Omasta isäsuhteesta...
Mä luin lehdestä jutun, jossa ihmisiltä oli isänpäivän kunniaksi kyselty parasta muistoa omasta isästä. Aloin miettiä mitä itse olisin vastannut, eikä mieleeni tullut YHTÄÄN MITÄÄN. Siis ei ainuttakaan lapsuusmuistoa, jossa isä olisi mitenkään keskeisessä roolissa. Ei mitään mielikuvaa mistään, mitä olisin isän kanssa tehnyt.
Isäni on varmaan tyypillinen "maalaisjuntti", sellainen joka ei puhu eikä pussaa, vaan makaa sohvalla ja katselee tv:tä. On kylläkin absolutisti eli siinä mielessä poikkeaa kaavasta... Kotona hän on tehnyt kaikki miesten hommat, muttei ruuanlaittoa tms. Hän on aina viihtynyt hyvin sukulaisten talkoissa, rakentelemassa ja korjailemassa milloin mitäkin. Vanhempani ovat eronneet kun minä olin 13 tai 14. Äiti varmaan kyllästyi isän nysväämiseen.
Toisaalta minulla on muutenkin lapsuusmuistoja tosi vähän mielessä, siitä olen varma että ihan suht onnellinen lapsuus mulla on kyllä ollut eli ei pitäis isompia traumoja olla. Varmaankin sellaista tosi tasaista arkea ollaan eletty ja äiti on ollut pitkään kotona.
Nyt vaan mietityttää millaisen jäljen minuun on jättänyt isän "henkinen puuttuminen" tai siis se, että en voi juurikaan arvostaa omaa isääni vaan pidän häntä vaan sohvaperunana. Plus se, että en muista että me oltais yhdessä mitään touhuttu. Toisaalta mä olen kyllä rampannut harrastuksissani pienestä pitäen, että missähän välissä olisin ehtinytkään mitään isän kanssa tehdä... Viikonloppuisin hän on varmaan ollut kaikennäköisissä sukulaisten talkoissa, joita on paljon riittänyt kun kaikki sukulaiset asuvat omakotitaloissa/maatiloilla.
Kiitos jos joku jaksoi lukea.
Kommentit (3)
Tuo onkin jo astetta pahempi juttu. Mä en kyllä muista isän mitenkään negatiivisesti minuun koskaan suhtautuneen tai mitään pahaa sanoneen. Mutta ei sitten kyllä mitään hyvääkään muistu mieleen. Enpä tiedä onko mulla vaan sitten huono muisti vai onko tämä ihan normaalia.
mutta hän kyllä joi kaikki viikonloput ja pilkkasi ja ivaili minua. Äiti aina hoki, että kyllä isä sinusta välittää, mutta eipä ole kuin yksi positiivinen muisto isästä. Kun olin 6-vuotias, isä opetti sitomaan kengännauhat. Muuten muista vain pilkkaa ja tv:n vieressä istumista. Enkä aio muistaa isää isäinpäivänä, en ole muistanut yli 20 vuoteen.