan lasten kanssa ja pyörittelemään lumiukkoa pihalle***



-klematis-pikku-ukko hikkanen?

Oltiinpa pudottu alas, pitää oikein nostella.



En oikein muista viime viikon ketjusta mitään enkä ehdi lueskella, jää kommentoinnit tällä kertaa vähän vähäisiksi...



Mulla oli viime viikolla neuvolassa vähän nuo sydänäänet hakusessa ja jäi itselle epävarma olo. Eilen pääsin kaverin kaverin työpaikalle ultrattavaksi ja siellä kaksi pikkuista voimisteli kovaa vauhtia! Mitään mittoja tai muuta ei otettu, mutta kaikki näytti olevan kohdallaan, sydämet sykkivät jne. Toinen vähän pyllisteli ja poikamaisia piirteitä näkyi, mutta en nyt ihan varma ole. Toinen piti jalkansa visusti yhdessä. Mutta kummasti mieli parani kun näki molemmat vauhdissa. Nyt sitten vaan odottelemaan rakenneultraa joka on 7.12. Jollakin se olikin vissiin jo aika pian?



Potkut mulla tosiaan alkaneet tuntua. Ei mitenkään jatkuvasti, mutta lähes päivittäin jotain pientä. Tämäkin kyllä edistää omaa mielenrauhaa.



Mutta muuten mulla ihan loistava olotila, ei oikeastaan oireen oiretta. Äitiyshousuihin jouduin viime viikonloppuna investoimaan, kaikki muut housut painoivat jo niin julmetusti. Jotenkin alempana vatsa tässä raskaudessa, viimeksi muistan pärjänneeni pitkään matalavyötäröisillä farkuilla.



Mutta kaikille voimia odotukseen ja tähän ainaiseen epävarmuuden tunteeseen!



wilma 17+6

Kyllä tuo lumi tekee ihmeitä mielelle ja muutenkin! Ihanaa kerrassaan, ollaan väsätty lasten kanssa vkonloppuna lumiukkoja ja lyhtyjä.



Tosin lauantaiset pikkujoulut vaativat hiukan veroja =) Vaikka sitä kuljettajan ominaisuudessa olikin ja hauskaa oli muutenkin,niin aamu neljän jälkeen kotiutuminen teki vielä eilisestäkin päivästä aikamoisen selviytymistaistelun! Vielä kun eilen palasin sairaslomalta töihin... No tänään jo huomattavasti pirteämpi olo.



Masussa aikamoinen vilske välillä. En kyllä odottanut tuntevani liikkeitä näin aikaisin, mutta niin siellä vaan pyörähdellään ja potkitaan - ei kyllä enää epäilystäkään. Painontunnetta ja supisteluja mullakin välillä ja masu alkaa hiljalleen nousta näkyviin. Olen huomannut, että nuo supistelut liittyy selvästi siihen että tuo suoliston toiminta ei ihan normaalia ja sitten kun on veskihätä niin enemmän ja vähemmän supistelee.



Kylläpä sitä on huonoon kuntoon saanut itsensä tuon sairastelut ja pahanolon myötä. En ole reiluun kahteen kuukauteen juuri liikuntaa harrastanut, joten la-iltana pikkujouluissa tanssahtelu sai hien pintaan ja supistelemaan ja sitten su:na lumitöiden teko veti viimesetkin voimat. Yllättäen eilen sitten oli jalat ja kainalot tissejä =)) myöten kipeät...



Sovittiinkin miehen kanssa et ruvetaan pari kertaa viikossa jotain ees tekemään... yhen kerran vois koko poppoo käydä uimahallissa, kun tuolla alakerrassa ei mitään ihmeellistä ja sitten kävelylenkki. Näin aluksi ihan riittävästi.



Jopas tätä juttua tänään tulee ;O)



Kun kerran vaatteista on ollut puhe, niin itse olen pärjännyt tavallisilla suorilla housuilla, joustavat hiukan masun kohdalta, mutta farkut olen jo vaihtanut äitiysmallisiin. Huono puoli on vain se, että olen yhtä kokoa hoikempi nyt kuin viime raskauden alussa, joten pitäis vissiin henkselit ostaa - tai sitten tilipäivän tullen lähteä kauppaan. Mutta järkytysten järkytys, rinnat ovat pinkeet ja ja varmaan kohta jo yhtä kuppikokoa suuremmat. Ei mulla näin ole aikaisemmissa raskauksissa käynyt! Mieshän tietenkin on aivan innoissaan... Itseä vaan ahistaa, kun ne on niin arat ja jotenkin oudon oloiset. Ihan niinku ois vaihtuneet jonkun kanssa. Löytyiskö ehdokkaita? =)) Pitää vissiin ruveta öisin pitämään toppeja tai jotain, ettei olis heti raskausarpia tiedossa. Outoa sinällään, kun mun paino ei ole yhtään noussut...



Ihanaa, että kuullaan niitä rakenneultrakuulumisia teiltä kohta. Mulla sitten varmaan viikkana vasta 27.12 ultra, joten joulukin vielä tulee jännitettyä.



Hyvää viikonalkua ja välttäkäähän pakkasenpuremia =O)



Pahnu & tappinen 15+3

Niin, kerrottiin isänpäivänä muksuille, mun äidille, isälle ja esikoinen miehen vanhemmille puhelimessa, ETTÄ MEILLE TULEE VAUVA!



Eilen siitä sitten kuuli hoitopaikkojen väki, kun lapset selvästi varmistivat, että kaikki tietävät =)



Toisaalta mukavaa, mutta toisaalta mun huoli ei ole helpottanut ja se että rakenneultra on kuuden viikon päästä ei ainakaan yhtään rauhoita mieltä. Lapsillekin kerrottiin, että vauva voi vielä muuttua enkeliksi ja esikoinen totesi, että voihan se kuolla synnytyksessäkin. Niinpä...



Toivotaan kuitenkin, ettei yllätyksiä tulis. Ei kenelläkään täällä hippusissa!



Kuopus muuten selitti tohkeissaa, että äiti ei voi nyt juoda olutta, kun sillä on vauva masussa... Ja kyseli sitten, että onko hänelläkin vauva masussa. Ja miksei se vauva jo synny jne... VOi olla pitkä talvi edessä odottavalle...



