Tunnen suurta myotatuntoa Pekka-Ericin perhetta kohtaan ja myos poikaa itseaan kohtaan. Han oli sairas poika joka olisi tarvinnut apua kuten esim. syopaan sairastunut nuori.

Perhe on tässä suurin " häviäjä" , heidän surunsa oman lapsensa kuolemasta ei ole ikäänkuin niin oikeutettua ja sisältää varmasti myös häpeää ja itsensä syyttämistä.

Älykäs nuori mies, jolla olisi toisenlaisilla valinnoilla ollut koko elämä edessään :(

On se ihmeellistä, jos edes kotona ei ole huomattu, että pojan mieli järkkyy.

Monelle, etenkin muusikolle, musiikki on oivallista terapiaa. Kyky ja reitti kanavoida surua.

Kun alkoi paljastua miten hän on ollut sekaisin, se jotenkin auttoi ymmärtämään eri tavalla. Sääli olo tuli ja tuskainen ahdistus. Hänellä on ollut varmasti sanoinkuvaamattoman paha olla, hän on paennut yksinäisyyttään ja erilaisuuttaa netin maailmaan.. tuollaiset suunnitelmat eivät edes " tavallisen" mielenvikaisen päähän tule - tuossa tarvitaan fiksuutta kun kyseessä selvästi terrorismiin verrattava teko.



Perhe joutuu varmasti kovan syyllistämisen alle kaikin puolin. Mitenhän pikkuveli asian ottaa? Kiusataanko häntä nyt koulussa?



Persoonallisuus on mennyt pojalta rikki pahasti. Masennuslääkevideo kertoo jo tietyllä tavalla hätähuudosta: Hän oli ihan varmasti syvästi masentunut mutta ideologiat sotivat lääkkeitä vastaan. Selllaista videota tuskin olisi kukaan tehnyt ellei siinä oltais haluttu kertoa kuinka paha olo on...

Ihan sama, jos tutisin empatiaa ja ymmärtäisin Hitleriä tai Jammu-setää tms..

vaikka ei sääli enää auta, eikä hän enää apua saa eikä kaipaakaan. Eniten minua surettaa se, että miten suurta vihaa hän on sisällään kantanut kenenkään tietämättä. Häneltä puuttuivat siis keinot vihan tunteiden osoittamiseen normaalilla tavalla. Antakaa siis niiden uhmaisten ja teinien räiskyä ja paukuttaa! Mieluummin niin, kuin että vuosien viha patoutuu ja sitten se purkautuu kertarytinällä näin traagisesti. Kunpa tuokin nuori mies olisi saanut kokea rakkautta ja myötätuntoa elinaikanaan :(



ja erittäin surullinen olen tapauksessa menehtyneiden nuorten omaisten ja ystävien puolesta :(

Silloin on vähän vaikea auttaa. Entisessä opiskelupaikassani on juuri tällainen henkilö, vakavasti masentunut mutta ei halua apua. On yritetty antaa, mutta viimeisimmällä kerralla pakeni ikkunasta. Muutkin oppilaat ovat hänestä olleet huolissaan, mutta kun ketään ei vain voi viedä hoitoon pakolla pelkkien puheiden perusteella. Moni siinä koulussa on sitä mieltä, että kun seuraava tuollainen ampumistapaus tulee, se tulee juuri siihen kouluun. Ja juuri tämän henkilön suorittamana. Mitään vain ei voida tehdä. Tällaista se nyky-Suomessa on.

Murhaajaako pitäisi sääliä ja ymmärtää. Itse hän on valintansa tehnyt, ja suunnitelmallisesti toteuttanut pahuuttaan.

helvetin emo-teini.

Väittäisin jopa, että pahiten tässä kärsivät ampujan vanhemmat. Hekin ovat menettäneet rakkaan ihmisen, ihan kuin uhrienkin perheet, mutta heillä ei tavallaan ole lupaa surra samalla tavoin kuin muiden ja surun lisäksi heitä vainoaa loppuelämänsä hillitön syyllisyys sekä häpeä.

Vanhempien surua sen sijaan kunnioitan.

Puhumattakaan muista viattomista sivullisista, joiden elämä päättyi / muuttui ikuisiksi ajoiksi.

Mikään ei mielestäni oikeuta purkamaan pahaa oloa muihin. Enkä voi ymmärtää kyseisen pojan viestejä " yhden miehen sodasta" . Sen toteuttaakseen hän olisi voinut painua metsään riehumaan itsekseen.



Todella suurta huolta aiheuttaa yhteiskunnan tila tänä päivänä. Kuinka voi olla mahdollista, että joukossamme liikkuu vapaana hänen kaltaisiaan aikapommeja. ?!

Ja tietenkin surettaa myös noiden viattomien uhrien kuolema. En osaa vihata tekijää vaikka raivo olikin ensireaktio kun näin videon ja luin hänen aatteistaan. Tilanne varmaan olisi toinen jos asia koskettaisi henkilökohtaisesti. Tällä hetkellä ajattelen vaan miten turha ja järjestön tapaus.

Sitähän hän juuri halusi. Hän onnistui ja te kaikki menette lankaan.