Onko kahden lapsen kanssa huomattavasti hankalampaa kuin yhden kanssa?

Toki jos mietit kahta ekaa vuotta, yhden kanssa on helpompaa. Ja jos punnitset lasten tekoa vain siinä mielessä, miten helpoimmalla pääset, toki mitä vähemmän sen helpompaa varmaan noin yleensä. Mutta jos lapsia on useampia...

- pian he leikkivät keskenään ja heistä on seuraa toisilleen, sinun ei tarvitse olla leikittämässä eikä kulejttamassa kavereille, satte olla oman perheen kesken rauhassa eikä kukaan kärtä että pitäisi päästä kavereiden luo

- viihtyvät ulkona pitkiä aikoja keskenään, omalla perheellä aina omat rytmit, naapurissa voi asua liuta mukuloita, mtta kukaan ei nyt just pääse pihalle, meillä lapset eivät ole erityisesti viihtyneet YKSIN ulkona vaikka sisällä kyllä viihtyvät.

- heidät voi jättää helpommin pikkuhetkeksi keskenään kotiin kun ovat tarpeeksi vanhoja ja heillä on toisensa

- jäävät hoitoon mieluumin, kun on sisaruksista seuraa

- voivat kulkea esim harrastuksiin yhdessä

- oppivat toinen toisiltaan paljon

- saavat suuremman tuttava ja kaveripiirin, koska tutustuvat myös sisarustensa ikätovereihin

- jos joku kiusaa, on surua tai murhetta, muut pitävät outona, mitä vaan on aina ne sisarukset jotka tavallaan ymmärtävät ja ovat samassa veneessä, pitävät yhtä ja saavat ja antavat rakkautta toisilleen

Vauva on nyt puolivuotias. Esikoisella on vaativa temperamentti, vauva ei reagoi asioihin yhtä voimakkaasti. Työläämpää on toki kahden kanssa, mutta uskoisin, että hankalaa olisi esikoisen kanssa välillä ilman vauvaakin. Sanoisin, että hankaluus riippuu paljon siitä, minkälaiset lapset sattuu saamaan. Tuntuu, että nyt on helpompaa liikkua kodin ulkopuolella, kun vauva köllöttelee useimmiten tyytyväisenä vaunuissa, vaikka olisikin herällään. Toisin oli esikoisen vauva-aikana...

Meillä on esikoisellakin vielä vaipat ja hän heräilee lähes joka yö. Vauva herää yöllä n. 3-4 kertaa. Välillä on raskaampaa ja väsyttää, joskus taas on hyvinkin leppoisaa. Riippuu paljon päivästä.

Mies kyllä osallistuu kiitettävästi lasten hoitoon, muita hoitajia meillä ei sitten olekaan. Siksi muuten halusimmekin lapset pienellä ikäerolla. Kunhan lapset kasvavat, voimme palkata välillä jonkun hoitamaan lapsia, että saadaan kahdenkeskistäkin aikaa. Toistaiseksi sitä ei kodin ulkopuolella ole ollut - ja aika vähän kotonakaan...

Uskon, että jaksat kahdenkin kanssa!

Meillä oli kahden kanssa alusta lähtien helpompaa kuin koskaan yhden kanssa. Kahden kanssa tuli liikuttua enemmän ihmisten ilmoillakin. Ihmiset ovat paljon innokkaampia auttamaan kahden lapsen äitiä. Yhden kanssa pitää pärjätä aina yksin, koska yksi lapsi ei muka vaadi vielä yhtään mitään.



Minä en ymmärrä lainkaan tuota työmäärän tuplaantumista tai jopa triplaantumista. Ei kyllä todellakaan työmäärä juurikaan lisäänny. Vauvan pienet pyykit eivät juurikaan pyykkikoneessa tunnu, kun muulta perheeltä tulee pyykkiä monin verroin enemmän. Menee kauan, ennen kuin vauva kasvaa niin isoksi, että sotkee vaatteitaan tosissaan.



Kotia oli siivottava koko ajan yhdenkin kanssa, ei se siitä lisääntynyt, ja taaskaan vauva ei sotke kotia pitkään aikaan. Ja vaippojen vaihtokaan ei varsinaisesti lisäänny. Vauvalle toki pitää vaihtaa vaippoja, mutta samaan aikaan isompi oppii vaipattomaksi, joten vaipparalli ei lisäänny, vaikka ei toki vähenekään.



Mistä se lisääntynyt työ tulee?