Pahnu

Me löydettiin kolmio samasta talosta jossa jo asutaan,ja siitä innostuneena eilen alotin pakaamisen :) (muutto 1.12). Mutta voi sitä supistelun määrää! levossa meni sitten ilta,ja tänään töissä koko alkupäivä oli mullakin jost se paine tuola alapäässä,että tuntui kuin joku sieltä kohta tipahtais pihalle..

Sain sitten ajan tohon äitipolille tarkistukseen. Kohdunkaula ei ole lyhentynyt,vauva raivotarjonnassa ja pää tosi alhaalla,että se kai aiheuttaa tuota painetta.. Lääkäri tokasi vaan että " etköhän sinä 25viikolle tässä selviä,sitten ehkä katottava uudestaan.." ja mä en tajua yhtään mitä tuo tarkottaa :) Ei antanut saikkua,enkä kyllä tajunnut siitä kyselläkkään,niin kai se vaan uskottava että ok töissä käydä sitten..

Vauvalla kuitenkin kaikki ok,vastaa viikkoja ja istukka kuulemma osittain etuseinässä,ja osittäin takana.. Jännä että pari viikkoa jo liikkeet tuntunut jos tuo istukkakin edessä..

Nytkin sen sisä-ultran aikana tuli sellasia potkuja ettei jääny epäselväksi että pikkunen ei tykänny :)

Huomenna ottavat vielä aamulla verikokeita ja tänään jonkun näytteen ettei ole emätintulehdusta..



Muuten ei ihmeitä tännepäin,neuvolakin oli pe. ja sieläkin kaikki ok. Paineet aika matalat,mutta sen olen kyllä huomannutkin kun pyörryttää tosi helposti.

Painoa ei ollut onneksi tullut kun 0,9kg,pelkäsin että enemmän :)

Varsinkin ku tuolla mahalla on jo kokoa,mutta ei se sitten näköjään painona näy.

Nyt on jo ihmiset uskaltaneet tulla kysymään että olenko raskaana,ja mahan muodon perusteella tullut jo yksi poika-veikkaus :D ja mahan silittelijöitäkin muutama.

Ajoissa tuo alkaa..

Ja mun synnytys-pelko senkun pahenee! haittaa jo elämääkin,kun vähän väliä mietin.. tuntuu ettei muuta päähän mahdu!

Onko kellään muulla synnytys-pelkoa?

Mulle nyt pelkopoli aika luvattu " sitten joskus" ja synnytystapa-arvio rv 37. Tuntuu vaan että tekis mieli jo aijemmin noita asioita käsitellä.



Mutta eipä nyt muuta tähän hätään!



Viva ja rv 16+0

Juu, tämä valkeus kyllä riemastuttaa ja antaa aivan ihmeellisesti voimia :)!

Burde ja VivaS ootta löytäny uuet kodit ja muutto on tiedossa, mahtavaa päässä jouluksi uuteen kotiin! Mutta tosiaan, malttia pakkailuihin ja varsinki kanniskeluihin, ettei tuu takapakkeja. Kuulostaa muuten Burde aika rankalta tuo teän kahen asunnon välillä kulkeminen kaiken muun lisäksi. Niin, onnea VadelmaMama, kun jaksoitta rempan läpi, sitä ossaa varmaan pitää uusia seiniä arvossa :)!

Oma (.)Me päästään rakenneultraan jo pe16.11., mikä on kyllä aikasin, ku sillon on vasta 18+5, mutta eipä piä valittaa. Ihan mahtavaahan tuota masuasukkia on päästä kurkkaamaan ja saa tuo isukkiki toivottavasti tällä kertaa olla mukana näkemässä, niin tulee tästä odotuksesta iskällekki konkreettisempaa. Sara tosin pääsee kans matkaan, kun eipä me tällä kertaa saaja tänne pappaa vahiksi. Vähän juteltiin miehen kanssa, että jos siellä ultrassa on kaikki hyvin, niin voitas taas yrittää päästä Haikaranpesään synnyttämään, jos nyt saajaan sitten mummu tai mummo tänne kotia Saran kanssa ne pari päivää sitten olemaan. Siellä on nimittäin perhehuoneet ja se ajatus, että isätki on siellä mukana koko matkan, hoitamassa äitiä ¿ja ehkä vähän vauvaaki ja tutustumassa uuteen tulokkaaseen. Vierailla saa tieten omaan tahtiin, ku on oma huone, siispä Sara vois kuitenki päivällä olla siellä aivan rauhassa, ettei erosta tule liian rankkaa. No, tiiä häntä kuinka mieli muuttuu, ja raatsiiko sitä sitten kuitenkaan olla poies esikoisen luota tuo isi ja saako sitten perhehuonetta, mutta tämmösiä ajatuksia vaan tässä vaiheessa.

Muaki vaivaili tuossa aiemmin supistelut, eniten rasituksessa, mutta nyt tuntuu vähän himmanneen. Lääkäri käski kuiten viemään pissanäytteen labraan ja siitähän löyty valkuaista, mikä ikävästi viittais virtsikseen¿ Noh, piti tänäaamuna viiä uus näyte ja kai siitä sitten varmistuu tilanne. Oireita mulla ei mielestäni ole ollu, ellei nuo supparit sitten oo tän tulehuksen innostamia, mutta tosi tärkeetähän se on tieten hoitaa ensitilassa kuntoon, ettei tuu vakavampia hommeleita. Meän ois tarkotus lähteä valohoitoon Kanarialle vkoksi tuossa 24.11.,ku appivanhemmat saivat meät houkuteltua lomaosakkeellensa. Haluavat olla Saran kanssa yhessä auringossa, ja melko luksukseltahan tuo kyllä kuulostaa. Pääsis meän neitonenki uimaan aurinkoon, ku riepu lukee lehtiä ja sanoo ¿Sara uimaan¿. Tosin sitä ei vielä oikein osaa ajatella lähtevänsä, pitää kattoa sitten 20.pvä, kun oon käyny vielä lääkärillä tarkistuttaan tilanteen tuolla kohdunsuulla, ettei siellä ole nyt kuitenki jotaki tapahtunu. Toivottavasti saat Viva saikkua, jos supistelut jatkuu, eihän tuo rapiaa ole, jos ei kesken töien pääsen ees huilimaan, että ne helpottas. Vaikka ne oiski vaan niitä valmistelevia, niin kyllä vaan syö naista, jos semmosta tunnetta pitää kestää ja paahtaa vaan hommia täysillä!

