Miksi nelikymppisenä pitäisi saada vielä lapsia?

Itse olen saanut omat lapseni alle 25-vuotiaana, muut tehkööt kuten heille sopivin.

vauvan vastaan vielä tuossa iässä jos sellainen meille suodaan ehkäisystä huolimatta.

Oletko jostain niin katkeroitunut, että toisten lisääntyminenkin aiheuttaa paiseita? Relax! Ei se oo sulta pois ;)

Sitä se on se ihmisten yksillöllisyys....



Kaikki tekee lapsensa niin kuin itselleen sopivaksi katsoo, mitä siinä on muilla sanomista tai ällistelemistä.

miten tämä asia kuuluisi kenellekään muille kuin asianosaisille?

mun 5v nuorempi mieheni oli lapseton ja halusi antaa hänelle mahdollisuuden isyyteen vaikka itse olin jo yli 40v ja 3 lapsen äiti. Hetkeäkään emme ole katuneet.

tekisivät abortin.

Eivät tavoittele sitä päivää, kun lapset ovat poissa kotoa?

Vierailija:

Itse lapset tehneenä ei tulisi mieleenkään enää alkaa vaipanvaihtorumpaan sitten, kun olisi jo aikaa hoitaa vähän itseään. Sitä paitsi ei sitä haluaisi enää pitkälti yli viiskymppisenä ketään nurkkiinsa loisimaan.

Olen kohta täyttämässä 42v. ja olen kolmen lapsen äiti. En tiedä kuinka nuori sinä olet , mutta jotenkin kuullostaa kun pitäisit meitä nelikymppisiä melkoisen iäkkäinä. Että siis pitäisi alkaa vaan rauhassa odottelemaan lapsenlapsia ;) Kuullostaa ihan kuin elämäni olisi jo ohi ja eläkeikää voisi jo alkaa suunnittelemaan.



Minulla on todennäköisesti ainakin vielä puolet elämästä jäljellä. En koe olevani liian vanha saamaan lapsia, vaihtamaan ammattia tms normaaliin elämään. Kamalaahan se olisi jos me jo tämän ikäisenä luovuttaisimme ja rauhoittuisimme " elämän ehtooseen" !



Itse en enempää lapsia halua, mutta se ei johdu iästä vaan siitä että minullakin on lapsiluku täynnä. Kolme on juuri sopiva määrä minulle. Välillä iskee haikeus, kun ajattelee että muutamien vuosien päästä lapset lähtevät kotoa ja olisi kiva jos joku tunne vielä jäisi, mutta sekään ei saa minua vauvantekopuuhiin.



Mutta kaikki nelikymppiset vauvasta haaveilevat. Ei muuta kuin siitä vaan!