Koska kakkosta yrittämään?

Mulla on poika kohta 3 vuotta. Vauvakuumeesta olen kärsinyt jo ainakin 2 vuoden ajan. Nyt vasta " uskalsimme" alkaa yrittämään toista. Syy moiseen on kun päätin vaihtaa alaa ja aloittaa opiskelut. Noh laskin kuitenkin ettö minulla on vaikka kuinka monta vuotta aikaa opiskella ja olla töissä. Minun mielestä ei hirveän suurta ikäeroa kannata olla. Ja onhan se tietenkin omasta jaksamisestakin kiinni. =)

Kahdesta tai useammasta lapsesta on kuitenkin seuraa toisille ja kaikki on vielä tuoreessa muistissa mitä siihen vauvaan hoitoon liitty ;)

Meillä kanssa oli esikoinen vasta vajaa vuoden, kun ajattelin että tarvis varmaan yrittää sitä toistakin ettei jää tekemättä, kun tulee liian helpoks elämä sen ensimmäisen kanssa.



Meillä esikoinen oli kanssa vaativa/temperamenttinen vauva ja vieläkin tuntuu olevan aikas vaativa. Mutta allergioita ei ole ollut.



Alettiin sitten yrittään uutta kun esikoinen oli 11kk ja siitä muutaman kuukauden päästä tärppäs. Eli nyt lapsilla on sitä ikäeroa se 1vuosi ja 11kk. Eihän sitä voi sanoa että helpolla olis päässy. Mutta toi pikkukakkonen tuntuu olevan helpompi vauva kun ensimmäinen, eli siinä mielessä on ollut mukavaa. Enemmän minua ainakin rassaa noi esikon kasvuvaiheisiin kuuluvat jutut. Eli täältä näytän ainakin vihreää valoa sille pienelle ikäerolle.

Kyllä välillä vaaditaan repeytymistä moneen paikkaan yhtä aikaa, mut ehdinpä keskittymään, enemmän kun jos olisin töissä, tuon ensimmäisenkin kasvuun. Eli hyvät ja huonot puolet asialla on.

Niin koomisinta oli se alkuraskauden pahoinvointi, kun esikko katseli että mikä äitillä on, kun pukiessa piti välillä käydä lepään lattialle.

Itsellä esikoinen on nyt 9,5kk. Ollut kyllä äärimmäisen helppo lapsi. Nyt on annettu sille kakkoselle lupa tulla, kun on tullakseen.

Meillä on poika 9kk jolla on tosi pahat allergiat kanssa ja yöt saatta olla vieläkin tosi risaisia ja tiedän että ne tulee olemaan vielä kauan. Mutta silti alettiin kuumeilemaan jo toista kun poika oli vasta 6kk ikäinen.

Nyt on yk 3 meneillään.



Me halutaan pienellä ikäerolla lapset. Jotenkaan nämä allergiat ei ole haitannut lainkaan ajatusta pikkukakkosesta.

Tiedän että rankkaa varmasti tulee olemaan, mutta ei se kuitenkaan kovin kauaa kestä.

Miehen kanssa ollaan jo valmiiksi sovittu että mies hoitaa esikoisen yöheräämiset ja minä kakkosen.

Niin ja jos kakkonen on yhtä allerginen kun tää eka, niin se on jo ihan tuttua hommaa valmiiksi ja mikään ei tavallaan tuu enää yllätyksenä.

Toivottavasti jo pian saataisiin plussa:)

Meillä ei ole haluttu nääntyä kahteen vaippaikäiseen, rattaissa työnnettävään, syötettävään, puettavaan... Mutta kukin tietää omat rajansa ja osaa elää sen mukaisesti...

Itse en ole osannut ikinä ajatella itseäni kahden alle 2-vuotiaan äitinä, joten meille on ehdottomasti sopivampi pitempi ikäero. Mun hermoilla ei hoideta kahta vauvaa kerralla (sillä vauvahan se vuoden vanhakin vielä on).

Niinpä meillä esikoinen on kohta 6v ja vasta nyt voisin miettiä, tulisiko meille toinenkin:)

Niin monta kertaa olen läheltä nähnyt, ettei lyhyt ikäero takaa mitään leikkikavereita (sukupuoli, luonteet, sairaudet ym. vaikuttavat) ja että pitkälläkin ikäerolla lapsilla on seuraa toisistaan, joten meillä on päätetty näin.

Voimia vaan teille muutaman kuukauden ikäisten vauvojen vanhemmille, jotka olette jo nyt kroonisessa vauvakuumeessa. Nostan hattua!

Meillä on poika nyt melkeen 9kk ja toista odotetaan syntyväksi maaliskuun puolessa välissä. Viikkoja on nyt melkeen 23 eli vajaa puolet vielä jäljellä. Esikoinen ollut ihan syntymästään maailman helpoin ja onnellisin lapsi. Vaikka " kärsii" atooppisesta ihosta, ei se kovan rasvauksen avulla ole poikaa pahemmin häirinnyt. On alusta asti nukkunut vähintään 9 tuntia putkeen yöllä, nyt jo menee helposti 12 tuntia. Ilman heräämisiä siis. Varmaan tän ekan helpon lapsen ansiosta haluttiin toinen melkeen heti perään, ikäeroa tulee siis aika tasan vuosi, riippuen miten kakkonen syntyy. Esikoinen siis syntynyt helmikuun lopulla.



