Isäni on tuomittu pedofiili, ja rakastan häntä silti.

Teki ne rakkaat ihmiset mitä tahansa, ne vaan on rakkaita. Tekoja ei kenenkään tarvitse hyväksyä.

Rakastan häntä, tottakai, koska hän on isäni ja on aina ollut minulle hyvä. Mutta hänen tekonsa ovat oksettavia ja kamalia, ja vihaan niitä. Isääni en vihaa mutta hänen tekojaan vihaan todella paljon.

ap

onhan hän isäsi. Lapsilla on taipumus rakastaa vanhempiaan, jopa suurempi kuin vanhemmilla lapsiaan.

jollain tapaa, vaikkemme olekaan olleet tekemisissä yli 15 vuoteen.



Hänen tekemiään asioita taas vihaan.

Tosin, he eivät ole koskaan tehneet kellekään mitään pahaa, ainoastaan isä on joskus vienyt mun rahat että saa viinaa.

Paljon vähemmästäkin itse kyllä lakkaisin rakastamasta isääni tai äitiäni. Minusta pedofiiliset teot valitseva ihminen on itse luopunut ihmisarvostaan. Viha ei johda mihinkään, mutten kyllä pedofiiliä rakastais, vaikka mulle henkilökohtaisesti olis kuinka " ihana " ihminen. Sellainen, joka tieten tuhoaa viattoman lapsen elämää hyväksikäytöllä ei todellakaan ole " ihana" ihminen.



Rakkaus lapseen on aivan eri asia.

Ja hän on tosiaan ollut aina hyvä isä minulle. Oli läsnä, vei harrastuksiin, jne.

Shokki oli suunnattoman suuri, kun minulle selvisi mitä hän on tehnyt. En pystynyt tapaamaan isääni yli vuoteen. Kävin terapiassa. Olen sanonut hänelle, miten oksettavia hänen tekonsa ovat. Hän tietää sen itsekin. Ja hän ymmärtää, miksi en milloinkaan tule jättämään lapsiani hänen kanssaan kahdenkesken, vaikka hän pääsisikin pois sairaalasta (hänellä on myös mielenterveydellisiä ongelmia). Olen huutanut hänelle raivosta kihisten, että miksi hän oli niin tyhmä ettei hakeutunut hoitoon heti kun huomasi noita sairaita piirteitä itsessään, ennen kun ryhtyi toteuttamaan niitä.

Mutta rakastan häntä silti, rakastan niitä muistoja joita minulla on lapsuudestani: kesiä saaristossa veneillen ja telttaillen, ulkomaanmatkoja, teemapuistoja, grillimakkaraa tikunnokassa, talvisia retkiä pulkkamäkeen ja järven jäälle hiihtämään, jne. Hän on isäni, ja antoi minulle elämän. Rakkauteni häntä kohtaan kestää ikuisesti, vaikka hän onkin aiheuttanut viattomalle lapselle suunnatonta tuskaa teollaan, ja satuttanut samalla myös minua henkisesti.

ap

(ja jätti mieleeni vain hyvät muistot, muut on kuultu muilta. Äiti on tapaus sinänsä, elää vielä, mutta ei kai muista/tajua että olen hänen tyttärensä. Onneksi minut huostaanotettiin perheeseen, jossa sielläkään ei mennyt hyvin, mutta kun pohjalta lähtee, lähtee ylöspäin.

uskotko isäsi paranevan vielä? Antaisitko hänen hoitaa omia lapsiasi, vai onko sinulla? Jos ei ole, niin uskotko olevasi tekemisissä isasi kanssa sitten kun sinulla on lapsia?

vastasit jo edellisessä vastauksessasi noihin. Antaisitko kuitenkin isäsi hoitaa lapsiasi jonkun toisen kanssa?



t. 15

Ei siis ole puolisoa, ei ystäviä, ei ketään.

On hän lapseni tavannut monta kertaa. Huomenna vien lasten tekemät isänpäivätervehdykset hänelle, samalla kun annan oman lahjani. Hän on lapsille rakas vaari. Ei hän ole mikään hirviö joka hyökkäisi jokaisen näkemänsä lapsen kimppuun, vaan leikkii heidän kanssaan kuin kuka tahansa isoisä. Mutta kahdenkesken en jättäisi lapsiani hänen kanssaan, ja hän on myös sanonut että ei ikinä halua olla tilanteessa, jossa jäisi heidän tai kenenkään muunkaan lapsen kanssa kaksin, koska pelkää eniten tässä maailmassa sitä, että tekee taas jotain kamalaa. Hän saa hoitoa, lääkitystä ja terapiaa, mutta hän ei uskalla luottaa niiden tehoon sataprosenttisesti.

Tästä hänen teostaan on yli 10 vuotta aikaa. Hän on istunut rangaistuksensa eikä ole toistanut tekoaan. Nyt hän on psykiatrisessa sairaalassa muiden oireidensa vuoksi.

ap

Vierailija:

vastasit jo edellisessä vastauksessasi noihin. Antaisitko kuitenkin isäsi hoitaa lapsiasi jonkun toisen kanssa?

t. 15