Vaadinko 3.-luokkalaiseltani liikaa. Kokeen arvosana 9-

olin ihan että mitä ihmettä!



ja tästä tyypistä tulikin aikamoinen suorittaja stressaaja :(



KYLLÄ on liikaa vaadittu KOLMASluokkalaiselta jos kasi on huono... haloo!

kokeesta 8-. Aivan ihastuttava tyttö joka osaa olla onnellinen kun saa kasin kokeesta. Lahjakas musiikissa ja liikunnassa, lukuaineet ei vaan aina kiinnosta. Kannustakaa niitä pieniä koululaisianne elämään, ei arvosanoja kyttäämään.

vaikka numerona olisi kutonen.



Omat lapseni tuovat pelkkiä kiitettäviä, mutta itse olin koulussa joissakin aineissa huono lähinnä lukivaikeuksien vuoksi. (silloin niitä ei tunnisettu vielä) Silti olen pärjännyt elämässäni hyvin, olen onnellinen ja tyytyväinen. Yliopistokin tuli käytyä, tai itse asiassa kaksikin kahdessa eri maassa. Kolmannen luokan kouluarvosanoilla ei ole ollut mitään merkitystä tulevaisuudelleni, joten relaa nyt jo hyvä ihminen.

numeroarvostelua, pelkästään kirjallisen. Liekkö nämä numeroiden kyttääjät näitä hiukan yli-innostuneita mammoja? Odottakaas kun murrosikä iskee päälle, miten te sitten selviätte lastenne tuottamista " numeropettymyksistä" ?

oikein hyvä numero, seiskakin siedettävä. Eli ei ole väliä, minkä numeron saa kokeista, ihan yhtä rakas hän on silti. Mutta lapsi vaatii itseltään liikaa.

saa numeron kahdeksan, jos saavuttaa kaikki tavoitteet! Ysiin ja kymppiin vaaditaan aika paljon extra-aktiivisuutta, harrastuneisuutta tai muuta näyttöä siitä, että lapsi osaa yli tavoitteiden tai on muuten aktiivinen. Vaadit minusta liikaa, jos kerrot lapsellesi olevasi pettynyt numerolla kahdeksan alkaviin tuloksiin. Käy lukemassa OPH:n sivuilta opetussuunnitelman perusteet. Siellä on tietoa myös arvioinnista. Myös lapsesi opettajalta voit pyytää arviointikriteereita tiedoksesi. Ne eivät ole salaisia. Tämä uusi arviointikriteeristö on aika tuore ja on paljon ankarampi kuin vielä muutama vuosi sitten, joten lapsesi numeroita ei kannata verrata mahdollisten isosisarusten numeroihin eikä ainakaan omiisi.



t. opeäiti

Kympistä sai kymmenen markkaa, ysistä yhdeksän ja kasista viisi. Huonommista ei irronnut rahaa paitsi pikkuveli sai seiskastakin sen vitosen, kun se ei ollut niin hyvä koulussa kuin muut. En itse ainakaan rupea lapseltani vaatimaan pelkästään kiitettäviä arvosanoja. Kysyn, onko lapsi tyytyväinen, jos saa esimerkiksi 8+ ja jos on niin hyvä niin. Kamalaa jos joutuu pelkäämään vanhempiensa reaktioita koenumeroiden takia. Ymmärrän, että teinin vanhempaa voi ärsyttää, jos entinen kiitettävän oppilas rupeaa yläasteella saamaan tyydyttäviä, kun ei vois vähempää kiinnostaa, mutta eiköhän kolmasluokkalainen yritä yleensä parhaansa.

ja tuntuu, että hänestä on ihan sama mikä numero kokeesta tulee. Näin ainakin ennen koetta, kun pitäisi lukea.



Itse olen sanonut, että 8 miikasta eteenpäin on hyvä numero. Sen alle ei saisi mennä. 8 miikan saa kyllä jos tekee läksyt ja lukee kokeeseeen.



Toinen juttu on se, että on harjoitellut kokeeseen ja silti saa huonon numeron. Meillä kerran luki luonnontiedon kokeeseen yhdessä minun kanssani ja sai 6,5.



Eli työllä saavutettu 6,5 on paljon parempi kuin huitaisten repäistyö7,5.