Mun paino tuntuu kyllä nousevan että kohina käy¿meinasin lentää puntarilta neuvolassa viimevkolla, kun se näytti painoa tulleen jo 6kg lähtöpainosta, vaikka ei tunnu muka juuri missään. Tyly! Terkkari vaan lohutteli, sano ettei tämä ole ku 700g/vko, mikä mun mielestä on kyllä aika tiukka tahti. Taitaa karkki tosiaan maistua tälle mammalle vähän liikaa, vaikka sitä täällä syrjässä asuissa saaki (Luojan kiitos!) vaan rajotetusti. Samaten tieten nuo supparit on välillä saanu päivälenkit melkein minimiin, mikä tieten tuntuu kulutuksessaki. Noh, kuhan tässä ei kovin valtava tankki olis sitten huhtikuuhun mennessä. Rinnat tosin on uhkeat ja mies arvioi (tyytyväisenä), että voihan nuissaki olla jo 1kg painoa- mutta tiiä häntä.

Potkuja masusta kyllä tuntuu onneksi, vaikka mulla onki istukka tuossa eessä niinku Sarastaki oli. Viimeyönä heräsin veskiin ja huomasin, että varmaan pikkusen jumpalla oli osuutta asiaan :), oli niin mukava tunnustella liikkeitä, että siinä sitten tovin valvoskelinki mietiskellen pikku masukkiamma ennenku jatkoin unia ¿on tämä niin ihmeellistä, vaikka tätä toista kertaa jo elääki!

Kattelin muuten eilen telkkarista keskusteluohjelmaa, jossa oli kolmosia oottava pariskunta, joilla oli semmonen 1vuotias ennestään. Raskaus oli muistaakseni 27vkolla nyt, joten vauvat voi syntyä millonvaan periaatteessa. Kyllä kuulostaa melkoselta HAASTEELTA tuommonen. Tuntuu siltä, että meillähän taitaa olla eessä suorastaan helpot ajat hippustemme kanssa, jopa niillä, jotka oottelevet kaksosia, kun kyllä 2 on sentään vielä eri ku 3! Ja kyllä tuommoset pikku-uhmaikäsetki menee tuossa samalla, ei piä kyllä valitella. Tokihan jokainen lapsi on lahja, mutta kyllä siinä vaan on varmaan aika tiukilla kolmen vauvan kanssa, aikaa vaan on rajotetusti-ja käsiä ja rintoja ja vähän kaikkea.

Viimeviikkosista sen verran, että kyllä veti hiljaseksi ja murheelliseksi ne Jokelan kauheuet¿olin tosi ahistunu useamman päivän, ku mietin, että siellä moni elämä päätty aivan turhaan jo aivan liian varhain ja mikä suru ja mitkä traumat niille nuorille, jotka siellä ovat joutuneet tätä kauheutta elämään ja pyssynpiippua kattelemaan. Aivan syäntä korventaa, kun miettii, että siellä jonku isän ja äitin rakkaat kuoli, ei arvattu aamulla, ettei enää koskaan nähtäs. Sitä aina muistaa tämmösten eessä kyllä, ettei tätä elämää sais pitää ittestäänselvyytenä, kenenkään kohalla, mutta tämmönen katastrofi vaan on niin kauhea tapa menettää elämä ja omaisensa. Meän seurakunta oli järjestämässä perjantai-illaksi mielenkiintosta luentoa aiheesta ¿Vauva saapuu valtakuntaan¿, joka olis käsitelly vanhempien lasten tunteita vauvan syntyessä. Mutta kun nuo meän luennoitsijat olivat Tuusulalaisia lastenpsykiatreja, niin oli aika selvää, että heitä Tuusulan lapset kaipasivat kipeämmin, kuin me kuopusten odottelijat. Kyllä siellä on kovilla omaisten ja asianosasten lisäksi myös nuo ammattilaiset, jotka hoitavat näitä traumoja. Niinku joku kirjottiki viimevkolla, niin kyllä tuli mieleen, että millaseen maailmaan näitä pikkutööttösiä oikein synnyttää. Ai kun nuo nuoret jaksasivat sen vaiheen yli, kun kaikki vaikuttaa niin mustavalkoselta. Toki jokanen kokee kivun omassa elämässään ainutkertasena ja varmasti jos ei ole ymmärtäjää vierellä, voi tuntua, että se on maailmanloppu. Jos kestää tämän yli niin huomaa, että siitäki selvittiin ja yleensä kipuki alkaa jossain vaiheessa hellittää, jos sitä vaan saa purkaa ja elämään mahtuu jo muutaki. Sitä ku vanhenee, niin ymmärtää, että harva asia on kauhean yksoikonen. Ja jos syyttää kaikesta yhteiskuntaa, niin tulee vähänku syyttäneeksi itteään, kun on osa sitä yhteiskuntaa, halus tai ei. Kuitenki sitä helposti on ottamassa itestäänselvyytenä vastaan yhteiskunnan tarjoamia etuisuuksia: koulutusta, terveyenhuoltoa yms. ja sitten vaan valittaa kun kaikki on mätää, eikä näe sitä hyvää, mitä omassa elämässä on, vaikka nyt tämän maailman mittapuun mukaan. Toki maailmassa on paljon pahaa ja vääryyttä, mutta sitä löytyy meistä jokasesta, kun vaan uskaltaa kattoa peiliin/itteensä. Vähän kerrassaan sitä voi yrittää muuttaa ja tehä ehkä kohallaan pieniä oikeita asioita, jotka rakentaa yhteiskuntaa ja meän yhteisöitä terveempään ja oikeuenmukasempaan suuntaan. Mie haluan silti uskoa siihen, että pienillä teoillaki voi muuttaa maailmaa paremmaksi, pienellä avulla toisen ihmisen elämään voi vaikka tuua semmosta toivoa, joka kantaa eteenpäin ¿ja voi taas puolestaan kantaa hedelmää, kun se ihminen laittaa hyvän kiertämään. Pieni liekki poistaa paljon pimeyttä. Noh, tulipa suollettua ajatuksiansa.. toivottavasti en vaan loukkaa ketään niillä! En tarkota olla epäkunnioittava ketään kohtaan, tai olla tietävinäni asioita, tuo on vaan tuommosta ajatuksenvirtaa asian tiimoilta.

