Elisabeth Rehn - Jotain pahaa Suomessa
Olin Brysselissä päättämässä kokousta, jonka aiheena oli sotien ja konfliktien tuoma väkivalta, kun sain ensimmäisen tiedon siitä, että jotakin pahaa on tapahtunut Suomessa.
Lentokoneessa kysyin lentoemännältä lisätietoja. Hän istahti luokseni ja kertoi kaiken sen, mitä illansuussa tiedettiin. Istuimme siinä, kyynelet silmissä, ja totesimme yhdessä " nyt Suomella, meillä suomalaisilla, on suuri suru" .
On ihmeellistä, kuinka oman maan suru ohittaa kaikki maailman suuret menetykset, sadat tuhannet väkivallan uhrit. Tunsin voimakkaana, melkein fyysisesti, omaisten tuskan ja kysymykset, joihin ei ehkä koskaan saada lopullisia vastauksia. Mutta ensimmäisiä ajatuksiani oli myös suunnaton myötätunto tekijän omaisia kohtaan - voivatko he saada sellaista lohdutusta ja ymmärrystä, että pystyvät jollakin lailla selviytymään?
Olemme todellakin suomalaisina tunteneet yhteistä surua, sen on voinut tänään aistia jokaisessa puhelinkeskustelussa, kaupassa, postissa - arjen keskellä. Siniristiliput puolitangossa osoittivat myös yhteenkuuluvuuden, jonka suru tuo.
Voisimmeko myös katastrofin jälkeen löytää uuden välittämisen taidon? Voisimmeko päästä siitä surullisen kylmästä suhtautumisesta toisiimme, joka meillä valitettavasti vallitsee? Voisimmeko päästä kovien arvojen ihannoimisesta? Oppisimmeko antamaan enemmän aikaa toisillemme - internetin sijasta?
Ministeri Elisabeth Rehn