Vaadinko 3.-luokkalaiseltani liikaa. Kokeen arvosana 9-
on mielestäni vielä hyvä numero mutta jos menee kasin puolelle niin olisin hiukan huolissani ja seuraisin tarkemmin lapseni läksyjen lukemista.
Lapsi on tänä syksynä kaikista kokeista saanut +/ -9.
Kymppejä ei ole tullut vaikka tokaluokalla moni arvosana oli erinomainen.
Millaisia arvosanoja lapsenne saavat?
Korostan sitä, että olen ylpeä hänestä eikä hän tiedä näistä ajatuksistani. Olen vain kannustanut ja antanut positiivista palautetta hyvistä n umeroista.
Kommentit (40)
Itse en halua lapsestani ylisuorittajaa, joka ruoskii itseään " vain" kasista.
kyllä tuo siltä tuntuu, että vaadit vähän liikaa. Kasi on oikein hyvä numero, enkä olisi seiskoistakaan niin huolissaan. Jos sitten menee kuutosen puolelle, niin sitten vasta alkaisin kiinnittää oikein enemmänkin huomiota, mutta tasaisesti seiska-kasi-linjalla jos olisi, niin ei silloin.
t. ope
rajalla. Vaikak luulet ettei lapses tajua.
kaikki yli kasin on hyviä arvosanoja, jos lapsi on normaaliälyinen. Ehtii sitä opiskella karhujen talvehtimisia ja muita juttuja sitten aikuisenakin.
Mutta ehkä oletkin ankara itsellesi -- eihän sinusta tunnu että 9- on seurausta siitä että sinä olet huono vanhempi? Jos olet siitä huolissasi. Mutta 9- on tosi hyvä arvosana, josta lapsi ansaitsee ylistystä ja kiitosta.
Terkuin opettaja
oli vielä eka koe mitä heillä oli, taisi lapsi tajuta, että kokeisiin tosiaan pitää lukea... Hänellä oli tokan luokan todistuksessa kaikki siinä parhaassa kohdassa, eli jotenkin odotin, että saisi tuosta vaan kymppejä kaikista kokeista, mutta ei se ihan niin menekään. Meidän koulussa ainakin noita kokeita on ihan kamalasti, ja niihin oikeasti saa jo ihan lukea!
jos lapsi on tehnyt parhaansa ja saa 8, ei se ole maailmanloppu!!! läksyjä voitte tehdä yhdessä jne., mutta kaikki aineet ei kiinnosta niin paljoa kuin toiset tai ei opi niin helposti. yrittää pitää, mutta koulu ei ole koko elämä.
mun mies on ollut jo ala-asteelta hirveän ankara itseään kohtaan ja vaatinut aina kymppejä kokeista, kais oli hänelle oikeasti maailman loppu! nyjyään hän lähinnä jhäpeää hyviä lukion arvosanoja, kun ei hänellä ollut muuta elämää kuin koulu. mies on muuten suorittaja, itsetunto on täysin kiinni, miten töissä menee/paljonko on saanut aikaiseksi.
Lapseni on suosittu kaveripiirissään. Saa touhuta heidän kanssaan ihan riittävästi. Suurimmalla osalla luokan pojista on yhteiset harrastukset jne.
Koko luokka muuten saa hyviä arvosanoja, paria poikkeusta lukuunottamatta.
Millaisia arvosanoja teidän lapsenne saavat, joiden mielestä vaadin liikaa?
ap
Siltä ainakin tuntuu, että oletat implisiittisesti meidän armollisempien äitien lasten saavan surkeita/huonoja/keskinkertaisia arvosanoja.
joten sen keskiväli on 7. Minusta seiska ja kaikki siitä ylöspäin ovat peruskoululaiselle hyviä ja sopivia arvosanoja. Etenkin alakoulussa kaiken pitäisi kai olla sen verran helposti käsitettävää normaaliälyiselle lapselle, että luulisi yli seiskan arvosanojen onnistuvan. Lukiossa taso muuttuu, joten siellä käy alemmatkin arvosanat.
Eniten kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, miten paljon lapsi yrittää. Jos rehellisestä, kovasta yrittämisestä huolimatta arvosana on matala, niin sitten se aine ei ehkä vain todella aukea hänelle. Yksilöllisiä eroja... Jos taas alle seiskan arvosanat johtuvat laiminlyönnistä, niin sitten kannattaa huolestua.
Olitko itse " kympin tyttö" ? Jos olit, huomaathan, että kaikki eivät ole eikä kaikkien edes tarvitse olla. Jos et ollut, niin haluatko väen vängällä päteä lapsesi numeroiden kautta?
Itse olin ns. kympin tyttö, todistuksessa lähinnä 10 + muutama 9 (keskiarvo heilui 9.6:n ja 9.8:n välillä). Minä tarvitsin reilusti asennekasvatusta esikoisen (nyt abi) mentyä kouluun. Omassa maailmassani kun 8 oli jo huono ja 7 katastrofi (sain yhden 7 kokeesta lukio-aikana ja " yllättäen" muistan sen vieläkin, heh). Lapselleni ei.
Älä vaadi lapseltasi " näyttöä" numeroiden muodossa, vaan kannusta häntä muulla tavoin. Ole kiinnostunut koulusta, kysele läksyistä, kannusta. Mutta muista samalla olla kiinnostunut myös muista asioista lapsesi elämässä: harrastuksista, kavereista, mielenkiinnon kohteista jne.