Vielä yks juttu, mistä olin kyllä kovasti kummissani, kun luin eilisestä Hesarista, miten Vapaa-ajattelijain liiton pj sanoi kirkon käyttäneen taas tehokkaasti tätä kriisiä imagonsa luomiseen¿ tai oikeastaan olin tosi surullinen, kun luin tuon. Eikö vapaa-ajattelija tunne kristillisiä perusarvoja, tai voi ajatella jonkun aivan vilpittömästi, vain lähimmäisestänsä välittämisen vuoksi ja omista arvoistaan käsin auttavan, ilman, että takana olisi vain ajatus ¿irtopisteiden keruusta¿? Kyllä mie uskon, että kirkkoa instituutionaki liikuttaa jokin muu, ku irtopisteien keruu ja itekki oon mielessäni ristiny käteni moneen kertaan nuita Jokelan ihmisiä muistaissani ¿ja kaikkia, joita tämä läheisesti koskettaa, vaikkei kukaan mulle siitä pisteitä ole jakamassa.



Voikaa sulosesti hippusten oottelijat, levollista mieltä ja iloa alkaneesta talvesta toivotellen

Hanna, masuasukki 18+2 ja Sara pian 1v10kk (joka meinaa kovasti saaja sormensa näppiksille)

[color=deeppink] Vivan synnytyspelkoG: Mulla ei oo synnytyspelkoa.. Päinvastoin - odotan sitä ihan innolla. Mut osaan kyllä kuvitella miltä susta tuntuu. Kannattaa kysyy ja ehkä jopa vaatia sitä pelko-polikäyntiä jo aiemmin, ni ehdit käymään siellä tarvittaessa useemminkin!



Viva: Hienoa, että löysitte isomman kodin. =) Teillä on kans muuttotouhut päällä, ihan niin ku meilläkin!! :D



Klematis: Hui, kun olit kaatunu. Mäki olisin varmaan säikähtäny, mut onneks yleensä ei masulle tai siis vauvalle satu mitään. Mä kaaduin Heidiä odottaessa suojatiellä kontilleen, kun meni vas.jalasta pito ihan kokonaan (siis tuli joku hermopinne eikä jalka kantanut). Ei siinä muuten mitään, mutta suojatiellä oli punaset ja sieltä lähesty auto kauheeta kyytiä. Sillon vähän jännitti, että ehtiikö alta pois...



Vadelmamamakos se oli saanu rempan valmiiksi. =) Hieno juttu... Nyt on varmaan ihana olla, kun on hienon näköstä! :D



Helminmami: Juu täällä yks nipistelyistä ym. " kärsivä" ilmottautuu. =) Ne tosiaan kuuluu asiaan.. siis kaikenmoiset vihlasut ja nippailut ym. en niitä enää juuri noteeraa... Tai siis noteeraan lähinnä silleen, että " jee.. masu kasvaa!" . =) Mut sit jos tulee se valtava paineentunne kohdunpohjasta emättimeen päin, ni sit tiedän ottaa paaaaaaljon rauhallisemmin. Mut en oo kyl enää siitäkään niin huolissaan. Tää menee niinku menee... Kunhan vaan hoitaa oman hommansa eli pitää ittestään hyvää huolta ja lepää tarpeeks! =) Helpommin sanottu, ku tehty. ;)



Yleisesti tosta KOHDUNSUUN TILANTEESTA... Mä luin yks päivä tuolta keskos-puolelta, että usein uudelleen synnyttäjillä pehmenee ja aukee kohdunsuu jo ehkä aikasessakin vaiheessa, mutta se on normaalia (tiettyyn pisteeseen asti). Mut sit jos kohdunsuu aukee yläsuulta eli tavallaan vauvanpuoleisesta päästä, ni sit on huonompi juttu. Ainoo millä ton yläsuun tilan saa selville on ultra. Toi yläsuunpuolen aukeeminen on kuitenkin harvinaisempaa!



OmaNapa: Mä kävin tänään kaupungilla ostoksilla.. Oli ihanaa kun sai kaikessa rauhassa shoppailla, eikä tarttenu kiirehtiä tai koittaa rattaiden kanssa surffailla kapeita käytäviä. =) Mä löysin Vallilan kaupasta aivan mahtavia kankaita, ja meen kyllä sinne ostoksille kunhan ollaan muutettu ja on värit + mitat selvillä!!!! :D



Mulla on huomenna taas neuvola ja laitetaan se lähete Taysiin noiden sokereiden takia. Sen jälkeen meenki VIHDOIN JA VIIMEIN kampaajalle!!!!! IHANAA!!!!! =)



Burde & Viltsu, joka sai tänään pari uutta vaatetta ja karvahaalarin (rv 19+2)

Ihanalle kuulostaa ihmisten muuttopuuhat! Joku kyseli jo aikaisemmin, tuleeko pesänrakennusviettiä ja olin itse sitä mieltä, että ei tule - vaan kummasti tekisi mieli alkaa tekemään jotain pientä pintaremonttia; seinänmaalausta tai muuta, ei niinkään siis siivoukseen liittyvää... Itselläni olisi kyllä hinku muuttaakin, mutta toisaalta olen tyytynyt ajatukseen siitä, että tämä nykyinen asunto riittää reilusti vielä kakkosen syntymän jälkeen.



Vaatteissa on täällä pitänyt siirtyä housujen osalta mammaosastoon (yksiä lukuunottamatta), paitojen elinkaari on onneksi pidempi etenkin tuubia käyttämällä, niin on vielä, mistä valita.



Synnytyspelkoa joku kyseli: eipä oikeastaan ole tai toki se jännittää ja mietityttää...



Sainpa säästettyä mukavat uutiset viimeiseksi - kävimme nimittäin tänään rakenneultrassa! Hieman jännitti, kun hyvän ystävän ultrassa oli huomattu ikäviä asioita ja raskaus piti keskeyttää... No, kaikki oli kuitenkin hyvin ja uskaltaa kertoa koko maailmalle! Hymyilytti vaan, kun olimme mieheni kanssa miettineet päämme puhki, kysymmekö sukupuolta ja sitten maha-asukki päätti pitää polvet tiukasti yhdessä koko ultran ajan. Seuraava tapahtuma on sitten kuukauden päästä ihan normaalisti neuvolassa ja sitten saakin jo Kelan paperit täytettäväksi! Hirmuista kyytiä tämä aika kuluu...