Kerranhan täällä vaan eletään ja jokainen (niin lapsi kuin aikuinenkin) on erilainen. Sinuna en jäisi liiaksi miettimään " mitä jos..." -juttuja, jos siltä tuntuu että toisen haluis ja siihen valmis olis niin antaa mennä vaan :) Voihan se olla että toista saa yrittää vuosia ennen kuin tärppää.

Meillä lasten välillä 1v3kk. Ajatus oli hieno, että tehdään ne putkeen:voi olla pidempään kotona, niistä seuraa toisilleen,kyllä kaks menee siinä missä ykskin ja ei tule sitä että yhden saa omatoimiseksi + pääsee liikkuun ja sitten taas " pallo jalassa" seuraavan kans.Nooh.....

Lapset nyt 3v ja 2v:seuraa niistä ollut vasta viimeiset puoli vuotta, ihanaa oli olla kotona pidempään, nyt pääsee jo aika mukavasti liikkumaan. MUTTA siihen ei kannata tuudittautua, että kaks menee siinä missä yks, ei se mee. Mulla hyvä ystävä sai kaksoset hiukan ennen meidän kuopuksen syntymää ja yhdessä ollaan todettu, että hänellä oli helpompaa, vaikka vauvat olivatkin keskosia.Meillä aina oli eri rytmi, aina sai olla valmiustilassa.Tytöt vaihtoivat " vahtivuoroa" sujuvasti niin että aina kun toinen meni nukkuun toinen heräs, ruuat ihan eri aikaan.Kyllä siinä jossain vaiheessa lenteli kysymys että kenen ideä tää oli???!!!???Ihan koneena sitä sai painaa sitten 7-8kk asti, mutta sitten helpotti.Mulle sanottiin että kiva kun pieni ikäero, alle 2v ei kuulemma osaa olla mustasukkainen.Joopa joo, kyllä meidän osas ja rankalla kädellä.

Kornia, että nyt tähän perään totean, että kannattaa pitää pieni ikäero lapsilla.Mutta älkää elätelkö kuvitelmia, että se olisi aluksi helppoa, niin kuin mä tein.Mutta kuka on sanonut että elämä on tai että lasten hoito on helppoa kuin heinän teko??

Esikoinen täytti kolme niihin aikoihin kun kakkonen syntyi. Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen tähän ikäeroon. Nyt lapset ovat 2,5v ja 5,5v. Isompi on jo omatoiminen ja reipas, tietysti joissain asioissa tarvitsee vielä apua ja on äidin pieni poika, mutta muuten hyvin itsenäinen, ja on aina ollut apuna pienemmän hoidossa (tuonut vaipan, pitänyt hetken seuraa kun äiti käy vessassa tms pientä). Kakkonen on kehittynyt nopeasti, aina ollut hitusen ikätasoaan edellä, joten ehkä sekin on auttanut siinä, että nämä kaksi ovat todella hitsautuneet yhteen. Pelaavat ja leikkivät yhdessä sekä autoilla että My Little Poneilla (kakkonen on tyttö) ja heistä on toisilleen turvaa ja seuraa. Kolmas on harkinnassa, muttei ennen kuin kakkonen on täyttänyt kolme. Ihan pieniä en montaa halua samalla kertaa, muutaman vuoden ikäero sopii meille. Kukin tavallaan :)

Haluttiin lapset pienillä ikäeroilla että niistä on seuraa toisilleen ja pikkulapsiaika olisi sitten joskus ohikin. Meillä 2 vanhinta on ollut vaikeasti allergisia ja muutenkin paljon sairastavaisia, ja eka vuosi kahden lapsen kanssa olikin rankka. Silti vaan haluttiin kolmas heti perään :-) Nyt lapset on 5v, 3,5v ja 2v. Heistä on tosi paljon seuraa toisilleen, ja viimeisen vuoden on jo vanhemmat päässet helpolla. MUTTA, nyt vasta huomaan kuinka pieniä isommat lapset on ollut kun ovat jo joutuneet isosisaruksen asemaan ja sitä myötä väkisinkin vähemmälle huomiolle (kotona olen lapsia hoitanut koko ajan, joten onneksi ei siitä tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa että lapset olisi ollut päivät hoidossa ja illat taistelleet vanhempien huomiosta). Silloin niitä piti jo niin isoina ja osaavina. Nyt tuo 2 vuotias tuntuu vielä niin pieneltä ja avuttomalta!



Siltikin kannustan " tekemään" lapset pienillä ikäeroilla jos vaan itsestä tuntuu että voimia riittää. Meillä on nyt neljäs lapsi harkinnassa, vaikka järkisyyt vastaan laittavatkin. Itse vaan pelkään, että yli 3 vuoden ikäero nykyiseen nuorimmaiseen olisi jo liikaa pudottamaan nuorimman muiden touhuista.

Nyt tuo 2 vuotias tuntuu vielä niin pieneltä ja avuttomalta!



--- Pitää tuohon edelliseen viestiin vielä lisätä, että osaahan tuo 2v toki syödä itse, on kuiva ja jonkinverran jo pukeekin, mutta on se silti pieni. Huomiota ja syliä kaipaa paljon.



Vaikka kai se niin onkin, että ne nuorimmaiset on ikuisia vauvoja...