Kukaan teistä ei vielä kertonut omien lastenne arvosanoista.
Ei tämä mikään kilpailu ole. Olen tyytyväinen, että lapseni saa hyviä arvosanoja. Kannustan lastani lukemiseen ja opiskeluun mutta ei se meillä todellakaan ole elämän tärkein asia mutta hyvin iso osa lapsen elämää kuitenkin.
ap
Itse olin se kympin tyttö, joka ruoski itseään jopa ysi puolesta, saati miikasta.
Oppiminen on matka jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärä ja pitää oppia epäonnistumaan. Meillä on hirveä ylisuorittaja lapsi kasvamassa ja hänelle tärkeintä on oppia itse epäonnistumaan ja hyväksyä, että muutkaan ei ole täydellisiä. Tällähetkellä hän on kiusallisen tietoinen omasta " paremuudestaan" suhteessa muihin.
Vierailija:
Koko luokka muuten saa hyviä arvosanoja, paria poikkeusta lukuunottamatta. Millaisia arvosanoja teidän lapsenne saavat, joiden mielestä vaadin liikaa?
ap
Miten sinä tiedät muun luokan arvosanoista? Minulla on nyt neljä kouluikäistä, eikä minulla ole näkyvyyttä kavereiden arvosanoihin. (Eikä mielestäni tarvitse ollakaan.)
Vastauksena kysymykseesi: yhdellä lapsistani on lukiotasolla keskiarvo lukuaineissa hitusen yli 8. Lukioon mennessä oli 8.5 ja on ns. " hyvässä lukiossa" (ts. alueen kovin keskiarvo sisäämenolle, sinä vuonna oli normaali matalampi, seuraavana taas jo 8.9). Toinen on vasta aloittanut lukion ja numerot vaihtelevat 10:n ja 7:n välillä, aineesta riippuen. Näistä kahdesta vanhempi tekee koulunsa eteen, joten hänellä on " riittävä" keskiarvo (ts. tekee parhaansa). Nuorempi, se juuri lukion aloittanut, taasen laiskottelee ja hänelle on puhuttu siitä, kuten muillekin lapsille, että 7-8 on hyvä KUNHAN siihen on tehnyt parhaansa. Jos vasemmalla kädellä vetelee, niin juu ei.
Ala-asteikäisillä menee molemmilla koulu tosi hyvin, toisen koearvosanat ovat 9-10, matalin arvosana tänä vuonna 9-. Toinen on vielä niin pieni (tokalla), että hänellä ei ole kokeistakaan arvosanoja (tai jos on, en muista...). Heistä isommalle kehutaan kyllä hyviä suorituksia kun tuo kokeita näytille, mutta siitä EI tehdä isoa numeroa. Eikä häntä ruoskita, saa tuloksensa ihan itse. Toki olemme läksyistä kiinnostuneita jne, mutta emme saisi kohtausta, jos lapselle tulisi 7-8 arvosanaksi...
Rauhoitu :). Sinulla on fiksu lapsi, anna hänen olla rauhassa fiksu, äläkä prässää liikaa. Ethän halua burn outista kärsivää parikymppistä opiskelijaa jälkikasvusi tulevaisuuden kuvaksi?
Nimimerkillä kympin oppilas jonka itsetunto on täysin kiinni suorittamisesta ja joka nyt aikuisiällä alisuoriutuu rankasti em. syystä.
Jos et nimittäin ole tajunnut, niin se on desimaaliluvuksi muutettuna 8,75!
Olikohan eräällä alakouluaikaisella luokkatoverillani sinunlaisesi vanhempi?
Hän sai kokeesta " vain" ysin. Hän ei uskaltanut mennä kotiin ilman että opettaja saattoi hänet.
Esikoinen on siis abi ja kirjoitti nyt syksynä kaksi ainetta. Toisesta magna, toisesta eximia. Magnaan ei ollut itse tyytyväinen, äiti kyllä oli :).
Minulle lasten kouluaika on oikeasti ollut kasvun paikka: keskiarvolla ei ole elämää suurempaa merkitystä, oikeasti. Kunhan on sen sorttinen, että pääsee haluamaansa lukioon/ammattikouluun. Lukion jälkeen joka tapauksessa esim. yliopistoihin + korkeakouluihin on " pelkän pääsykokeen kiintiöt" , joten vähän huonommillakin arvosanoilla pääsee sisään, jos on vahvat istumalihakset :) pääsykokeisiin valmistautuessa. Vaikka tosin olen N kertaa kertonut lapsille, että elämää kyllä opiskelupaikkaa hakiessa helpottaa 6 ällää ja 9.8 keskiarvo... Noloa, mutta totta. Mutta realiteetti on, että vähemmälläkin pärjää ja näin nelikymppisenä _ketään_ ei kiinnosta, oliko koulusta mikä keskiarvo ja montako ällää sitä tulikaan kirjoitettua.
Nykykoulu valmentaa _ajattelemaan_. Tärkeintä on tietää, miten hakea tietoa ja miten tehdään töitä. Sitä työelämässäkin tarvitaan. (Ei koulua, vaan elämää varten.)
meidän 3luokkalaisella ei edes kokeita vielä ole ollut
haloo hei, elämä ei ole suorittamista, anna lapsen leikkiä