Lumenvalkoisia terveisiä,



18+3

Meillä onkin sitten rakenneultra samana päivänä ja samassa sairaalassa, kun tekin kerran harkitsette Haikaranpesään ilmoittautumista... Ties vaikka tietämättämme törmättäisiin Kättärin käytävillä =) Mekin saatiin esikoinen Haikaranpesässä ja kovasti tykättiin. Nytkin haluaisin sinne, mutta siinä tapauksessa otettaisiin varmaan poika mukaan perhehuoneeseen. Oon ainakin ymmärtänyt, että se olisi mahdollista; niissä Haikaranpesän huoneissahan on pinnasänkykin olemassa. Pitäisi vaan saada jostain tietoon, minkälaisia kokemuksia muilla vastaavasta on, toisin sanoen kannattaako. Toinen vaihtoehto on jättää mies suosiolla kotiin poikaa hoitamaan, vaikka se vaihtoehto ei Haikaranpesän hyvien kokemusten jälkeen kovin mielekkäältä tunnukaan. Ja toki vielä jää se vaihtoehto, että jos mun äitini pystyy pitämään pari päivää vapaata töistä (jos siis synnytys sattuu arkipäivälle), niin ehkä poika voisi sitten olla mummonsa hoidossa meillä kotona. Poika vaan on ainakin tällä hetkellä jotenkin tosi kiinni mussa eikä se itsellekään taitaisi olla helppoa olla erossa pojasta...



Semmoinen juttu vielä, että kun me noin 1v 2 kk sitten oltiin Haikaranpesässä, niin vapaat vierailuajat olivat juuri vaihtuneet samoihin vierailuaikoihin kuin muuallakin Kättärillä (muistaakseni 17-19), mutta uskoisin, että vanhempi lapsi voi silti olla siellä päivälläkin.



Palailen muihin aiheisiin, kunhan joskus ehdin...



ronjaruu rv 18+4

mitä mitä mitä! viestit karkailee ihan miten sattuu! ;)



piti siis vaan kirjottaa ei-mistään-erityisestä. :) en sitte eilen jaksanutkaan jumppaan mennä, sen sijaan mentiin kaupungille ettimään mulle kenkiä. löysinkin parit kivat, mutta jätin vielä mietintään ne... no. hyvä kun jätin, tänään taas posti toi laskuja. :/



askartelin tänään vanhempainyhdistyksen myyjäisiin myytävää, kivaa! :) jotenkin tulee mukavan jouluisa olo, kun sellasta touhuilee. en yleensä oo mitenkään kauheen kova tekemään mitään tollasta, joten kivaa vaihtelua. tai no, kyllä me joulukortit ollaan tehty ite.



olikos Viva, kun kyseli synnytyspelosta? mulla ei sellasta ole, odotan ihan mielenkiinnolla tulevaa. jotenkin kyllä synnytys jännittää hiukan enemmän, kun ekalla kerralla. ehkä se on osittain ainakin se, kun tietää _vähän_ mitä odottaa, mut eihän siitä sit oikeesti tiiä, että mitä se tuo tullessaan. mutta kannattaa ehkä tosiaan pyytää päästä pelkopolille jo aikasemmin, jos siltä tuntuu. jos siellä vaikka sais asiaa käsiteltyä niin, ettei se kokoaika pyöris mielessä. kurjaahan se on, jos ei yhtään voi nauttia raskaudesta sen takia. :(



kertokaahan muuten kokemuksia perhehuoneista enemmänkin, kiinnostais kyllä sellanen. onko ketään tyksissä sellaisessa yöpynyttä?



kiitokset muuten remonttionnitteluista! :) ollaan niiiin onnellisia kun se on nyt valmis. paljon oli kyllä hommaa, mutta kyllä kannatti. eikä ees riidelty juurikaan miehen kanssa. ;) yleensä aina menetän hermot jostain mitä se mukamas tekee väärin...



liikkeitäkin on tänään ja eilen taas tuntunu, olin jo tosi huolissani, kun oli niin hiljasta tuolla masussa. mulla on tosiaan istukka tossa etupuolella, että kai se sitten vaan vaimentaa niitä potkuja niin paljon...



tulipas taas paljon omia kuulumisia. toivottelen jo hyvää keskiviikkoa kaikille, on niin lähellä toi vuorokauden vaihtuminen... :) t.VadelmaMama, rv 18 tasan

Oltiinkin jo pudottu toiselle sivulle. Täytyy siis aktivoitua ja tuoda meidät taas maanpinnalle. :) Hyvää uutta viikkoa meille kaikille hipuille. Ainakin tuonne esittelypinoon oli ilmestynyt muutama uusi nimimerkki. Tervetuloa, mukava saada uusia naamoja kehiin. Tällä viikolla ehdin vasta nyt lukaista tätä palstaa, mutta eipä ole parissa päivässä vallan pitkää pinoa päässyt syntymään.



Klemantis ¿ mulla on myös tuo närästys alkanut vaivat. Syö tai on syömättä niin silti närästää jo nyt. Mulla kyllä oli ennen raskauttakin taipumusta kärsiä tuosta närästyksestä, mutta toiveissa oli, että olisin päässyt pitemmälle ilman jokapäiväistä vaivaa.



Wilma ¿ mukavaa, että sinäkin sait mielenrauhaa ja tenavat voivat masussa hyvin. :)



Viva ¿ onnea tulevaan uuteen kotiin. Täällähän onkin sitten useampi teitä vaihtamassa kotia ennen joulua. Ihanaa olisi päästä laittamaan uutta kotia. Tässä kun ei millään jaksaisi laittaa meikäläinen järjestykseen tätä meidän kotia. Pitäiskö meidänkin pistää vaihtoon, niin saisin ihan uutta virtaa kotihommiin?



Mettäntyttö ¿ huh, siehän olit jälleen innostunut vallan runoilemaan. Mukava lukea tosin teidänkin kuulumisia. Meilläkin on suunnitelmissa lähtö kanarialle ¿valohoitoon¿ tosin vasta joulunaikaan. Vielä ei olla matkaa maksettu, odotellaan että onko rultrassa kaikki hyvin ja sitten on vielä juurii ennen matkalle lähtöa sovittu neuvolalääkäri, joka vielä tarkistaa, että kaikki on ok ja kirjoittaa mulle todistuksen lentoa varten. Mullahan on viikkoja 25 + reissun aikaan täynnä, joten otan varalta tuon todistuksen, jos lentokoneessa ihmettelevät mun suurta mahaa. :)



Annika ¿ onnea hyvistä ultra kuulumisista. Nyt taas voi jo hetken rauhallisemmin hengähtää. Täällä jo kovasti odotellaan teiltä muiltakin kuulumisia ultrien suhteen.



