Miten reagoisit, jos lapsellesi tulisi opettaja 11vuoden kotiäitivuoden jälkeen?

Lisäksi tuntee hyvin, millaisia lapset ovat ja miten oppivat, hyvä kokemus siihen.

Varmana olisi tarmoa täynnä tämä ihminen!

Ja mikäli ajattelet hänen pätevyyttään, kun on ollut pois niin kauan, niin voihan kotiäitivuosinakin opiskella ja kouluttautua ja hankkia tietoa jne.

Jos kotiäitivuosia on noin paljon takana, merkitsee se minusta sitä, että työ on opettajan arvoasteikossa melkoisen alhaalla. Kun miettii, kuinka paljon kahden koululaisen äitinä joudun miettimään omien lasten koulunkäynnin sujuvuutta, niin suuremman perheen äidillä näitä " huolia" on moninkertainen määrä. Ei siinä yksittäisen oman luokan oppilaan menestyminen varmaan kovasti mieltä paina.



11 vuodessa on lisäksi kaikki aiempina opetusvuosina tehty valmistelutyö vanhentunut tai unohtunut, ja näin tällaisella opettajalla on valmistelutöitä yhtä paljon kuin vastavalmistuneella.



Tottakai yrittäisin tukea tällaista opettajaa työhön paluussaan niin paljon kuin mahdollista, mutta ensimmäinen reaktioni olisi varmasti huolestuminen.

joskusha ne lapset kouluun menee. Tuskin kukaan lapsi 11v kotona on vaikka kotiäiti olisikin??



Omilla lapsillani ihan ok ope vaikka hänellä 13 lasta. Jaksaa paneutua oppilaisiin ja omiin lapsiinsa. Ne on ne kiinnostuksen kohteet. Kaikkien lasten koulunkäynti ei vie paljoa vanhempien aikaa.

ietä ja kaikkea siltä väliltä.



Jos tekee vaikka kolme lasta pienellä ikäerolla, niin äkkiä siinä vierähtää kotona 10 vuotta. Kun opettajien työura on useinmiten 35-40 vuoden mittainen, niin riittää siinä opetus- ja kokemusvuosia ja vuosikymmeniä, vaikka kotona niistä yhden kymmenen vuotta olisikin. Moni opettaja on useita vuosia kotona (jos siis tekee sen pari kolme lasta), mutta ei tietenkään välttämättä putkeen. Motovoitunut ja pätevä opettaja kouluttaa itse itseään työvuosien (ja kotivuosien) ohella. Se ikään kuin kuuluisi opettajan työn perusvaatimuksiin. Arvatkaapa kuinka paljon esim. aineenopettjien alojen sisällöt ja näkökulmat ehtivät vaihtua sen 30-40 vuoden aikana, jonka opettajat opettavat? Kasvatustieteellisistä ja didaktisista näkemyksistä ja suosituksista puhumattakaan. Täysin kokematon opettaja voi olla paljon enemmän " kartalla" kuin 30 vuotta opettanut, jonka koulutuksen aikaan ei esim. tietotekniikkaa kouluissa käytetty ja ainekohtaiset vaatimukset olivat ihan eri luokkaa kuin tänä päivänä.



Motivoitunut ja pätevä opettaja ei menetä ammattitaitoaan, vaikka olisi poissa työelämästä vuosia. Toisaalta moni opettaja ei koskaan sopeudu alallensa. Ja KAIKKIEN opettajien pitää pitää itsensä ajantasalla niin oman alansa, kuin pedagogiikan ja didaktiikankin kehityksissä (ja tietysti opetussuunnitelmien, tietotekniikan ja yleisen maailmantiedon kehityksessä). Luulisi, että vuosikymmenen kotona olleelle opettajalle tämä olisi itsestäänselvyys töihin palatessaan.



Ja vuosia kotona lasten kanssa ollut ihminen on saattanut hyvinkin kerätä tuona aikana paljon hyödyllistä kokemusta! Olen itse huomannut, että monet sellaiset piirteet, joita äitiys harjoittaa, ovat opettajalle hyödyllisiä. Näitä on esim. ensikäden arkipäiväinen kasvatuskokemus, pitkän pinnan opettelu, asioiden organisointikyvyn kehittyminen, empatian, herkkyyden ja humaanisuuden jalostuminen, ymmärrys lasten ja nuorten maailmaa kohtaan, kyspyminen ym.



Kun itse palasin äitiyslomalta opettamaan, huomasin suhtautuvani oppilaisiin jotenkin eri tavalla. He eivät enää vain olleet opetettavia ihmisiä, joihin toki tutustuu, ja joista alkaa välittääkin. He todella ovat YKSILÖITÄ, nuoria ihmisiä elämää ja sen taitoja opettelemassa. Äidiksi tuloni jälkeen olen ajatellut, että jokainen heistä voisi olla juuri minun lapseni.