Itsellä n. kasin lapsi, joissain menee paremminkin, mutta on luokkansa parhaimmistoa pojissa. Esim. yski koe pisteet 35/45 niin tuli 8.



Että ei sitä niin vaan saada niitä ysejä enää ainakaan 3-4 luokan jälkeen.



t. 5lk. äiti

Koulussa pärjäsi hienosti, kun osasi kokeissa hyvin, mutta valitettavasti se sama vaativa asenne itseään kohtaan siirtyi mukana työelämään, jolloin tunnen ominaisuudesta enemmän vain kärsineeni: on vaikea sanoa ei, epäonnistumisia ja muiden arvostelua on vaikea sietää, tuntee ehtivänsä ja jaksavansa loputtomiin, kunnes todella uupumus iskee jne. Keskiarvo ala-asteen lopussa n. 9 ja ylä-asteen lopussa 9,8 (ilman sen kummempaa pänttäämistä), lukion lopussa myös lähelle 10 (silloin piti jo tehdä töitäkin välillä - tosin keskityin koko ajan enemmän läksyjen tekoon kuin viime hetken lukemiseen jotain tiettyä koetta varten).



Omat vanhempani olivat kiinnostuneita koulusta, äiti luki meidän kanssa yhden hetken kahden kesken (ovet siis silloin muilta sisaruksilta suljettuina, mikä tuntui tosi hienolta ja tapaus jäi todella mieleen, koska tämä tapahtui vain sen ainokaisen kerran), äiti keksi yhdessä meidän lasten kanssa kirjoitelmien aiheita, kun sellaisia tehtiin, molemmat vanhemmat istuivat kotona kahvikupin ääressä odottamassa, kun tulimme todistusten kanssa kotiin, ja ne käytiin numero numerolta läpi. Koskaan en muista, että vanhemmat olisivat kyselleet, onko läksyt tehty tai sen kummemmin niissä auttaneet, he siis vain osoittivat, että koulu on tärkeä ja he siitä kiinnostuneita, ja loppu oli meistä itsestä kiinni. Käytöksestä ja huolellisuudesta tosin hyväksyttiin vain kympit, mikä aiheutti kovia paineita...



Omien lasten kanssa olen ajatellut pikemminkin niin päin, että miten estäisin heitä vaatimaan itseltään liikaa. Lapset ovat vielä pieniä, joten käytännön kokemusta ei vielä hirveästi ole. Omien vanhempieni tavoin haluan osoittaa olevani kiinnostunut heidän kouluasioistaan, mutta jos alkaa ilmetä liiallisia spennaamisen merkkejä, kannustan heitä (entistä enemmän) liikunnallisten harrastusten pariin tms.



Numeroita ei kannattane liikaa tuijottaa, vaan - kuten täällä on joku jo todennutkin - tärkeää on se, mikä on lapsen yleinen suhtautuminen kouluasioihin. Jos se on välinpitämätön ja numerot ovat huonoja, luultavasti puutun asiaan. Jos lapsikin osoittaa ymmärtävänsä koulun tärkeyden, vaikka numerot eivät niin hyviä olisikaan, sen pitäisi olla OK. Itse olisin varmaan tyytyväisempi, jos lapsemme saisivat kaseja ja ysejä kuin kymppejä, koska 8 - 9 ovat hyviä numeroita, mutta jos kovin moni numero alkaisi olla 10, pelkäisin, että lapset olisivat tulleet vaativuudessaan itseään kohtaan liikaa äitiinsä (paitsi jos tietäisin, että he eivät ole joutuneet tekemään juurikaan töitä sen eteen).



Saikohan tästä mitään selvää... - pikkasen taas väsyttää, kun on koko viikko töissä pingotettu :)

Mutta pärjää silti hyvin.

Just parikuukautta sitten keskustelin opettajan kanssa, ja hän sanoi että tytön tuntiosaaminen on huippua. Näin on ollut ensimmäisestä luokasta lähtien, nyt on kuudennella. Todistukset on aina olleet hyviä, olen tyytyväinen, niinkuin myös tyttäreni.



Ei todellakaan kannatta elää pelkästään niiden koenumeroiden varassa.

täräytti kaverinsa taivaaseen. Notta. mikähän täs elämäs on tärkeää.