Vadelmamama ¿ mullakin välillä herää epäilys vauvan suhteen, kun liikkeitä ei vielä tunnu ihan säännöllisesti, mutta kylläkin jo päivittäin. Eiköhän se vielä tässä vaiheessa ole normaalia, ettei kaikkia liikkeitä vielä tunne, kun vauvalla on tilaa mellastaa. Eiköhän ne ala meillä kaikilla pian jumppaamaan oikein kunnolla ja sitten valitellaan, että äh kun tuntuu ilkeeltä kun vauva pyörii. :)



( . ) Meillä on tänään rakenneultra. Hui, mua oikeasti jännittää ihan hillittömästi. En suostu ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, että jotain onkin vialla. Olen menossa yksityiselle, joten vauvaa vilkaistaan myös 4d ultralla. Kuvia saadaan kuulemma mukaan, joten jos vaan kaikki on hyvin niin täytyy laittaa teille myös näytille meidän hippusen kuva. Uh, vielä nelisen tuntia aikaa. Ei nyt pystyis millään keskittymään tähän työn tekoon. Ulkona on aivan ihan aurinkoinen pakkasilma. Tekis mieli mennä ulos happihyppelylle rauhoittamaan ajatuksia, mutta kai se on vain kärvisteltävä täältä toimistolla. Hymph, palaillaan iltasella tai huomenna asiaan ja kerron sitten kuulumisia. ;)



Jo-an rv 20 + 2 - tarkistin juuri kalenterista eli puoliväli ohitettu :)

Ronjaruu, me mennään ultraan vielä Porvooseen, kun täältä meiltä niin mielellään passittavat sinne - ja jos saisivat päättää, niin siellä synnyttäisinki, mut tosiaan halajamma Haikaranpesään. No tälleen me tehtiin ekastaki ja aivan hyvin toimi. Joten nyt ei sitten törmäillä Kättärillä, vielä, mutta jos sitten siellä Haikaranpesässä huhtikuussa :)? Mahtiuutinen, että sieltä löytyis pinnis huoneista! Meillä ei sitä ekakerralla ollu ja jotenki muistelen sen ideologian vähän menevän siihen tyyliin, että olis hyvä käyttää se sairaala-aika siihen uuteen vauvaan tutusteluun ja toipumiseen. Toki tuntus kyllä esikoisen kannalta ihanalta, että vois päästä matkaan sairaalaseikkailulle. Kyllä mieluusti esikon matkaan ottasin, jos mahollista.

VivaS, unohin kommentoida sun synnytyspelkokysymykseen. Mie en kyllä yhtään ihmettele jos sua hirvittää, kun muistelen mimmosia jouduit ekan synnytyksen yhteyessä kokemaan! Eiköhän ne suostu ottaan sut ajoissa sinne pelkopolille, niin saat tuota ihan kunnolla purkaa ja miksei sitä voi kysyä neuvolan kauttaki jotain muuta tahoa, jos ei sinne pääse. Saitkos muuten purkaa sitä synnytyskokemusta sillon heti tapahtuneien jälkeen missään? Mie en nyt onneton muista kirjottelitko siitä aiemmin. Mulla ittellä on hyvät muistot synnytyksestä, mutta kyllähän sitä jotenki alitajusesti kai varautuu siihenki, ettei kaikki menekkään hyvin, vaikkei se mitään varsinaista pelkoa ole. Joskus oon kyllä märynny sitä, kun tajusin, että Sara on vielä niin pieni, että jos ylipäätään kuolis tässä jotenki tapaturmasesti, niin se tuskin pystyis muistamaan mua ollenkaan¿ Tuntuu kauhealta se ajatus, kun huomaa toisen olevan niin kiinni ¿äiskässä¿(niinku neiti itte on pari kertaa sanonu, vaikken ymmärrä mistä moisen nimen on keksiny) ja sitten ei pystyis oikein muistamaan mitään äipästään, jos tämmönen tragedia sattus.

Liikkeistä on ollu puhetta. Huomaan masukin kyllä liikuskelevan, mutta se vaatii kuiten enimmäkseen keskittymistä, että sen huomaa ja yleensä vielä laitan kädet masulle, kun mullaki tuo istukka siis on eessä. Saattaa kyllä mennä päiviä etten pahemmin ehi kuulostelemaan, mutta yleensä kuulostelen nukkumaan mennessä, että onko vauveli vauhissa. Tänäaamuna tärisin hammaslääkärin tuolissa paikattavana ja lohdullisesti sieltä masukki potkiskeli äitille tsemppiä masusta :)! Eikä se onneksi sitten niin kauhiaa ollu,siis se hammaslääkärkään, hyvä ku sain lohjenneen hampaan kuntoon ja taas on onnelliset 2v ilman hampilääkäriä, jos kaikki hyvin menee.

Jo-an toivottavasti saatta ihania ultrakuulumisia ja pääsettä kans onnellisesti valohoitoon. Annika oli jo ollu ultrassa ja kaikki hienosti, ihanaa!

Upia talvinen pakkaspäivä meilläki täällä etelässä (siis eteläisessä Suomessa, ei Brownietten leveysasteilla) eikä ees supistellu päiväkävelyllä :)!

Hyviä vointeja Hippuraiset!

Hanna, masukki 18+3 ja päikkärineiti

Kyllä näköjään tää raskaus aiheuttaa ton että jotain muutosta haluaa.. tai sitten jos tila vaan loppuu kesken niin onhan se muutettava :)

Meillä näin just,tila loppuu,nyt jo kaksiossa tytöllä oma huone ja parisänky sitten olkkarissa.. eli ei millään mahduta kun vauva syntyy. Ja tosi hyvä tuuri kävikin kun samasta talosta se kolmio löytyi,kun just siltä alueenta haluttiinkin!



Jo-an tulehan heti kertomaan miten rakenneultra meni! :) itseäni myös kiinnostaisi tossa 4d ultrassa käydä,varmaan hieno!



Ja Annikalle onnea hyvistä ultra kuulumisista!



Missäs vaiheessa muilla tässä ennen joulua muuttavilla on tuo pakkailu? (burde ainakin,olikos meitä muita..?)

Itse en ole vielä paljon pakannut,pitäis laatikoita lähteä haalimaan. Vähän jo tota muuttoporukkaa koittanut miettiä,että mahd nopeesti ja helposti saatais tavarat kuskattua talon toiseen päähän :)



Nii,ja itse en ole tuota rakenne-ultraa varannutkaan vielä.. kuulemma on vasta 21 viikolla täälläpäin. Niin ajattelin tuossa parin viikon päästä sitte varailla. Tai saas nyt nähdä,epäilyttävästihän tuo 19 pvä lähenee,niin eikai noita rakenne-ultria sitten ole ollenkaan jos nuo irtisanoutumiset toteutuu.. harmittais kyllä! Vaikka onhan tuo nyt aika pieni juttu siihen verrattuna että olis vaikka synnyttämään lähdössä tässä kuun vaihteessa.. hui. Saati sitten mitä kaikkia muuta tuo sitte aiheuttaa.. ärsyttää kun uusia lakeja vaan keksivät eduskunnassa,vaikka tärkeämpää olis koittaa etsiä joku ratkaisu tuohon asiaan!

Ja vielä VadelmaMama: Ei sitä synnytystä tarpeeksi käsitelty heti sen jälkeen.. kätilö kävi paperit läpi,mutta eipä muuta. eikä sitä siinä tokkurassa itse osannut mitään vaatiakkaan. Ja en osannut ajatellakkaan miten se edellinen synnytys-kokemus nousee pintaan kun toista odottaa. Onneksi ystävien kanssa olen noita läpi käynyt,kyllähän sekin vähän auttaa.

Terkka sanoi että kuulemma ei kukaan ole ennen rv 30 päässyt tuonne pelkopolille. Niin kai sitten vasta joskus sen jälkeen..



Ja vielä omaa napaa sen verran että eilen siis niissä kokeissa kävin,ja viitasi tulokset emätintulehdukseen. Lääkäri määräsi tuollaista dalacin 2% emätinvoidetta 7vrk kuurin.. Ja tästä tein myös uuden alotuksen,kun aloin noita sivuvaikutuksia lukea,niin en tiedä miten tuota uskaltaa käyttää, sielä siis mm. epänormaali synnytys,kohtuverenvuoto.. yms. eli minun tulkinnan mukaan tuo tarkottaa että voi aiheuttaa keskenmenon..? Onko täälä kellään kokemusta tälläisestä?

keskiviikon jatkot kaikille!



Viva ja rv 16+1

onneksi mulla on hyviä uutisia, eli rakenneultrassa on nyt käyty ja kaikki oli ihan niinkuin pitääkin. Vauvalla kaikki rakenteet ja jäsenet kunnossa. melko rauhallinen tapaus oli kun koko ajan melkeinpä köllötteli kyljellään. Mitä nyt jatkuvasti pui nyrkkiä kun lääkärisetä tökki ja jalat vispasivat kyllä ees taas. :) Huoh, nyt on sekin jännitysmomentti koettu. Kylläpä helpotti kuulla hyvät uutiset.



Sukupuolt vauva ei suostunut paljastamaan, sillä jalat pysyivät koko session ajan tiukasti yhdessä. Sukupuoli jää nyt sitten yllätykseksi, mikä sinänsä on ihan mukavaa. Tuo 4d oli kyllä hienon näköistä siinä ruudulla vauvaa katsella. Kuvia saatiin vino pino sekä 2d kulmasta että 4d tekniikalla otettuja. Hyvää kasvokuvaa ei kyllä saatu, sillä vauva piti jatkuvasti nyrkkejään kasvojen edessä. Tässä kuitnekin yksi kuva, jossa näkyy vauvan kasvojen sivuprofiili ja kädet rinnalla nyrkissä. :)



http://www.aijaa.com/v.php?i=1227249.jpg



Vauvan koko vastasi viikkoja ihan hyvin. Muutaman päivän oli koko jäljessä, mutta la ei muutettu. la:han mulla on 31.3, mutta vauvan koon mukaan sitten virallisestikin Huhtikuisiin kuulun, kuten epäilinkin pitkän kierron takia. Ja nyt sohvalle rentoutumaan. Mulla selkä kipeytyi tänään töissä niin, etten pääse kunnolla liikkeelle, mutta tänään en anna sen haitata. ;)= katsellaan sitten aamulla pääsenkö sängystä ylös laisinkaan.



Palaillaan Jo-an

moikka!

Ajattelin vihdoin ilmoittautua tänne uutena!Yritin tossa äsken lukea teidän tekstejä, mutta ne on niiiiiin pitkiä etten nyt jaksanu,luen myöhemmin ajan kanssa.

Mutta mä odottelen ensimmäistä vauvaa, oon nyt viikolla 18+5. Kauhean jännäähän tää on ollu, ja ihanaa kaikista vaivoista ja mielialan vaihteluista huolimatta!nyt on muutaman päivän tuntunu liikkeet, se on kyl tosi ihanaa!varsinki kun välillä oli jo epäusko että onko se vauva tosiaa siellä kun mitää ei tunne. Nyt vasta kunnolla sisäisti sen ajatuksen että siellähän se vauva on.

Selkä on vähän reistaillu eikä toi fyysinen työ kotihoidossa ainakaa paranna asiaa...mut pomo meinaa vähän helpottaa mun oloa ja muuttaa mun työnkuvaa etten heti joutuis sairaslomalle, eli tosi kiva!

Sukulaiset ja ystävät on ottanut uutisen tosi hyvin. Äiti ja mummi pienen alkujärkytyksen jälkeen, kun ollaa poikaystävän kans tunnettu vasta niin vähän aikaa. Tavattii vasta alle vuosi sitten espanjas, muutettii suomee ja yhtee heti alkuvuodesta ja lapsi on jo tulossa. mutta kun siltä tuntuu et lapsi halutaa,niin turha sitä on odotella. pikkusisko yritti eilen kaikkensa että kertoisin mikä nimi meinataa antaa vauvalle,mutta saa nyt luvan odottaa viel. :)

ens viikolla olis rakenneultra ja neuvola. oon odottanu niitä jo monta viikkoa!varsinki ultraa!tosi jännää kyllä!:)

mutta nyt ei muuta erityistä, koittakaapa mammat pysyä pystyssä tuolla liukkaudessa!:)

-Hendu ja pikku Hipsu-

Tervetuloa mukaan Hendu ja onnittelut odotuksesta.



Jo-an ihana söpöläinen kuvassa!!! Voi, kun itsekin jo näkisi.