Iltaa!

Meillä on täällä kolmasluokkalainen tyttö joka saa kokeista vähällä vaivalla ysiä ja kymppiä. Olemme tyytyväisiä mutta emme todellakaan vaadi näitä numeroita. Pitäiskö sitten sanoa että lue vähemmän jos toinen nauttii osaamisestaan ja on kiinnostunut? Läksyihin menee max 30min ja tekee ne itse. Luokan keskiarvo on yleensä merkattu koenumeron viereen ja se on yleensä 8-9 välillä. Kokeita ja läksyjä on mielestäni aika paljon varsinkin jos ei jotkut ehdi tehdä kaikkea tunninaikana niin ne siirtyvät kotitehtäviksi. Me vanhemmat ollaan aivan erilaisia; äiti on keskinkertaisuuden perikuva joka ei ole kiinnostunut mistään kouluaikana ja isä on poistettu luokasta niin monesti että hyvä kun oppi jotain : D. Että keneen lie tyttö tullut. Ylpeitä ollaan siitä kun nauttii oppimisesta, on kavereita ja rakastaa osallistua kaikkeen toimintaan.

Voi kun meilläkin sitten joskus menisi noin. Ja se on kanssa kiva, että vanhemmat on rentoja :)

t. 46

laiska ja patistaa täytyy lukemaan kokeisiin. Haluaisin vaan että pärjää, siksi patistelen, sillä tiedän että resursseja olisi vaikka kymppiin... Me vanhemmat molemmat ollaan oltu todella hyviä koulussa mutta en vaadi mitään kympin suoritusta...

huh huh.

Ekalla ja tokalla sai aina täydet pisteet, nyt oli pari silkkaa huolimattomuusvirhettä, niitä melkein itki. Vanhemmat yritettiin lohduttaa ja kehua kovasti, mutta kun on lapsella vaatimustaso korkealla niin minkäs teet. Meillä poika rakastaa matematiikkaa, muutkin näyttää sujuvan ihan hyvin vaikka tuntuu ettei koskaan kirjoja kotona availe. Lienee hyvän kuulomuistin ansiota. Mielestäni kokeet on kolmannella kuitenkin jo ihan eri luokkaa kuin ekalla ja tokalla, nyt vaaditaan jo asian ymmärtämistä ns. rivien välistä. Kaikkeen ei saa vastausta suoraan kirjasta kopioimalla vaan itse joutuu miettimään jo asioita.

Tarkoitan, että tärkeintä on, että lapsi todella ymmärtää sen opetetun asian, ei vain pinta-opiskele koetta varten!

tytön äiti oli itse opettaja ja isä korkealle kouluttautunut... tyttö sai kokeesta yhdestä kokeesta kerran 9 ja puoli, tyttö sanoi että kuinka mä nyt uskallan mennä kotiin kun tuli näin " huono" numero...

nyt kyllä sanoisin että jos kasinkin saa niin se on jo todella hyvä... miksi lapsien pitäisi olla hirveitä ylisuorittajia, kuiteskin kyseessä on vain lapsi. on todellakin väärin vaatia kympinkin suoritusta... sulla on ap arvot vähän sekaisin... KOHTUUTONTA!!

OLETKO ITSE OLLUT NIIN HYVÄ OPPILAS, VAI OLETKO OLLUT KESKIVERTO joka nyt haluaa lapsensa kautta saada hyviä suorituksia ja numeroita kokeista... vaadit ehdottomasti lapseltasi liikaa, kyseessä täysi lapsi, 3.luokkalainen...

haluatko että lapsesi jossain vaiheessa pelkää tulla kasin numerolla kotiin?

MIKÄ SINUA OIKEEN VAIVAA?

lapselle helposti tulee suorittamisen paineita ja ne voi johtaa huonoihin seuraamuksiin..

Ala-asteen rehtorini poika oli suorituspaineinen, isä vaati liikaa, rehtori kun oli... Ei kestänyt enää paineita ja tappoi itsensä kotinsa vessaan..

kun sain kokeesta 8½. Vanhemmat oli tottuneet kymppeihin. Sellaistako elämää ap haluaa lapselleen?