Viva kirjoitit: " Ja vielä omaa napaa sen verran että eilen siis niissä kokeissa kävin,ja viitasi tulokset emätintulehdukseen. Lääkäri määräsi tuollaista dalacin 2% emätinvoidetta 7vrk kuurin.. Ja tästä tein myös uuden alotuksen,kun aloin noita sivuvaikutuksia lukea,niin en tiedä miten tuota uskaltaa käyttää, sielä siis mm. epänormaali synnytys,kohtuverenvuoto.. yms. eli minun tulkinnan mukaan tuo tarkottaa että voi aiheuttaa keskenmenon..? Onko täälä kellään kokemusta tälläisestä? "



Mietin pitkään vastaanko ollenkaan, ettet turhaan säikähdä. Mutta nyt kun täällä taas kaikki ok päätin vastata. Minullahan todettiin emätintulehdus kuukausi sitten ja lääkkeeksi sain samaa ainetta. Tästä sitten tulikin hiiva, jota en koskaan ennen ole sairastanut. Hiivaan sain taas oman lääkkeen. Sitten alkoi verinen vuoto, jonka todettiin tulevan kohdusta. Meni onneksi ohi levolla. Lääkäri kertoi hiivan olevan yleistä emätintulehduksen jälkeen. Hiivan lääkitys taas ohentaa limakalvoja ja saattaa tulla herkästi emättimestä ärsytysvuotoa. Nyt kuitenkaan ei ollut kyse siitä ärsytyksestä, kuten aluksi arveli. Ymmärsin emätintulehduksen olevan hoitamattomana vaaraksi vauvalle eli ilmeisesti hoito on vaihtoehtona vauvankin kannalta parempi. Jos itse olisin uudelleen samassa tilanteessa aloittaisin hoidon, mutta ottaisin muuten paljon rauhallisemmin, kuin mitä nyt tein. (riekkuin mm. rakennushommissa, joka ei ollut hyvä) Hymyä huuleen kyllä se siitä = )



k3ngu 18+1

[color=green]Joan: Olipa hienoja rakenne-ultra uutisia! Ja ihana kuva! Aivan tosi söpö pikku nöpönenä siellä... <3



En ny jaksa ja ehdi muuta tällä erää.. Piti vaan Joanille tulla hihkasee. =)



Burde 19+3



PS. Kävin neuvolassa ja se teki lähetteen TAYS:in sokeripolille (äitiyspolin yks osa). Nyt on sit jopa MAKAROONILAATIKKOKIN pannassa. HITTO! Mä olin kyl niin vit***ntunu ku lähin sieltä neuvolasta, että ei oo tosikaan.

Pikainen visiitti!



Noista tulehdusvoiteista... mulle lääkäri suositteli canestenin emätinvoidetta, kun hiivaan on ollut taipumusta ennen raskautta. Sanoi myös että kannattaa kokeilla apteekista saatavia maitohappobakteeripuikkoja emättimeen (?). Ajattelin tänään käydä ostamassa, kun tuo tilipäivä vihdoin koitti =). Mulla tuli limakalvoilta tai itseasiassa kohdunnipukasta veristä vuotoa ja tuhnuakin aikaisemmin ja senkin vuoksi suositteli jo vähän niinkuin ennaltaehkäisynä noita kuureja. Totesi vielä, että aina kaikissa lääkevalmisteissa varoitellaan raskaudenaikaisesta käytöstä, mutta näiden paikallisesti käytettävien lääkkeiden pitäisi olla turvallisia. Suun kautta otettavia hiivalääkkeitä esim. ei saisi käyttää... (Ne on mulla aikaisemmin olleet ainoat, jotka auttaa...)



Sitten vielä Burdelle kysymys: millaisia sun sokeriarvot ovat olleet? Mulla mahdollisesti esissä kotitestit seuraavan neuvolakäynnin jälkeen, kun tuo mun paha olo iskee vieläkin aina ruokailun jälkeen... Neuvolatädin kanssa sovittiin, että laittelee mulle sitten ohjeet ja kaikki valmiiksi kun seuraavan kerran menen kahdne vkon päästä.





Pakkaspäivää toivotellen ja siitä nauttien (vilunväreitä ~~~)



Pahnu 15+5



J.K. Meillä esikoisen 6-vee pirskeet viikonloppuna. Eilen paistettiin muumipipareita. Tänään olis tarkoitus koota muumitalo, jonka osat tein siitä piparitaikinasta kans. Tyttö on ihan täpinöissään. Ja pikkusisko myös =). Nyt vielä pitäis suunnitella mitä tekis tarjottavaksi. Kakku tulee vain su:na sukulaisille. Kavereille jotain kääretorttua tms. Osan teen gluteenittomana ja osan tavallisena. Onneksi tuo oma äippä lupasi paistaa tavallisia pieniä voisilmäpullia, niin ei mun tarvi niin hirveesti tuossa vehnäjauhopölyssä touhuta... Kertookahan, jos jotain kivoja ideoita tarjottavaksi näiden perinteisten piparien, coctailpalojen jne. lisäksi olette kokeilleet ja hyväksi havainneet!

Tampereella rajat on 5,8 ennen ruokaa ja 7,3(?) 1 tunti ruuan jälkeen. Nyt viimesimmän 6pvn aikana oli kolmena aamuna:

6,0 + 6,1 + 6,3 jos muistan oikein..

Ja sit 2 iltapäivän arvoo oli koholla ->

suklaapalasta ennen ruokaa 5,8 & 2:sta piparkakusta ruuanjälkeen jotain päälle 8.



Eli siis musta aika pieniä ylityksiä... Mut silti naru senkun kiristyy mahan ja kaulan ympärillä. Eli en saa syödä: karkkia, keksiä, kakkua, viineriä, munkkia, glögiä, teetä sokerin kanssa, jne... Yhden pullan saa syödä/pv. Hedelmiä max.2/pv ja nekin VAIN lounaan ja päivällisen yhteydessä. Mut hedelmän kans samaan aikaan ei saa juoda maitoo. Jugurttia saa syödä ehkä kerran päivässä jos sillonkaan. Makaroonilaatiikko on NOU. Pastaa ja riisiä IHAN PIENI NÖKÄRE on ok. Jne... Eli huh huh. Mut kai tää tästä.



Burde (19+4), joka lähtee NYT treffeille miehensä kanssa ;)